maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusivuosi...

tuo tullessaan itselle ankarat ajat! Kuin myös miehelle ja pojalle :D

Ensinnäkin ; Aion aloittaa heti huomenna Nutrilettkuurin. Aion saada tulevana vuonna ainakin 20kiloa pois. Niitä kun on tupannut kertymään vuosien vierissä hiukkasen liikaakin. 
Sain kylläkin tänävuonna jo 15kiloa painoa alemmaksi. Suurin osahan niistä tietysti oli raskauden tuomia ja nesteitä.
Tästä tulevasta koettelemuksestakin aion tänne päivitellä silloin tällöin :)

Toiseksi; Se Pyryn tuleva sydänleikkaus lähenee lähestymistään. Hui kamala. Ei kiva ei kiva, se on nyt vain kestettävä ja elettävä päivä kerrallaan, hengittää syvään ja ajatella jotain muuta. Ei vain tule olemaan niin hirveän helppoa.

Menneessä vuodessa on taas niin paljon hyvää! 
* sain oman lapsen!
Hänet jota rakastan ehdoitta, aina. Ei tätä edes voinut kuvitella ennen kuin oman lapsen sain. Siis tätä rakkauden määrä. Joka kasvaa päivä päivältä, mutta sen mukana myös huoli. Kunhan vain teen kaiken oikein Pyryn vuoksi. Pärjäänhän? Olenhan tarpeeksi hyvä? Onko hän tyytyväinen minuun äitinä? 

* minusta tuli siis äiti! Menneen vuoden aikana sen hienon tittelin sain! sitähän olin toivonutkin jo kauan!  Eihän se ole niin yksinkertaista olla äiti kun olin kuvitellut ennen kuin minusta tuli äiti! 

* pääsin kihloihin,
 sitä olin niin kauan jo toivonut, oli jo aikakin, vaikka ei se mitään muuttanut! No, sainpas sen samperin sormuksen ;)) hehheh. Ja tietysti yhden symboolin siitä että tuo Herra I tahtoo minun kanssa viettää lopun elämän! Aika ruusuista!


Ei muutakuin hyvää uutta vuotta kaikille! Me vietämme suurimmaksi osaksi sen kotona, lepuuttaen aivoja :)


lauantai 29. joulukuuta 2012

miltä se tuntuu kun on Downlapsi?

Tuota kysymystä kuulee usein.
Tässä vastausta; se tuntuu hyvältä! Olen monelle sanonut että se on niin tarkoitettu mulle/meille! Olen ylpeä siitä! Se että saan sen kertoa toiselle on hienoa, hienoa on myös katsoa ihmisten reaktioita, jokainen ottaa sen tiedon niin omalla tavallaan, jotkut paremmin, jotkut huonommin.
Siskoni sanoo aina tähän; "sut on niin tarkoitettu tuohon hommaan, sinä jos joku oot aina opettanu muille erilaisuutta ja tuut opettamaan sitä jatkossa vielä enemmän, Pyrynkin ansioista".  Kiitos noista sanoista <3
 Itse ajattelen melko samoin, mutta ajattelen myös niin että Pyry tuli opettamaan mulle elämisentaitoa, iloitaan pienestä, ei masennuta turhista :).

Tärkeintä ei ole se että lapsi on terve, vaan että hän on hengissä.

Eipäs parempaan lasta olisi voinut saada. Eikä parempaa miestä rinnalle. Iivarin kanssa nimittäin tämän erityisenlapsen saaminen oli vähän vielä ainutlaatuisempaa. En osaisi kuvitella muunlaista perhettä.

Joka päivä tulee pyöritettyä päässä tätä kysymystä. Aina se tuntuu hyvältä. En osaa edes kuvitella elämää niin että en ois saanu näinkin arvokasta lahjaa. Tähän asti muutenkin kaikki on mennyt sillä tavoin kuin "tavislapsen" vanhemmilla. Kumpi sitten on se tavis? Se jolla on se yks kromosomi enemmän vai se jolla on yks vähemmän? Se joka ei turhista murehdi tai murehtii liikaakin? Se joka oppii nopeammin vaiko se joka vähän hitaammin? Mihin tässä on kiire? Ei mihinkään. Hitaasti hyvää tulee, niihän sitä sanotaan ;)
En vaan löydä tästä mitään vikaa. Ei kai pidäkään :) Noh, ehkä se on miinus puoli että on tuo ainainen flunssa ja sydänvika.

Itsehän olen suurperheestä lähtöisin, 13 sisarusta mun lisäksi. Pyryllä on siis tästä ansiosta jo tulossa 48 serkku minun puolelta! Raskaana ollessa sanoinki että on se kumma jos minä en saa sitä erilaista lasta, koska minun vanhempien jälkeläisistä kaikki on tähän mennessä ollut niitä tavislapsia! Kyllähän sinne yksi erilainen pitää tulla! Niinhän se tuli! Näin se oli tarkoitettu. Nyt pakka on täydellinen. Sukulaispakka. Tietty aina pakkaan lisää mahtuu, tavallisia ja ei niin tavallisia.

Tulevaisuus mua ei tällä hetkellä pelota ollenkaan (jos ei lasketa sitä sydänleikkausta). Se että Pyry ei pärjäisi tässä maailmassa, ei ole edes vaihtoehto. Jos ei yksin pärjää niin me ollaan vierellä. Jos ei muiden ihmisten kanssa pärjäisi, niin me laitamme yhdessä pärjäämään. Jos ei toiset hyväksy, me laitamme hyväksymään, ainakin yritämme.
Huoli on tietysti kova siitä kun downit saattaa saada helpommin esim. leukemian kuin tavislapsi, että onko Pyry sitten yksi niistä. Voihan sen sairauden saada tavislapsikin, koskaan kun ei voi tietää, jätetään siis huoli syrjään ja eletään tässä hetkessä :)



Hyvää tästä tulee. Extrakromosomin ansiosta vielä vähän extrahyvempää!


torstai 27. joulukuuta 2012

Joulu

Niin se Pyryn ensimmäinen joulu tuli vietettyä, Pyryn helsingin mummin ja vaarin luona.


