keskiviikko 11. helmikuuta 2015

A2 kehitysvammailta

Eilen tuli historian hienoin ohjelma yle2:lta; kehitysvammailta.  Siinä oli jos monenmoista ihmistä, joilla oli eri kehitysvammoja. 

Ohjelma sai mut liikuttumaan, nauramaan ja miettimään.  Toivottavasti Pyryn kasvaessa myös "tavisten" suhtautuminen kehitysvammaisten kohtaamiseen kasvaa positiiviseen suuntaan.
Vaikka itse en ole oikeastaan kertaakaan kokenut huonoa suhtautumista Pyryn kehitysvammaa kohtaan. Ehkä mulla on käynyt tuuri ja mun lähellä on vain hyvin suhtautuvia ihmisiä ja näkee Pyryn vain yhtenä meistä, ihmisenä, joka on saman arvoinen kuin me kaikki muut.  Niinku mekin näemme.

Siinä yks nainen sanoi siitä, että hänen mielestä se on surullista, että kun kehitysvammainen ihminen syntyy, niin moni läheinen saattaa olla surullinen asiasta, alkuunsa ainakin.  Kuten myös kehitysvammaisena syntyneen lapsen vanhemmatkin.  Sitä minäkin ihmettelin, koska me ei oltu lainkaan surullisia. Vaikka yllätyksenä tulikin.
Mutta ehkä se on niin, että ei he sen takia ole surullisia että joku saa kehitysvammaisen lapsen, vaan sen takia että miten sen kehitysvamman kanssa pärjää tässä maailmassa?

Mulla itsellänihän oli sellainen kutina koko raskaana olon ajan, että jotain erilaista olen saamassa. Joku kuuluisa intuitio. Vaikka kaikki oli ultrien mukaan ihan normaalisti, ni silti sanoin kaikille et, ei ne mitään kerro, mulla on täysin sellainen  olo et saan erityislapsen, opettamaan ehkä mulle jopa positiivisuutta elämään.

Näinpä siinä kävi. Sain sen positiivisuuden Pyryltä. Juurikin Pyryltä.
Ainahan mä oon melko positiivinen ollu, lukuunottamatta mun masennuskautta reilu vuosi sitten, mut sitä ei lasketa.  Sille ei mitään mahtanut. Piti käydä pohjalla, että taas noustaan, entistä positiivisempana.

Oon maailman onnellisin et olen saanut juurikin Pyryn.
Pojan.
Pienen ihmisen alun.
Ihminen jolla todettiin kehitysvamma. Ihminen niin kuin me kaikki muutkin. Samanarvoinen kuin kaikki muutkin.
Yhtä ekstrakromosomia rikkaampi.
Terve.
Ei sairas.
Lapsi. 
Ei kärsi, eikä sairasta Downin syndrooma.  Hän elää kuin kaikki muutkin, mutta hänellä on vain todettu kehitysvamma. Kehitysvamma joka on toissijainen asia. Hän ei koostu kehitysvammasta.
Se on sivuseikka.
Hän on Pyry.  Hän ei ole kehitysvamma.  Häntä saa tuijottaa, niin kuin kaikkia muitakin. 
Häntä saa jututtaa.
Hänen kaveri saa olla.
Hän ansaitsee kultaa, niin kuin me kaikki.

Mitä teillä nousi mieleen ohjelmasta jos katsoitte sen?  Ottaisitko kehitysvammaisen asumaan naapuriisi? Tekisitkö abortin jos kuulisit odottavasi kehitysvammaista lasta?

8 kommenttia:

  1. Voi ihana <3 Niin kauniita sanoja ja allekirjoitan niistä itsekin kaikki. Katsoin myös ohjelman! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kiitoksia! :) eikö ollu ihan mahtava!

      Poista
  2. Minä katoin kans ja oli kyllä rento meininki. Just tätä elämän rentoutta ja sitä et ei asioita tarvi aina ottaa niin vakavasti nää meiän kullat meille opettaa. He on aina niin vilpittömiä, hyväksyvät kaikki sellaisenaan kuin on. <3 pyry ja meidän aatos tulee varmasti vielä opettamaan monelle mikä ihmisissä on se kaikkein tärkein: millainen sydämeltään on<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanottu ja näin ihan varmasti käy! :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Huhhuh.. Olen aika sanaton. Jokaisen oma päätös tietenkin mutta... Tuli niin paha mieli jotenkin.

      Poista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)