tiistai 17. marraskuuta 2015

kansainvälinen keskospäivä


Tänään on kansainvälinen keskospäivä. On tullut vähän veresteltyä muistoja niistä ajoista, kun Pyryn syntyminen jouduttiin 7vk ennen laskettua käynnistämään. 




Raskausviikolla 32+3 menin päänsäryn, yllättävän turvotuksen ja huonon voinnin takia neuvolaan, missä neuvolatäti totesi mun pissassa olevan proteiinit plussilla ja verenpaineet sen verta koholla, että se luokiteltiin raskausmyrkytykseksi. Myös vauvan potkut oli heikot ja tuli liian harvoin. 
Pääsinkin sitten samantien tarkastukseen kätilöopistolle, minne yhdeksi yöksi jäinkin, vauvan keuhkoja kypsyttää, tulevaa käynnistystä varten. 
Ultrassa todettiin siis, että napanuoravirtauksessa olisi blokkeja ja vauva olisi liian vähän kasvanut. 
Seuraavana päivänä toinen ultraaja totesi sitten, että ei siellä mitään ole, mene kotiin ja tule viikon päästä uudestaan näytille, ainoastaan vauvan kasvu vähän huonoa.



 Menin sitten 33+3 näytille. Huomattiinkin sitten, että aivoihin menevissä virtauksissa oli häikkää. Tilaa kutsutaan nimeltä brain sparing.  Ainuttakaan sivustoa en osaa etsiä, missä tämä selviäisi sillee selvästi, että mitä se sitten niinku oikeasti tarkoittaa. Siinä saatiin kyllä papereita käteen ja muistan kun jossain niissä papereissa vilahti sana; down syndrome. Mietinkin siinä itsekseni, että mä arvasin, mä saan downin. Se olo oli ollut mulla alusta asti. Mutta ei kukaan siellä vielä silloinkaan asiasta mulle mitään ääneen sanonut. Vasta sitten kun Pyry oli maailmassa, heräsi siitä epäilys.




Pyry syntyi siis alateitse, vuorokauden mittaisella synnyttämisellä.  Painoa oli epäilyksistä huolimatta kuitenkin 1930g ja pituutta 42cm. 

Pyry vietiin synnytyksestä suoraan valvontaan ja laitettiin nasaaliin. 
Minut silloin kiidätettiin leikkuriin, koska istukka ei tullut ulos kokonaan ja sen taki vuodin runsaasti.




Mä näin tuon mun rakkaimman ensimmäistä kertaa 7 tuntia suunnilleen syntymästä. Silloinkin vain parin miinutin verran, sillä mun olo oli niin heikko, että en kyennyt olemaan pystyssä. 
Seuraavana päivänä sitten sainkin jo heti sylitellä ja kenguruhoitaa pientä menninkäistä.

Ensikosketus omaan lapseen <3


2 viikkoa meillä meni Kätilöopistolla. Siellä minä ravasin päivästä toiseen ja hoidin pikkuista aamusta iltaan. Välillä kävin "lypsämässä" maitoa,  että poika sai tarvitsemansa maidon, koska imeminen ei oikein ottanut sujuakseen, olihan hän niin kovin pieni.




Raskasta aikaa se oli. Kaikki ne verikokeet mitä sen aikana vauvasta otettiin. Kaikki ne laitteet jotka kokoajan piippasi ja kertoi vauvan olosta. Happisaturaatio, verenpaineet, hengitystaajuus, nasaalihoidot, sinivalohoidot, nenämahaletku jne. 
Välillä tuli voinnissa laskuja ja välillä oli mukavan tasasta.



rv 35 ja kotilomille <3

Aika oli loppupeleissä melko lyhyt meillä. Onneksi. Vaikka pitkältä se silloin tuntui. Myös paljolta pahalta vältyttiin, vaikka paljon siihen 2 viikon sisään mahtui asioita. Aika tietysti kultaa muistot.


Nyt hän täyttää jo kolmen kuukauden päästä neljä. Pituutta löytyy reilut 90cm ja painoa vajaat 13kg. Niin kova vauhti jo, ettei puhelimen kameralla oikein pysty saamaan muutakuin epäselviä kuvia!












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)