 Päivä meni ihan loistavasti. Poitsu nukkui yhet 2h päikkärit. Valvoi sitten muuten 15.30-22.30 välisen ajan, mitään mukisematta. Noh, kyllähän se veroitti sitten seuraavasta päivästä, mikä menikin vähän jokaisella nukkuen. 
 Pyry sai lahjaksi vauvapulkan, "lorupussin", soittopelin, sammakkopehmolelun/purulelun, oman pienen matkalaukun missä oli paljon vaatteita ja sellane ihme härveli mitä en osaa edes selittää, mut siinä on palikoita jotka liikkuu sinne sun tänne sellasia rautakiskoja pitkin ku niitä palikoita itse liikuttelee :D

Vauvapulkalla sitten eilen käytiin ulkoilemassa moneen otteeseen ja se on ihan huippu juttu Pyryn mielestä! :) Siitä näkee maailman uusin silmin!

Ja sitten taas vähän flunssasta!
Nyt on viikon mennyt antibiootit pojalla ja flunssa selvästi parantunut! JIPPII! Ei tarvi kokoajan olla nenäimuri kädessä niistämässä Pyytä! Voitte vaan kuvitella kuinka tyytyväinen olen että suostuin ne aloittamaan. :)  Kun ei hirveän helpolla viittisi antibiootteja kuitenkaan käyttää.

Nyt ollaan jo hetken aikaa annettu Pyrylle maitotuotteita! Huh, ei oireita, tai no , ehkä muutama pieru tullu enempi :D
Eli ei varmastikkaan punaiset ja kuivat posket johtuneet maitotuotteista, koska eivät ole pahentuneet vaikka niitä olen antanut, ehkä hieman jopa helpottaneet, osin rasvauksen ansioista.
Tänäänkin annoin jo maidonkorvikkeen sekaan aamusta normi maitoa, välipalana vielä viiliä. Katsotaan tuleeko mitään! Jos ei, niin huomenna maitomäärää taas nostamaan. Seuraillaan siis tilannetta.

Uusivuosikin lähestyy, eikä meillä ole mitään suunnitelmia. Taitaa mennä siis toinenki uusivuosi kotona. Eipä tuo menoa haittaa :)
Kohta se onkin sitten vuosi 2013, joka tuo paljon uusia juttuja
elämään. Kesää ootan jo niin kovin, silloin tuokin toimenpide on jo ehkä historiaa.



Tässä eiliseltä ensimmäiseltä pulkkareissulta kuvaa :)

maanantai 24. joulukuuta 2012

23.2.2012

23.2.2012; 10kk ja 1pv sitten ; Eli eilen tuli 10kk siitä kun käynnistys Pyryn synnyttämisessä aloitettiin. Se oli Torstai aamu klo 12. Lääkäri totesi että kestää varmasti päiviä. Ellei mene jopa viikonlopun yli.
Illalla vielä klo 19 , ei Pyry antanut kuulua itestänsä vielä mitään. Lääkärin kierroskin oli ja silloin vielä totesi että ei tuu vielä tapahtuu yhtään mitään piiiiitkään aikaan.
Iltapalaa naukkailee ja jatkaa olemista sängyssä. Käytii myös tutustuu tulevaan vauvan osastoon. joka olisi LV37. Ite menisimme perhehuoneeseen osastolle 5, haikaranpesään.
Yritin suostutella miestä kotia lepäämään kun joka tapauksessa synnytys menisi seuraavalle päivälle eikä varmasti kivutkaan tämän pahemmaksi menisi. Onneksi ei sitten koskaan lähtenyt.

klo22oo alkoi sitten tulla kivuliaampia supistuksia. Niitä tuli sitten ihan 2minuutin välein ja kestokin oli minuutin luokkaa. Tuntui varpaissa asti.

24.02 -> Klo o1oo tuntui meni sitten ne kuuluisat lapsivedet. Hoitaja tarkisti tilanteen ja tilanne oli sama kuin klo 19. Eli ei muuten mitään muutosta kuin että lapsivedet meni. Tässä vaiheessa mies päätti että ei mene lepäämään kotia.

Tämän jälkeen kivut kävivät todella sietämättömäksi ja ajan kulkuki hiukka katos. Hoitaja kiikutti rullatuolilla minut synnytyssaliin. Mies tietty kintereillä.
Salissa sain heti käyttöön ilokaasun mitä sitten tasasen tappavan tahtiin vetelin. Meni hieman aikaa kun oppi oikean tekniikan että siitä oli jotain hyötyä.
Kipu kävi niin sietämättömäksi että supistusten tullessa tajunta sumeni sen verran että ilokaasunkaan ottamista ei oikein tullut mitään ja siitä aineesta olinki jo täysin sekasin.

Klo o5oo tai jotain sinnepäin kätilö tuli laittamaan minulle spinaalipuudutuksen. Hitto mitä ainetta. siinä vaiheessa mies rupes nukkuu lattialla. Tasanen kuorsaus vaan kaiku korvissa. Väliäkö sillä. Mulla kutisi koko kroppa sen mömmön ansiosta. Ei ollu enää onneks pahoja kipuja. mutta se JÄÄTÄVÄN järkyttävä kutina. Inhottavinta ikinä!!
Spinaalipuudutuksen vaikutus kesti ehkä säkällä sen kaks tuntia. Sen jälkeen taas olin kipujen oma.

klo o7oo mieskätilö aloitti vuoron mun kanssa. Väittelin hetken siitä et otanko epin vai en. En suostunu. mut sit tulin järkiini jotenki jännästi.

Klo o8oo anestesiahoitaja tuli laittamaan mulle epin selkään. EI TUNTUNU MISSÄÄ. supistuksen tais viedä voiton. jes, tämän jälkeen sain hieman rauhotettua itteäni, vaikka ilokaasua sen jälkeenki tarvitsin, koska ei todellakaan vieny epi kaikkea kipua pois. Niitä kipuja on niin vaikea kuvata. Mut on niin kipeitä et silmissä sumeni joka kerta.. Kätilö tarkasti tilanteen. Olin auki 3cm. Eli tähän pisteeseen oli mennyt 19tuntia. Kätilö veikkasi että illalla saatan synnyttäää säkällä.

Iivari haki mulle limua. jota vedinki tollaset 2litraa yhteensä synnytyksen loppuun asti. Musiikkikin soi huoneessa. Jonka välillä käskin sulkee. ja välil laittaa kovemmalle. välil klassista ja välillä rajua rokkia :D

klo11oo Kätilö tuli taas tarkastaa tilanteen koska olin niin kipeä. Auki 8cm. Eli 5cm oli auennut 2tunnissa. Joka oli huomattava parannus aiempaan. Nyt kätilö meinasikin että vauva syntyy kyllä hänen työvuoron aikana.

