keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kun äitiä ei enää tarvita.

Oltiin pääsiäisenä lähipuistossa vähän ulkoilemassa Pyryn kanssa.  Ensimmäistä kertaa huomasin että eihän mua enää tarvita.  Tottunut kun olen seuraamaan ympäri puiston Pyryn tekemisiä, laskematta silmiä hetkeksikään pois pojasta, ettei mitään pahaa pääse sattumaan. Ylisuojelevainen? Kyllä.

No, asiaan.  Nyt mä jouduin kävellä ja katella Pyryn touhua entisiä päiviä kauempaa.  Jos menin Pyryn perässä kuin perävaunu, Pyry huusi mulle ja vilkutti et "heeeee".  Peruutin ja testasin.  Hiljeni hän.  Menin takaisin luokse, hermostui. Ei antanut äidin auttaa ja tukea rappusia noustessa, eikä liukumäkeä laskiessa.  Pyry halusi tehdä kaiken itse ja mieluiten niin että äiti ei hengitä niskaan. 

Kolmevuotias ja minä itse teen kaiken. Äiti mene pois.  Yhyyyy!

Taidot ei kuitenkaan riittänyt kiipeämään kiipeilytelineen päälle, missä kaikki muut aina pötköttelevät.  Siitä se riemu sitten repes.  Itkua riitti ja huuto lisääntyi kun ei äitinkään pituus riittänyt Pyryä sinne nostamaan, enkä olisi nostanutkaan.  Jos ei itse pääse johonkin, on odotettava kasvamista. Varsinkin tällaisessa asiassa. 
Siihen siis loppui se puistoilu, kun sai pikku jäärän laittaa väkisin vaunuihin ja lähteä kotia.

Ps.  Mulla on ollu viikon elohiiri silmässä.ArG! Niin ja:
Enää kuukausi ja saan uuden tatuoinnin entistä tatuointia peittämään. Jihuu!

2 kommenttia:

  1. Ihana Pyry <3 Niin iso poika jo ja tuntuu, että hän on aina nin hymyileväinen. Mutta tottahan toki jokaisen kolmivuotiaan elämään kuuluu niitä kiukun hetkiäkin. Tai ainakin meidän Inkan ;)

    Meilläkin on tosi paljon tota "Minä itse" meininkiä. Pukemiseenkaan eikä riisumiseenkaan saa enää äiti tai isä ottaa osaa, vaan Inka ite! Vasta kun tulee kenkälenksujen poisottaminen eteen, niin sitten pyytää apua pitkän itse yrittämisen jälkeen.

    On se vaan niin haikeeta, kun nää meitin "pikkaset" kasvaa niin vauhdilla ja ovatkin jo yllättäen aikamoisen isoja! Sniif...

    Ps. Mun blogissa on sulle haaste =) Tässä linkki: Viimeisen kuvan isot kasvit myöskin toisivat mielestäni olohuoneeseen ihanaa kotoisuutta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kopiointi ja liittäminen sentään.. Huoh... Eli linkki on haasteeseen on tässä: http://mammalaiffii.blogspot.fi/2015/04/kysymyksia-bloggaajalta-toiselle.html

      Poista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)