perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kiitos hoitajille!

Meillä on nyt käynyt melkein puolentoista vuoden ajan Pyryllä hoitaja. Aluksi käytiin 2x vk, sitten enää kerta viikkoon.
Tänään oli viimeinen päivä.
Sen ajan kävin ostoksilla, Pyry oli puistossa.
Ostin hoitajille pienen lahjan ja kortin avusta ja ojensin sen sitten hoitoajan päätyttyä hoitajalle.
Sanoin ne kauniit sanat, sen että he ovat olleet korvaamattomia, ja pillahdin itkuun.
Totuus on se, että en olisi selvinnyt ilman heitä. En mitenkään. He tekivät siitä mahdollista, että pääsin käymään omilla asioilla, akupunktiossa, psykiatrilla ja sain levätä, huonosti nukuttujen öiden jälkeen. He kuuntelivat huoliani ja pitivät huolen siitä että jaksan päivästä toiseen.
He pitivät huolta lapsestani, he ihastuivat täysin Pyryyn.
He aika ajoin kysyi, miten voin ja tarvinko lisä apua vai onko näin hyvä.
He siis oikeasti paransi osan minusta.

Olin henkisesti ja fyysisesti, varsinkin viime syksyn/joulun, melko pohjalla. En ole enää. Olen miltei loisto kunnossa!

Ilman heitä en tiedä missä olisin.

Kiitoksia siis heille kaikesta. Ihan kaikesta. Teette upeaa työtä. Teitä parempia ihmisiä ei voisi maa päällä kantaa.

Ja taas mä liikutun täällä, silmät kyyneliin.
Oon kyllä niin onnellinen siitä mitä sain. Haikeus kylläkin jäi. Ikäväkin tulee.

Ps. Loppuun pari kuvaa. Toisessa Pyry näyttää, miten se ruoka kuuluu syödä. Ei siihen mitään lautasia tarvita.
Toisessa kuvassa minä, ja mun upea uusi ostos. Melkein voisin sanoa itseäni kukkahattutädiksi, ainakin ulkomuodon perusteella :D

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannus oli ja meni

Ja meillä oli niin mukavaa!
Perjantaina ajeltiin turkuun, hotelli caribiaan. Se ilta polskuteltiin altaissa. Lauantaina aamulla sama meno jatkui.
Päiväunien jälkeen suuntasimme kotiin päin, matkan varrella käytiin kuitenkin viettämässä vielä iltaa Pyryn kummin perheen mökillä.
Yötä vasten sitten ajelimme kotiin.

En paljoa parempaa juhannusta olisi voinut toivoa. Aivan loistavasti meni näinkin! Voisi ottaa melkein meidän perheen perinteeksi tämmöiset kylpyläjuhannukset :).

Täällä ollaan nyt kuumeiltu ulkomaanmatkoja. Sen aiomme toteuttaa I:n loman aikana.
Se tietäisi viikkoa ilman tiskausta, siivoamista, ruoanlaittoa ja suomea.
Olo on odottava.

Sitä ennen tietty käymme pyörähtämässä mun kotikaupungissa, Kokkolassa.

Tästä tulee vielä loistava kesä!

torstai 19. kesäkuuta 2014

"kiikkiii, jeee!"

Viime viikonlopulta. Pyry pääsi karuselliin, kun käytiin
linnanmäellä! Tykkäsi ihan tosi paljon! Isi ja Pyryn yksi
kavereista myös hiukan kuvassa näkyy. Karusellin vauhdissa
myös uni tuli silmään :D

tästä kuvasta on jo melkein viikko.
Pyryn oli pakko saada mennä nuken kärryyn istumaan.
 Ja sehän ihan hirveästi tympäsi kun ei siihen kunnolla mahtunut. 


Näin hieno siivousapuri hänestä on kehkeytynyt!
Imurille annetaan paljon "ubbaa"! 


Tämän päiväinen kuva. Kavereiden kanssa puistossa
maissinaksuilemassa. Ei kauan mennyt tästä kuvasta kun Pyry
tippui penkiltä ja löi päänsä. Kuhmu tuli.


Alkuviikosta. Puiston pieni mökki on ihan parasta.







 Siinäpä muutama kuva menneiltä päiviltä. 

Sadepäivinä ollaan oltu kyläilemässä aamut ja päiväunen jälkeiset ajat naapurissa. Siellä meitä hauskuuttaa Pyryä puoli vuotta vanhempi poika ja vuoden nuorempi poika. Äitillä kahviseuraa, Pyryllä leikkikavereita. Jotenki aika luksusta. Tämmöistä oonkin kaivannut! Paikka mihin sadepäivänä voi mennä viettämään laatuaikaa.