Klo 1145 Kätilö tuli taas katsomaan tilanteen ja ei edes kertonut tilannetta vaan käski ruveta ponnistamaan. Se tulikin melko luonnostaan. Paitsi että sattu , sanonko kuinka paljon? Pyry ei ollut laskeutunut, vaan minun piti se omin ponnistuksin saada eka laskeutuu, mikä oli melkonen urakka.
Siitä se sitten lähti. Joka supistuksella ponnistin koko elämäni edestä.
Mieskätilö sai kyllä kuulla kunniansa. Luulin että oisin rauhallinen synnyttäjä. Mutta aina sitä luulla saa. :D Ikinä en oo niin rumia puhunu ku silloin! Mielestäni kommenti; "tuu saakeli ite synnyttää" oli se kaikista kekseliäin lause näin mieskätilön korvissa varmasti!
Napanuorakin oli kuulemma ollut tiukasti pari kertaa päänympärillä. Homman hoiti hienosti kätilö!

Klo 1233 pieni poika sai nähdä päivänvalon rääkäsyjen kera. rv 33+3. paino 1940g ja pituus 42cm.Kuin pieni hän oli!!! Halusin hänet syliin. mut eka ne puhdisti vauvan ja sit toi näytille. Sipsuttelin pientä joka paikasta ja itkin ja nauroin ja kerroin vaan kuin voi rakastua nii nopeesti!.. Sit poika vietiinki pois. Hengitys ei ihan sujunut niinkuin kuuluisi.

Seuraava muistikuva onkin sitten heräämöstä. Istukka ei ollut tullut normaalisti ulos, joutuivat sitten ottaa sen sieltä nukutuksessa.
Siellä sit tuli anestesialääkäri sanomaan mulle et "hengissä selvisit vaikka väitit minunki tappavan sut". :D hihihh.
Samalla heräämössä kävi myös tämä kätilö tuomassa mulle Pyrystä ja isistä yhteiskuvan, ja alkoi kertomaan heidän epäilyksestään Downin syndroomaa kohtaan. Ei kerennyt kertoa loppuun asti kun itse päätin lauseen, että kyllä itse sen jo huomasin :)
Siitä sitte huoneeseen lepäilee ja illemmalla menin poikaa kattelee pikaiseen. Olin niin huonossa kunnossa että olin vain pojan luona puoli minuuttia. Sit pitiki jo päästä makoilee ja oksentelee. Seuraavana päivänä olikin sitte jo ihan eri olo. :) <3






Näissä muistoissa ja menneessä 10 kuukaudessa tämä päivä tullaan viettämään. Tietysti rauhotumme koko perheenvoimin "anoppilaan" viettämään joulua, Pyryn ensimmäistä joulua, minun ensimmäistä joulua äitinä, Iivarin ensimmäistä joulua isänä, kera rakkaiden! Nauttikaamme kaikki sydämen kyllyydestä tästä päivästä!
Pus.Pus.

lauantai 22. joulukuuta 2012

tämä viikko kuvien muodossa

Lupasin päivitellä viikon kuulumisia kuvien muodossa. Tässä sitä tulee.


Käytiin vähän shoppailee Pyrylle vaatteita. Seppälässä kun oli ihan mahtavat alennukset! Nämä housut ovat kokoa 80! Ja pyry on vielä kivasti alle 70cm. Onhan nuo pitkät lahkeista mutta muuten ovat just sopivat! Ja aivan ihanat!



Se miten saan tehtyä ruokaa itselle ja Iivarille on tämä niksi näköjään paras! Puukauhoja vaan keittiön lattialle ni johan Pyry viihtyy!



Alettiin jonkin aika sitten opettaa Pyrylle lasista/nokkamukista juomista. Parhaiten sopii tästä tupperin nokkamukista! Ja oppi sen samantien ku siitä alettiin antaa :) Eli Tuttipullot tuskin nykyään on yhtään käytössä, vettä niistä vielä annetaan kun tarve vaatii. Antakaapas hyviä vinkkejä siihen että miten saisin poikaa opetettua itse pitämään mukista/pullosta kiinni juodessa? Nimittäin kun sen teen että laitan Pyryn kädet kii mukiin/pulloon ni pienesti hermostuu siihen ja laittaa visusti ja kauas sivuille kädet, ettei varmasti tarvi siihen tarrata :D



Tämä kirja löydettiin Fidasta! Maksoi 3,50e ja on ihan teipattu yltäpäältä, mutta miksi sitä summaa ei maksettaisi tällaisesta kirjasta! Pyryn yksi lemppareista! Siinä on kerta hauvakin! Ja minusta myös tuo poika on ihan Pyryn näköinen, yhtä pellavapäinen ja isosilmäinen ;)



Tämän "peppi"-nuken Pyry sai mun vanhemmilta ulkomaanreissun tuliaisina!Se on kans yks parhaista leluista, saa nimittäin repiä tuota oranssia tukkaa niin paljon kun huvittaa ;)



Kerrankin saan aikaseksi räppäistyä välillä yhteiskuviakin oman poitsun kanssa. Laadukkaitakin vielä kaiken lisäksi ;)




Tämä "ryömimislauta" on lainattu kavereilta naapurista, heilläkin on Down-lapsi, samassa kuussakin syntynyt kuin Pyry.
Tätä ollaan nyt eilinen päivä kokeiltu, mutta mutta...
Ehkä harjoitus tekee mestarin?
Pyry ei siis ole koskaan edes yrittänyt ryömimistä, vaan nousee aina konttausasentoon, ja tässä tulosta harjoittelusta. :D Onkohan tämä siis ihan turhaa yrittää edes koska tosiaan ei edes yritä ryömimistä?



Pyry on tähän asti syönyt aina bumbo-tuolissa. Nyt sitten torstaina tilattiin lastentarvikenetistä tämä alla oleva syöttötuoli. Pyry ei osaa istua, muutakuin tuettuna. Ehkäpäs se pian oppii oman tyylinsä.



