lauantai 27. huhtikuuta 2013

Ylpeä, ylpein, äiti.

Isän rumpujohdot on parhaita!
Viikko on mennyt oikein mukavasti.  Huipentuu tänään ihanien ystävien jälleen näkemiseen! Ystäväpariskunta tulee meille saunomaan,pelailemaan ja syömään. Niin luksusta! Tätä tää elämä sais aina olla. :)

Muutama edellinen päivä on mennyt mammakaveria ja hänen tyttöä treffaten. Ensin meillä ja sit kaupungilla. Erilaista jotenkin, siihen verraten että kun aina olen yleensä vain kotona. Tuntuu taas siltä että kyllä mulla niitä ystäviä löytyykin kun jaksaa ja viitti vain sopia tapaamisia :) Jatketaan siis samaan malliin, niin elämä ei käy ottamaan niin lujasti aivoon ;)

Pyry on nyt jatkuvasti öisin heräilly. Ihan siis tunnin välein. Syynä ehkä uusien asioiden opettelu, harjoittelee siis konttausasentoa öisinki! Vähän meinaa väsyttää tuo yövalvominen ja sen huomaa mun silmästä kun elohiiri asustelee siinä jo kolmatta viikkoa!
P on nyt siis muutaman päivän sisällä noussut itse istumaan, mitä ihmeellisimmistä asennoista. Esim; konttausasennosta kun käsillä työntää itteä taaksepäin niin siitä nokkelasti mennään istumaan :D Ei mikään normaalein tapa. Eihän tuo muutenkaan niin normaali ole ;) vitsivitsi. Ehkä vähän normaalimpi kuin omat vanhempansa kuitenkin ;)
P pääsee myös eteenpäin! "kontatenryömien". Nämä kaksi asiaa siis samaan aikaan tehden. Semmonen pieni sammakonpoikanen! <3 Ei todellakaan vielä pitkiä matkoja. Kyllästyy helposti. Motivaationpuutetta. Niinku äitilläänkin ;).
Hirveän kova on Puppe puhumaan! "ÄTÄTÄTÄTÄTÄTVIIIIVIIIIIIIIIII ". Tyyliä löytyy laidasta laitaan, välillä oikein komennetaan! Tuossa kun vähän kaupungilla tämän mammakaverin kans oltiin ja hänen tyttö nukkui vaunuissa, Pyry yritti tyttöä saada hereille! Huusi oikein ärjyen, hiljeni ja tsekkasi että heräskö kaveri. Ei heränny. Sama toistui muutamaan otteeseen. Lopetti ja nauroi päälle. Tyttöä tukistaminenkin on oikein kivaa! Kaksin käsin! Mutta kun tyttö alkaa huutamaan ni kyllä P:lle itsellekin hiukan paha mieli tulee, mutta yleensä vain Archie Bunker ilmeellä kattelee et HÄ, mikä hälle tuli :D Tuohon ei edes kieltosanat mene perille.
Pyry on siis suuna päänä lähes kokoajan. Hauskinta on selvästi huutaminen. Välillä huutavat Isin kanssa kilpaa. Ja päälle nauretaan. Ei kovin mieluinen harrastus, varsinkaan silloin kun ollaan jossain ihmisten ilmoilla :D Kun se ei todellakaan ole mikään pieni ääni!

Saikohan tästä kirjoituksesta mitään selkoa? Yritän lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistää muutaman päivän tapahtumat, että kerkeen kaiken selittää ennen kuin Pyry herää päikkäreiltä. Menee ehkä hiukan sönköttämiseksi.

Tähän loppuun voisin tokaista että on tuo Puppe vaan niin IHANA! Ylpeänä olen hänen äitinsä! Ei toista parempaa voisi olla! Ihmiset, katsokaa meitä, me ollaan onnellisia! Vaikka ihmettelisittekin niitä mantelinmuotoisia silmiä ja pientä nenää kera menninkäiskorvien! Sitä ylpeämpi minä olen, mitä enemmän meitä katsotaan! Kysykää, ihmetelkää ja nauttikaa näkemästä! Siitä me opimme paljon, kaikki! Erilaisuus on parasta!


2 kommenttia:

  1. Voi että mikä suloinen pikkumuru :) Aiavn ihana ja vilhakkaan näköinen poika :)

    VastaaPoista
  2. Suloinen ja aurinkoisen oloinen poika teillä! Itse olen ammatin puolesta ollut paljon tekemisissä niin down- kuin muunkin tyyppisten erityislasten kanssa ja ei voi muuta sanoa kuin, että erilaisuus on todellakin rikkautta! Iloista Vappua ja mukavaa kesän odotusta koko teidän perheelle!

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)