Otsikko saa nimeensä siitä, että sanoin tänään Pyrylle: Mennään kiikkaa! (keinumaan).
Pyry tokaisi monta kertaa; kiikkiii, kiikkii, jee! (taputukset hienosta suorituksesta tietenkin vielä päälle, itselleen).
Kyllä niitä sieltä alkaa pikkuhiljaa tulemaan ;) Nopeampaa tahtia kuin viittomat.


Kävelyharjoitukset senkun jatkuvat. Voisin melkein valehdella että puolet päivän kulkemisesta menee nykyään jaloin. Ulkonakin kävely on alkanut maittamaan. Oikeastaan kävely on kyllä enemmän juoksemista. 
Kaikki kynnyksetkin pitää saada yrittää mennä kävellen. Ei sitä enää tuon ikäisenä niitä kontata ;)


Huomasin tuossa eilen että Pyrylle oli ilmaantunut 12 hammas. Ei se mitä olen odottanut puhkeavan jo toista kuukautta, vaan joku ihan tain hammas, mitä en ollut olleskaan huomannut! Eli itkuisat yöt johtunee siitä.
Eilen kävin ystävän kanssa tikkurilan teatterissa katsomassa ensimmäistä kertaa näytelmän! Ensimmäinen ja ei varmastikkaan viiminen kerta. Oli niin mielettömän hyvän! Näyttelijät oli aivan huippua ja nauraa sai kokoajan! Sellainen näytelmä kuin; HOUSUT POIS ! Suosittelen jokaiselle!


Tuleva juhannus oli puhe viettää mökillä, sukuloimassa. Peruttiin se kuitenkin. Lähdetään sittenki lillumaan kylpylään perheen kesken! Kuulostaa aivan mahtavalta ja varmasti onkin ihan huippua. Vähän vaihtelua arkeen ;).


Hyvää juhannusta itse kullekin!



sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Korkeasaari

Tänään käytiin viettämässä päivä korkeasaaressa. Ajateltiin että ehkä Pyry tänä vuonna jo enemmän tykkää katella eläimiä. 
Ei se nyt loppupeleissä niistä hirveän kiinnostunu tälläkään kertaa ollut. Parhaimpia oli valkoposkihanhet ja puiden lehdet! :D
Tietty tuo yks kuvassa oleva apina oli kiva! Se tuli ihan ikkunaan kii, kun siinä olimme. Pyry sitten ikkunan läpi tööttäs sen nenää :)

Muuten Pyry oikeastaan vain halusi kontata maassa ja harjoitella kävelyä, tai sitten olla olkapäillä istumassa. Vaunuissa ei viihtynyt yhtään, siinä sai vain kitinät ja huudot aikaiseksi.

Korkeasaaren jälkeen käytiin ostamassa Pyrylle sellane 3in1 pyörä, käytettynä. Se oli Pyryn mielestä parasta päivässä. Siinä oli vielä puhelinki, josta kuuluu tosi tosi kivoja ääniä!
Huomenna sitä testaamaan, ni sen jälkee laitan tännekin tulemaan kuvia siitä.

Taas mä saunon, tai siis nyt oon saunatauolla. Pikaisesti siis löylyihin takaisin!
Palaan huomenna asiaan :).

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Hiusmalli 2014

Pyry sai tänään  ihan uuden ilmeen! Lähti ponnari pois ja näin komea mies sieltä paljastui (alla kuva).
Nyt on helppo tukka pojalla :)

Pyryn puolen sukukokous oli ja meni. Mukavat kekkerit oli ja olo on erittäin väsynyt.

Seuraavaksi pieni mies untenmaille ja luulenpa että nukahdan itsekkin siinä samalla!

Huomenna jos sää suosii, meitä odottaa korkeasaari :)

Hauskaa lauantai illan jatkoa kaikille :)

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Tunteiden viemää.

Maanantaina viimeinen viittomatunti oli ja meni. Nyt pitäisi olla aikalailla hallussa perusviittomat.