Että tällaista :) Tänään oon siis itse siivonnut talon lattiasta kattoon! Odottelen että Iivari ja Pyry tulee kotiin ja Pyryn Saana-kummikin tulee meille saunomaan! Ja tietysti katsomaan kummipoikaansa! Eli tästä on hyvä aloittaa ilta!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Lääkärissä

Kävin tänään poistamassa tikit kädestä. Sen jälkeen Pyryn kanssa lääkäriin pitkittyneen flunssan takia. Huuhdottiin sitten korvatkin kunnolla että sinne näkisi, mutta ei siltikään kovin hyvin kuulemma näkynyt. Pyry huusi kurkku suorana ja sen jälkeen lääkäri ilmoitti että jonkin verran näyttää punoitusta olevan korvassa, mutta voi olla myös että johtuu siitä kun Pyry itki kovasti.
No, kirjoitti sitten antibioottikuurin "välikorvantulehdukseen", jota nyt seuraavat 8pv annetaan. Sanoi että jos on bakteerin aiheuttamaa flunssaa niin flunssankin pitäisi jossain määrin sillä talttua. Toivotaan siis parasta!
Otin myös puheeksi Pyryn posket ja leuan jotka punoittaa kirkuvasti ja on kuivat. Alkoi sen jälkeen kun ollaan aloitettu totuttelu maitotuotteisiin, elikkäs muutama raejuuston palanen on mennyt ja viiliä lusikallinen. Oon niitä myös rasvaillutkin tässä välillä et jos auttais mutta ei. Lääkäri käski nyt pitää muutaman päivän tauon maitotuotteista ja kokeilla josko helpottais punoitus ja aloittaa sitten uudestaan. Jos punoitus sitten tulee takaisin niin pitää ottaa yhteyttä ja mennä allergiatesteihin. Toivottavasti mitään sellaista ei tulla toteamaan! Meinasi myös että voisi johtua kylmästä ulkoilmasta, mutta kun eihän me olla pitkiin aikoihin edes ulkoiltu kun mä oon käsipuolena niin tuo vaunujen työntely lumipenkoissa ei oikein onnistu. Eli kaiken järjen mukaan ei voi siitä johtua.
Katsotaan.
Pyry on kuulkaas nyt jo koisimassa ja kello on vasta 21! Ihanasti ihan itse nukahti sänkyynsä, sanaakaan sanomatta ;)
Eilen tilattiin Lastentarvikkeista TrippTrappin tyylinen syöttötuoli ratkaisu, tuli jo tänään! mielettömän nopeaa toimintaa! Iltapuurot syötiin siinä, mutta eihän tuo minimies siinä oikein meinaa istualteen pysyä  kun ei sitä muutenkaan vielä hallitse, harjoitus tehköön mestarin!
Nyt lähden ukkoseni kanssa pelaamaan junapeliä ja ottamaan muutaman viinilasillisen hienon päivän päätteeksi!
Huomenna ajan miehet pois kotoa ja teen joulusiivoukset! Oikein odotan sitä puunaamista :D
Sen jälkeen voisinki sitten tulla tänne laittelemaan menneen viikon tapahtumia kuvien muodossa ja kertoilemaan lisää tapahtumia! Kuitti.

maanantai 17. joulukuuta 2012

10kk sitten.

Tasan 10kk sitten olin raskausviikoilla 32+3 ja menin Kätilöopistolle ultraan 10kilon painonnousun takia, joka tuli muutamassa viikossa ja verenpaineet siihen päälle jotka oli vähän koholla + oma tuntemus siitä ettei kaikki ole kunnossa. Tuntui siltä että Masukki-Herra ei oikein liikkunut tarpeeksi.
Ultratessa sitten lääkärimies meinasi että on blokkeja napanuoravirtauksissa, elikkäs kaikki ei toiminut ihan niinkuin oisi pitänyt. Meinasi lääkäri että tuun olemaan sairaalassa niin kauan että pieni mies on päässyt turvallisesti maailmaan. Myöskin sen takia tämä että vauva vastasi muutamia viikkoja pienempää. Eli painoarvio oli tällöin 1500g-1600g välillä. Sinne jäin täydelliseen vuodelepoon ja tarkkailtavaksi. Voin todeta sen vieläkin että vähän harmitti. Ei ehkä ihan vähääkään.
Melkeinpä jatkuvasti kuunneltiin sydänääniä ja mitattiin verenpaineita että kaikki on hyvin.
Ei mitään muutosta missään. Hyvä näin. Ja masukkikin aika ajoin potkuilla kertoi olevansa ihan kunnossa.
Tässä vaiheessakaan ei ollut siis tietoa siitä että siellä on pieni Down-tyyppi!
Nooh, seuraavana päivänä (eli siis toisin sanoen huomenna ;) ) , toinen lääkärimies sitten taas tutki minut ja tuumasi että ; en oikein ymmärrä miksi sinut on otettu tänne osastolle kun kaikki on hyvin? Ei näy blokkeja, vain vähän kasvu hidastumaa ja sen takia pyydänkin sinut viikon päästä tarkastuskäynnille, että jos ei paino ole masukilla noussut niin joudumme käynnistämään. 
SELVÄ.
Edellisenä päivänä oli blokkeja, toisena ei...kuulostipas oudolta ja ihmeellistä! Tottakai mulle jäi hiukan enempikin outo olo. Osannut oon kerta koko raskausajan epäillä että minä en raskaudessa sinne 40viikolle asti pääse ja jotain normaalista poikkeavaa sieltä jokatapauksessa on tulossa.
Noooh, kotia pääsin ottamaan ihan rauhassa sen viikon. Eli eläydytäänpä nyt tässä kaikki tuleva viikko siihen miltä minusta se tuntui ;) Eli valvotaan yöt, pelätään pahinta ja toivotaan parasta, maataan sohvalla , katsotaan sarjoja tvstä ja nukutaan jos saa unen päästä kiinni, joka ei siis tullut kyllä kyseeseenkään, käydään lenkillä, eli kiertämässä kortteli ympäri , joka on n. 700metrin pituinen matka, tullaan kotiin ja vaivutaan takaisin sohvalle , koska sattuu NIIIN isosti lonkkiin että ei pysty liikahtamaan, saatika vaihtaa kylkee, eli ollaan yhdellä kyljellä seuraavaan aamuun asti. Lisätään tähän vielä raskausaikana tulleet +30kg!
Seuraa jatkoa tarinalle viikon päästä ;) eli sillon kuin synnytyksen käynnistymestä on tasan 10kk!

torstai 13. joulukuuta 2012

kuulumisia taas pitkästä aikaa!

Pitkästä aikaa kirjoittelen.
Ollut ihan hirveä häslinki päällä kun multa leikattiin kädestä kyynärhermopinne maanantaina ja on pitänyt totutella hoitamaan asioita yhdellä kädellä. ei helppoa ei! Mutta onneksi tuo Iivari jäi kotoa käsin tekemään töitä niin hän nostaa Pyryn paikasta toiseen niin ei tarvi yrittää selvitä yksikätisenä :)

Pyryllä on vieläkin flunssa päällä ja kamala yskä. Onkohan tätä nyt kuukauden päivät jatkunut?
Mutta ei muutosta muuten voinnissa, sama pirteä itsensä aina kun on hereillä. :P

Oltiin viime lauantaina Iivarin kanssa kaksin serenassa polskimassa. Pyry oli mummin ja vaarin luona hoidossa ja taas niin hienosti siellä pärjännyt. Vaari räpsinyt paljon kuvia pojasta ja laitanpa niitä tulemaan sitten oheistuotteena tänne ;)

ei mikään hieno kokoelma mutta kokoelma silti :D


Eilen oli niinkin hieno päivä kuin 12.12.12 ja näin me sitten mentiin sen kunniaksi Iivarin kanssa kihloihin. Kello oli 21.21:21 kun tuo ukko polvistui ;) ei siitä sen enempiä!

Tänään tuli postissa kirje silmäpolilta Pyrylle. Ihan täysin luultiin että oltaisiin eka menossa tutkimuksiin noiden rähmivien ja vuotavien silmien takia mut sieltä tulikin kirje että Pyry on suoraan 3-6kk:n jonossa leikkaukseen, missä kyynelkanavat operoidaan. Ilmoittaa pitää jos muutosta tulee silmiin, mutta eipä noissa tällä hetkellä mitään muutosta ole tapahtunut, ehkä jopa enempi rähmimistä ja vuotamista kuin aikasemmin.
Huomenna pitäisi mennä ottamaan influenssarokote poitsulle, toivottavasti ei tuu mitään jälkimaininkeja niistä kun tähän mennessä jokaisesta rokkotteesta on lämpö noussut ja huutoa ollut muutaman päivän. :/


Tuntuu muuten siltä että ihan mieletöntä vauhtia tässä iässä vauvat kehittyy. Pyry leikkii innoissaan Ikeasta ostetulla pehmopallolla, viskoo sitä miten sattuu ja pitkälle lentääkin! Myös kirjojen lukemisesta on tullut mieluisaa puuhaa. Varsinkin eläinkirjat mistä kuuluu eläinten ääniä on ihan lemppari!
Pyöriny niin paljon että oli viltin sisälle saanu ittensä ihan kunnolla ja oli hauskaa! Kuvassa se eläinkirja mikä on Pyrystä ihan paras!


Peilistä oman peilikuvan katsominen on huippuhauskaa!
Ruoan syöminenkin on edistynyt, enää ei soseet missä on palasia ällötä. Vaan menee yhdessä hujauksessa alas. :) Ehdoton lemppari on itsetehty peruna-porkkana-lohisose, missä lisämakua tuo sitruuna ja tilli. Sitä sormin kun laitetaan menemään suuhun ni on hyvinkin tyytyväinen poika, odottaa uutta sormellista suu auki!
Nyt ollaan ahkerasti harjoiteltu lasista juomista, ja ihan hyvin sekin onnistuu! Tulee vaan aikamoista sotkua ja vaatteet on litsmärät juoton jäljiltä :D
Pyry tykkää siitä hommasta ihan kamalasti! Jos hän näkee että meistä jompi kumpi juo lasista jotain niin on heti hyökkäämässä kimppuun että saa itse siitä myös osansa :)
Nyt ollaan kyllä otettu nokkamuki käyttöön ja siitäkin juonti sujuu mallikelpoisesti,jos vain on jano :)
Pyryn kommunikointikin on iha huippuluokkaa, päläpättää menemään ja vastavuoroisesta höpöttää meille takaisin ku me ollaan hälle höpötetty :) tulee tätätätätä,päpäpääpäpä,gygy, eieeeieii, pyPryyyy ja perään paljon pärinäää :D
Öisin nykyään taas ruvennut hieman heräilemään, mutta ihan mukavalla tavalla höpöttämään, pitäähän uusia taitoja öisinkin harjoittaa ettei unohdu ;)


Päiväunet ennen nukuttiin aina ja vain pelkästään omissa vaunuissa, kovalla kiikuttamisella. Nykyään uni tulee lattialla tyynyn päällä, sohvalla tai äitin ja isin sängyllä. Kyllä silloinki pitää vähä kiikata mut ei lähellekään niin paljon mitä aikoinaan! :) Niin se pieni otus muuttuu pikkuhiljaa isoksi otukseksi! Näin ne vain kasvaa ja kohta se hiipii se vauvakuume tähänki huusholliin! Mutta tähän ei mahdu enempää lapsia ni jätetään se tuonne takaraivoon kytemään ;) joskos sitten joskus kun on oma iso talo ja perunamaa!


Tässä Pyry iskän vanhassa yöpuvussa. ikää puvulla jo sen 28vuotta :)

Pyryllä tuo silmäniskeminen on niin luonnonlahja! aivan ihana ku ottaa kuvaa ni tekee noin melkee aina



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

voihan silmät!

Pyryllä kun on sitä kyynelkanava ahtaumaa ni taas punoittaa toinen silmä :/ en jaksais enää tapella noitten antibioottitippojen kanssa ku jätkä raivoaa aina hirveästi ku niitä laitetaan, ei tykkää yhtään, enkä kyllä minäkään! tulis nyt äkkiä se silmäpoli aika ni päätettäis mitä niille silmille tehään ja milloin! Ei viitti uloskaan lähtä ku ne niin vuotaa ja muutenkin ku neljäs viikko lähti tuon yskän ja flunssan kanssa käyntii. Vähän vaan välillä raastaa hermoja tuo jatkuva sairastelu :/ Valitusta kerrakseen tää kirjoitus :D
Mutta tänään on muuten kuitenkin tulossa hieno päivä! Pyry menee vaarin hoiviin ja me lähdetään Iivarin kanssa viettää laatuaikaa kaupoille ;) Ikealla ainakin pitäisi käydä.
Vielä hiukan hehkutusta; toinen viikko lähti käyntiin jo hyvin nukutuissa öissä! JIPPII! Viime yönkin Pyry nukkui 22-08.15! Reipasta.
Nyt se tuossa lattialla tsuumailee tv-tasolla olevaa kukkaa et miten hän sinne pääsis, mutta kun raukka ei vielä osaa kiivetä ;) Nyt siis lähdetään tästä Pyryn kans touhuamaan ja tekemään ruokaa. Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää kaikille! Ketkäs muuten meinaa löhötä ja kattoa linnanjuhlia?