Tiistaina oli fysio- ja puheterapeutin tapaaminen. Kovasti sai taas Pyry kehuja monista taidoista.
Niille sitten siinä avauduin, mieltäni painaneista asioista.
Kerronpa siis teillekin:
Vaikka mä oon todella sujut Pyryn vammaisuuden kanssa, en siis vammaisuutta pois vaihtaisi, onhan se osa Pyryn identiteettiä. Silti monet asiat pistävät välillä harmittamaan.  Tulee helposti verrattua Pyryä muihin ikäisiinsä, siihen mitä he osaavat ja mitä Pyry ei osaa.
Kateellisena välillä seuraan jopa Pyryä vuoden nuorempia lapsia, kun he mennä viipottavat jaloin, jopa juoksevat, kiipeilevät ja sanovat muutamia sanoja.
Sit jos vertaan samanikäisiin kuin Pyry, he laulavat, kertovat mitä haluavat, sanovat useita sanoja, juoksevat, pomppivat, kiipeilevät, ajavat polkupyörillä, rakentavat hiekkakakkuja, rakentavat legoilla jo vaikka mitä, tunnistaa monen monta eläintä, osaavat matkia ääniä, tunnistavat värejä, osaavat pukea jo jonkin verran, piirtävät  muovailevat jne.  Lista on loputon.
Pyry on siis tällä hetkellä verrattavissa 1vuotiaaseen.
Ei, ei tietenkään saisi verrata, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Se välillä vain surettaa niin hirveästi, se että hän on niin kauan niin pieni, henkisesti ja fyysisesti.
Tottakai olen onnellinen, joka hetkestä mitä hänen kanssaan vietän. Oon varmasti satakertaa onnellisempi siitä kun hän oppii jotain uutta, verraten tavislapsen vanhempiin. Mikään kun ei ole itsestäänselvyyttä.
Välillä vain jotenki kyllästyy siihen, että vaikka ikää tulee lisää, taidot ei sen mukaisesti etene. Samat menot päivästä toiseen, opettamista ja taas opettamista. Ilman että tuloksia nopeasti olisi nähtävillä.
Tykkään kuulla terapeuteilta Pyrystä kehuja, mutta sitten kun joku samanikäisten lasten vanhemmat kehuvat Pyryä, tulee inhottava olo. Ei he pahalla todellakaan sitä tarkoita, mutta kun sitä ei voi tietää mitä tunteenmylleryksiä erityislapsen vanhemmilla voi olla. Se on ihan normaalia kuulemma, mutta silti se saa oloni surulliseksi, että en osaa aina vain nauttia, juurikin vain tästä, mitä nyt on. 

No niin. Se siitä. Tulipas purkauduttua taas hetkeen tänne! :p

Muuten viikko on mennyt samanlailla ku monet muutkin viikot.

Huomenna kutsuu Pyryn isän suvun sukukokous. Mukavaa! Toivottavasti aurinko suosii meitä silloinkin.

Nyt jatkan saunomista!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Tässäpä tätä, elämätä.

Kesäsiivousta, puistoissa olemista, pyöräilemistä, luonnon ihmettelemistä, uusien taitojen opettelemista, äidin kunnon kohottamista. Niistä on meidän päivät tehty.

Pyry on oppinut syömään omatoimisesti lusikalla. Se on kauan odotettu, hieno taito. Toki toki ruoat välillä möyhennettään nyrkein ja lennätetään ympäriinsä, mutta hienosti hän lusikalla myös ruokaansa suuhun kauhoo.

Askel askeleelta, joka päivä enenevissä määrin, on poika lähempänä kävelytaitoa. Enää ei suihkussakaan lattialla istuta, siinä seistään, kuten asiaan kuuluukin.

Korva on tuttu sana, kuten myös napa, tukka ja (sydänleikkaus)haava.  Ne osoitetaan kysyttäessä hienosti, päälle taputus ja varmistus, että muutkin taputtavat.
Ole hyvä - lauseen jälkeen kuuluu usein puolikas kiitti, eli "ttti".

Ohikulkijat saavat hymyt naamalle kun Pyry tulee vastaan. Tomera heilutus ja "haaaaaa" sanan huuto saa kulkijat vilkuttamaan takaisin.

Akustiikkaa kokeillaan parkkihalleissa, hississä, ulkona, sisällä, vessassa, jokapaikassa. Paras kaiku tulee parkkihalleissa.

"ubba" on edelleen pusu. Sitä jaellaan kaikille. Varsinkin lapsille. "aktika"  tarkoittaa lienee jotain, mutta ei tietoa että mitä.

Paras kirja on se, missä apina miettii, sormi suun edessä että "hmmmm, missä kaikki muut ovat".  Yleensä se on kivointa kun itse saa laittaa äidin sormen, äidin suun eteen, ja äiti hymisee.
Sitten kun haluaa että äiti kirjan lukee, laitetaan oma sormi, oman suun eteen ja näytetään kirjahyllyä, ni äiti tietää mitä haluaa :)

On hän paljon oivaltanut asioita, kokoajan lisää. Se on liikuttavaa!

Minä oon pysyny hienosti dieetillä. Joka viikko on tankkauspäivä. Se auttaa jaksamaan tätä vielä paremmin.
Nyt kun tervekin olen, niin oon päässy pyöräilemään ja jumppaamaan! Mahtavuutta!

Tulevalla viikolla on paljon tekemistä. On omaa lääkäriä, Pyryn terapeutteja ja viittomien viimeinen tunti.

Nyt nukkumaan.