Kuvassa muuten huomaa hyvin Pyryn vuotavat silmät! tällaiset ne on ollu jo kohta 10kk :/

maanantai 3. joulukuuta 2012

pelkoa ja ahdistusta

Viime yönä valvoin aamuyöhön asti kun mietin tulevaa sydänleikkausta. Miten ihmeessä kykenen pysymään järjissäni siihen asti että Pyry on jo kokenut tulevan ja herää elämään uudestaan? Mua pelottaa ihan kauheasti koko leikkaus. Tälläkin hetkellä tippa linssissä mietin tulevaa. Öisin varsinkin kun nämä tälläiset rupeaa pyörii päässä ni tulee ihan tosi ahdistunut olo. Tuntee ittensä niin pieneksi ja avuttomaksi.
Sanokaapas hyviä selviytymisniksejä tähän asiaan?
Pyry nukkuu päikkäreitä. Tänään ekaa kertaa oikein kunnolla pakitti menemään! voi että se on ihastuttava näky! kunnes pää kolahti tvtasoon! mut selvittii säikähdyksellä ja pienellä parkasulla vain :)

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Sydänlääkäri

Sydänlääkäri oli perjantaina. Pyry laitettiin odottamaan leikkausta 6kk jonoon.
Sydänvika eli ASD primum oli tällä hetkellä 1,8cm kokoinen , suomennettuna helposti; lääkärin mukaan "kohtalaisen kookas" vika tällä hetkellä, eli leikkausta ei voisi millään jättää välistä. Kyllä sen itse myös ultrauksessa huomasi että ei sellaista voi olla korjaamatta.
Olin jo tuudittautunut ajatukseen että sen saisi tehtyä ilman avosydänleikkausta, eli katetrointimenetelmällä, mutta ei, se tulee olemaan se mun pelkäämä avosydänleikkaus. Melkein purskahdin itkuun. Jotenki tosi inhottavaa ajatella edes koko asiaa.
Eiköhän me yhdessä selvitä tästä!
Taas vähän ärsytti se jonottaminen. Hoitaja aika oli varattu 0900, Sinne päästiin 0930. Lääkärille piti päästä 0945, kello taisi olla 1030 kun sitten päästiin. Siitä vielä sitten keuhkokuvauksiin missä saatiin odottaa vielä 35min. Voitte vaan arvata kun pienen lapsen kanssa joutuu odottaa 3 tuntia, ei oo helppoa, varsinkaan kun Pyry ei millään tahdo nukahtaa mihinkään, ni miten se ois tuolla saatu nukkumaan? Alkoi vähän väsymys näkymään siinä ultrauspöydällä..



Pyry on niin maailman söpöin!
eikö ookkin?
Ainutlaatuisella tavalla vielä vähän ekstra söpömpi! Pieni Elovenapoika, niinkuin lääkärikäynnin hoitsu tokaisi :)



Tuolla tuo isi yrittää lapata ruokaa pojan suuhun, hauskaa kuultavaa! "lentokone lentää liitää laataa kiitää kaataa suoraan pyry pojan suuuuuuuuuhun" :D Poika istuu keskellä pöytää, bumbo tuolissa ja lähtee melkeen joka kerta lentoon ku lusikka lähestyy suuta.
Tuosta ruokailusta on siis tullut joka pv vaikeampaa ja vaikeampaa. Meinaa hermo pettää. Tulee laulettua varmaan 20 eri biisiä ruokailun yhteydessä kera kaikkien maailman runojen ja muiden niksien. Sitten sitä vaan luovuttaa ku ei jaksa. Eilen illalla saatiin Pyry syömään puuroa sillä taktiikalla loppujen lopuksi että laitettiin sormella puuroa suuhun. ja kaikki meni heti alas! :o Mikähän tuossa sormessa oli nyt niin kivaa?
On muuten myös jätkä oppinut huutamaan eri tyylillä ja kovaa! Vähän on sekin välillä hermoja raastavaa, ihan vaa huumorilla huutaa naama punaisena ja nauraa sitten kohta päälle.
Lattialla ollessa kokoajan yrittää lähtä konttaamaan vaikka ei edes eteenpäin ryömi. Peruttaa vaan sille et ponkasee ittensä konttausasentoon, heittää jalat taaksepäin , samalla kun työntää käsillä itseä taakse. Hauskan näköistä. Mutta on muuten kärsimätön tämänkin asian suhteen! Ei millään jaksa yrittää opetella, vaan alkaa parin minuutin päästä kamala huuto ku ei meinaa onnistua :D
Aamulla Pyrytys herätti mut taas pärisyttämällä. :) Tekee sitä kokoajan! jos ei sitten nuku tai kilju muuten vaa! Oppi sen muutama kuukausi sitten, teki sitä silloin ahkeraan, piti taukoa muutamia viikkoja, aloitti uudestaan :D Se on joo ihan hauskaa, mutta ei sillon kun pitäis syödä.

Nyt jos vähän siivoskelisin ja tekisin ruokaa ja lähettäisiin hakemaan lämpöpussia tuosta valintatalosta ku se näköjään oli sinne tullut. Tarkeneepa pojun kanssa mennä sitten ulos!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Vammaisneuvola

Tänään käytiin taas pitkästä aikaa vammaisneuvolassa. Niitä kun on tällä hetkellä vain kuukauden välein. Siellä oli tälläkin kertaa mukana fysioterapeutti ja puheterapeutti.
Puheterapeutille Pyry sanoi samantien "hei!" :D
Sitten kun kyllästymisenmerkkejä alkoi tulemaan niin Pyry tuumas mulle et "mennäänkö jo kotiin!" ;D
Oltiin siis siellä koko perheen voimin.
Kumpikin terapeutti kehui Pyryn kehitystä. Kuulemma erittäin aktiivinen poika, juttelee, seurailee ja leikkii. Kovasti yrittää eteenpäin ja ei varmasti siinä kauan mene että ryömii perässä.
Puheviittomia käytiin läpi lauleskellen joulupuu on rakennettu -laulua.
Nyt pitäisi siis oikein urakalla ruveta niitä itsekkin opettelemaan! Niin saa Pyry sanoille apuviittomat jos ei jotkut sanat vain tule kielenpäälle.
Kaikin puolin taas aivan ihana hetki tällekkin päivälle tuo vammaisneuvolassa käynti!
Onneksi ei siis vielä tarvetta mihinkään kuntoutukseen :) Ylpeä äiti! Sekä isä!

Pyry on muuten nukkunut nyt jo 2 yötä yhtäsoittoa, eli ei ole ollut yöruokintaa ;) äiti kiittää, vaikka itse sitten hermopinteen takia olen öisin valvonut.
Näillä mennään!

Näillä viittomilla sitten päästään alkuun




maanantai 26. marraskuuta 2012

Päivän kuulumisia.



Äitillä oli vähän hauskaa!




Yritettiin ottaa kuvia Pyrystä että saisin joulukortit väsättyä. Meinannu tulla mitään koko hommasta ku jätkä veti ittensä aina tuohon asentoon ku just sain sen hienosti istumaan :D


Pitäis saada lisättyä tänne myö sellainen kuva missä näkee Pojan ainutlaatuisen arvostelevan ilmeen! :P ehkä vielä tänään saan sen koneelle ja laitettua :)

Täysikuu

Huomaa kyllä olotilassakin! suurimman osan yöstä katellut taivaalle ku kuu ollu nii isolla!
Yks hyvä kuitenkin, Pyry nukkui kellon ympäri! :) Ihme kyllä kun tyyppi on ihan flunssanen ja yski koko yön sellaista räkäistä yskää :/

Antibiootit muuten menee edelleen Pyrylle kun silmät rähmii, vuotaa ja vetistää, mut ei niistä oo mitään apua. Huomenna siis soitan sitten sitä akuuttia aikaa lääkäriin kun tänään en vaa jaksanu haluta herätä vielä siihen aikaan et oisin sen ajan saanut.

Perjantai lähestyy ja silloin on sitten sydänkontrolli ja silloin annetaan vissiinki sitä sydänleikkausaikaakin! JÄNNITTÄÄ! kauhistuttaa! HIRVITTÄÄ! ahistaa!
Miten sitä ihminen voikaan niin paljon toisen takia pelätä? Ei tätä tunnetta tienny ennen ku sai sen oman lapsen, ja se pelontunne kasvaa joka päivä vaan entistä enemmän!

Tänään oon yrittänyt jo katsella netin kautta että mistä me saatais Pyrylle ja mulle päivisin tekemistä ettei elämä ois vaan tätä kotona joutenoloa. Kvtuki57 järjestäis vaikka ja mitä, esim. muskareita mut ku oon ollu liian hidas niihin ilmoittautuu! ni en oo päässy mukaan. :/ Tällä hetkellä kukaan meitä ei edes haluais mihinkään ku tuo flunssanpaholainen on sen verran paha.
Mutta vinkkejä saa antaa?! :)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Pyry 9kk! Päivä täynnä erilaisia tunteita.

Aamu alkoi Pyryä kovasti pussaillen ja onnittelen! Onhan tuo pieni ihme ollut jo ilostuttamassa meidän maailmaa jo 9 kokonaista kuukautta! <3 Ajatukset on pyöriny synnytyksessä, yllätys diagnoosissa nimeltä Down Syndroma ja ajassa milloin ei Pyryä vielä ollut! Hyvissä ja vähän huonommissa päivissä on vaelleltu ja tunteet heittänyt vuoristorataa. Hirveä määrä kysymyksiä pyörinyt päässä, enkä mihinkään tiedä vastausta. Käytiin Pyryn kans lenkillä ja yritin saada nollattua ajatukset mut ei auttanu! Seuraavaksi väri päähän ja sitten saunaan ja nautin lasillisen punaviiniä jos toisenkin ja pohdin sitten ihan kunnolla näitä aatoksia. Siis tässä on juurikin jännää se et mä en tiedä mitä ajattelen ja mihin tarvin vastauksia? Päivän vois nimetä ihmeelliseksi. Jotenki ku tätäkin kirjoitan ni ei osaa vaan pysyä yhdessä tietyssä jutussa kii vaan sinkoilen ympäriinsä. Kirjoitan , luen läpi , totean BLÄÄH ja poistan tekstin. Yhteen lauseeseen tulee monta eri asiaa ja niissä ei oo mitään järkeä. :D Kuulostaako tutulta? Sitten kun on viettänyt näin melankolista päivää niin tuntee vääryyttä koska onhan tänään kuitenkin oman lapsen juhlapäivä.

torstai 22. marraskuuta 2012

Yllätysreissu kokkolaan

Oltiinpa tässä kaksin Pyryn kanssa, mun kotikaupungissa Kokkolassa käymässä. Vietettiin siellä aikaa viikko! Lähdimme sinne viime perjantaina mun äitin ja isän kyydissä ja ainoastaan mun veli ja yksi siskoista tiesi tulostamme. Saimmekin muutamia tyyppejä yllätettyä ihan kunnolla. Matkaan meni aikaa sellaiset 7tuntia pysähdyksineen.



Pyry oli oikein huippu automatkustaja! Viimeisillä kilometreillä sitten kärsivällisyys alkoi pettämään, mutta sitten oltiinkin jo perillä. Moikkailtiin melkeinpä kaikkia Pyryn serkkuja, niitä onkin monia mun puolelta :) Käytiin jopa ylivieskassa asti. Reissu meni ihan kivasti. (Lue; en enää koskaan lähde ilman miestä matkoille :D ) Pyry oli päivisin ihana oma itsensä. Yöt meni sitten miten sattuun, heräiltiin useita kertoja tunnissa ja Pyry ei millään rauhoittunut takaisin nukkumaan. Puolessa välissä matkaa sitten tuli kova flunssakin, ja se sai pojan entistä enemmän heräilemään. :(


Voin kertoa että itsekkin olin erittäin huonosti nukuttujen öitten takia erittäin loppu. Kävin ihan romahduksen partaalla. Yritin päivisin saada unta silloin kun Pyry nukku mutta olin liian väsynyt siihen hommaan. Ihana ystävä lupasi että oisi jopa voinut yön valvoa Pyryä hoitaen, mutta tiiättehän te äidit, eihän ne luovuta hirveän helpolla ;). Ihana ajatus tosissaan, mutta ei se mun unia ois parantanu :D Äiti ja isäkin tarjosi apua ja hoiti Pyryä mutta ei, ei se uni vaan tullut. :/ Sainpas sitten yks ilta unentuloon vaikuttavan lääkkeen, ni johan oli eri meininki yleensäkin yöllä herätä Pyryn kanssa kun oli itsekkin saanut ne pari tuntia nukkua täyttä häkää.


Aluksi olimme veljen perheellä yötä.Siellä on heillä kaksi lasta, jotka päivisin piti paljon seuraa Pyrylle. Se voipi olla että se saikin sitten Pyryn yöunet jossain määrin sekaisin, ja se että kun niin paljon mentiin siellä paikasta toiseen. Rankkaa, sekä äitille että pienelle hurmurille. Vaihdettiin sitten kahdeksi vikaksi yöksi mun vanhemmille. Eka yö meni yhdellä puolentoista tunnin yövalvonnalla ja se oli oikeasti todella hyvin! Viimeinen yö sitten oli taas aika romuttunut.
Nyt ollaan turvallisesti kotona ja tää on aivan mahtavaa! On se oma koti niin hyvä paikka kun hetken ollu pois :)
Tästä ruvetaan pientä matkalaista parantamaan flunssasta oikein kunnolla. Apteekkiin meni rahaa ihan mukava summa kun kävin hakemassa; Physomer babya, merisuolasuihketta, suppoja ja silmätippoja. Silmätipat muuten ihan senkin takia kun Pyryllä on vauvasta asti kyynelkanavat ollut ahtaan puoleiset. Silmät vuotaa, rähmii tosi pahasti ja välillä ihan punoittaa.Viime viikolla jo otin sellaisen pienimuotoisen tippakuurin niihin lääkärin pyynnöstä, mutta ei ne mitään auttanut. Nyt pitäisi sitten ottaa ja soittaa huomenna akuuttiaikaa ja saada lähetettä silmäpolille että mitä ne keksivät noitten vuotavien silmien päänmenoksi.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Alkutaipaleesta tähän päivään.

Kerron lyhyesti mitä tähän asti on tapahtunut kun pyry syntyi tähän maailmaan ja on jo päässyt kohta 9kk ikään!

Viime vuonna elokuun alussa plussasin. Itse olin silloin 26. Mies vuotta vanhempi. 

Odotus meni vissiinki aika oppikirjojen mukaisesti, lukuunottamatta sitä turvotusta mitä mulle sen aikana tuli. Rv 32+3 kävin sitten ultrassa kun oli tullut parin viikon sisään 10kiloa ja verenpaineet vähän heitteli. Silloin Kätilöopistolla epäiltii napanuoravirtausten olevan huonot. Jäin yöksi seurattavaksi. Seuraavana päivänä sitten toinen lääkäri kattoi tilanteen ja ihmetteli suuresti miksi sinne olin joutunu?! Kaikki kuulemma hyvin, vain vauvan pieni painoisuus huoletti ja pyysi tarkistuksiin viikon päähän eli rv33+3. No sillon sitten tultii tarkastukseen ja pyydettiin jäämään käynnistykseen koska tällä kertaa ei ollut aivoon menevissä virtauksissa kaikki hyvin. 
24.02.2012 Sieltä sitten rv33+4 syntyi pieni Prinssimme, kera ainutlaatuisen Downin syndrooman. 
7vk:a ennen laskettua, hyvin voivana kuitenkin. Muutaman viikon vietimme siellä sitten. Piti odottaa rv35 täyttymistä ennen kun pääsi kotia.



Tuossa kuvassa Pyry on päivän ikäinen <3 niin kovin pieni!
Painoa oli syntyessä 1930g ja pituutta 42cm!

Down syndrooma tuli siis yllätyksenä. Missään vaiheessa sitä ei kukaan epäillyt.Paitsi minä. Se oli se äidinvaisto ;)


Nooooh, Pyryn kanssa on mennyt ihan loistavasti! Selvitty muutamalla pienellä flunssalla. Tai no, ne flunssat on kestäny aina sen 2kk:ta..Kolmas nyt menossa, mut tää on kyllä aika pientä :) 
Pyry on käynnyt jo alle 6kk ikäisenä ulkomaillakin, Bulgariassa ja voin vannoa että parempaa matkaseuraa saa hakea! <3





                                                Siinäpä hän ottaa lepoa aurinkovarjon alla ;) 



Pyryn kehitys on mennyt tähän mennessä erinomaisesti. Pyörii lattialla ympyrää ja peruuttaa, kova hinku ois jo mennä eteenpäinkin mennä! 

Hampaita ei kuulu eikä näy... punoitusta ja turvotusta ollut ikenissä varmaan puoli vuotta mutta ei ni ei. :( Ikäviä nuo hampaiden puhkeamisjutut! 
Pyry on kova päristelemään, yskimään "virkayskää" , huutamaan ÄITIIIIIII, IFIIIII, EIIIIIIII , NIIIIII! :D ja nauramaan! Tietysti on välillä myös huonojakin päiviä ja öitä. Välillä yöt menee ilman herätyksiä, toisinaan valvotaan sitten viikko putkeen, mutta sitten taas nukutaan.
Pyry rakastaa laulamista, ei suostu syömäänkään jos ei äiti tai isä laula vierellä, monesti mennäänkin lähemmäks viittääkymmentä elefanttia jotka marssi sinne jonnekki ja hauskaa oli! :D 





                           Siinä menee kuningatarsoseet päin poskia ku pitää purra lusikkaa. :P 




Pyry on nyt siis viikon päästä jo 9kk! :) Painoa tänään oli 8.1kg ja pituutta 66cm!!

Käytiin Refluksiepäilyn takia näyttäytymässä lastenklinikalla, mutta kun poika kasvaa hyvin ja on jäntevä ja seurallinen niin ei oo hätää sen suhteen. Saatiin kuitenkin gavisconia reseptillä et jos se vähä helpottais tuota oksentelua. Ei oo mitenkään mukava tuo jatkuva oksentelu, ku sitä oksennusta tulee vielä kaaressa kolmenkin tunnin päästä syömisestä, juuri silloin ku on alkamassa se seuraava ruokailu... No, joskos tuo tuosta sitten helpottuis vähän lääkkeellä ja sitten viimeistään ku noustaan pystyyn! 

Nyt Pyry on päiväunilla, tuossa se röhkii kui pieni possu vaunuissa ja mukavasti jalalla kiikuttelen vaunuja, ainakun lopetan ni röhkiminen loppuu ja alkaa venkoilu. Ihme jässikkä :D

Josko hän nyt malttais jo nukkua ilman  kiikuttelua ni menisin vähän pyykkäilee. 


Muutama kuva alkutaipaleelta