tiistai 19. tammikuuta 2016

kuvia, kuulumisia.




















Oon siis ainaki käyny Lux Helsinki valoshowssa. Se oli kyl näkemisen arvoinen näyttely. 

Ollaan Pyryn kanssa ulkoiltu ja käyty leikkimässä jäälinnalla, joka on rakennettu tuohon ihan meidän viereen. Se on hieno se :)

Ollaan pulkkailtu päiväkotiin ja päiväkodista pois.

Ollaan kuunneltu robinia ja fröbelin palikoita ja laulettu laulukirjat monta kertaa läpi.

Sitten ollaan oltu kiireisiäkin, koska mulla alkoi se työharjoittelu. Loppurutistus vuorotyötä ja kahden henkilökohtaisentutkintosuunnitelman tekoa. Koulussa käytyjen kurssien palauttamista mieleen.
Uuden oppimista työpaikalla. Pitkiä työmatkoja (näillä keleillä mennään 1,5 tuntiin per suunta).  Aikaisia herätyksiä ja huonosti nukuttaja öitä. Välillä muutama hyväkin mahtuu joukkoon.

Kumpa tämä ois pian ohi. Jos ja kun  tästä selviä, selviän mistä vain.

Psykoterapia. Se mulla alkaa huomenna. Sekin tuo lisää tekemistä viikkoihin. Joka viikko, samaan aikaan. Tämä jatkuu todennäköisesti monta vuotta. Sittenkö muka paranisin? Olenhan jo välillä voinut paremmin. Välillä huonommin. Eli normi mielialanvaihtelua. Tai ei ihan normi, se on sitä ahdistuneisuutta. Se pitää saada pois. Normaalirajoille.

Just kävin viemässä Pyryn päiväkotiin. Nyt syön ja lähden iltavuoroon. Kotona vasta klo 23. Pitkiä päiviä on. Koska matkat ovat pitkiä. 

Ps. Pyry voi hyvin! On edelleen suuri Robin fani. Rakastaa koiria (vaikka pelkääkin niitä). Tykkää tehdä palikoista torneja. Tanssii ja hyppii. Pussailee ja halailee jatkuvasti. Rakastaa mehujäätelöä. Rakastaa kylpemistä.Ei tykkää vaatteiden pukemista ja päiväkotiin lähtemistä ja sängystä aamulla nousemista (jos ei saa heti Robinia kuunnella). Ei tykkää käydä potalla. Puhuu omaa kieltänsä paljon. Tykkää olla yksin ja rauhassa meidän huoneessa. Tykkää laulukirjoista. 

Sellasta! Pientä kuulumista tässä muodossa. Palataan taas, kunhan tästä tas kerkeän. :)

perjantai 8. tammikuuta 2016

pakkasta, osteopatiaa ja jännitystä.

Mun omat poski- ja otsaontelot ja pää on kipeänä, koska väkisin meinaa tulla flunssa. Mutta onneksi apuna on nämä:  

Jos ei näillä tauti taltu, niin ei millään.Maanantaina on oltava elämänsä kunnossa. Viimeinen työharjoittelu koulun suhteen starttaa silloin Laakson sairaalan akuuttiosastolla! Siitä tulee jännää! Odotan innolla :).


Hyi. Tuol ulkona on ollu KYLYMÄ. Ollaanki käytetty päivät pääasiassa jotenkin tällee:

mun omat ihanat <3


me muovaillaan!

Jos jotain positiivista näistä pakkasista, ni eipä tartte ainakaan hikoilla! Tai tuntea syyllisyyttä sisällä olosta, tai ylenmääräisestä saunomisesta, tai ollamöllöttämisestä. Kohta on taas sitten kesä ja kärpäset. 


-25c

Nii joo, mun piti kertoa, että Pyryn kummit hankki Pyrylle osteopaattikertoja joululahjaksi. Koska; yöunet ovat onnettomia.
Eilen tää osteopaatti kävi tekemässä sitten kotikäynnin. Tältä ko. olevalta osteopaatilta on muutamat tyypit tunnetusti saanut apua lasten univaikeuksiin. Eli tästä vois olla meillekin apua. Jotenkin haluan uskoa et joo, se vois auttaa. Mutta sitten toisaalta taas ajattelen tämän jutun ihan poppamies -juttuna. Nii, että uskoo ken tahtoo tyyppiset viilikset on edelleen.
Noh mutta kuitenkin. Hän täällä kävi.
Hän kyseli synnytyksestä lähtien kaikki Pyrystä. Katteli Pyryn käyttäytymistä, asentoa jne.
Paineli tai jotain vähä joka kohasta. Semmosta hellää painelua. Just ehkä sormet kosketti ihoa.  Puuttui vain ne taikasanat, et simbsalabim, tästä lähtien Pyry nukkuu kuin tukki.
Olin vähän öömoilasena ja kysyin, et mitäs sä niinku teet. Sitten kun hän selosti, että mitä hän kokeili, mitä hän tunsi ja mitä hän on mieltä Pyryn verenkierrosta, hermostosta, kudosjumeista jne. ni mä aloin uskoo siihen juttuun. Se vois jopa toimia. Jos ei ni ei, mut joillekin ihan varmasti toimii. Sellasta tietämystä hänen suusta tuli.
On kuulemma Pyryllä ainakin niska lukossa melkoisesti. Sen näkee ihan pään asennosta. Huomasin sen itsekin siinä sitten. Myös sympaattiset hermostot ovat jotenkin väärässä tasapainossa. Sitä parasympaattista hermostoa tuskin edes tunsi, koska sitä ei hirveästi ollut. Sympaattista taas senkin puolesta. Nämä asiat sitten kuulemma saattavat olla syynä Pyryn yöuniin, koska sitä parasympaattista tarvittaisiin siihen nukkumiseen.
Meillä on nyt sit näitä käyntejä kertaa kolme. Kuulemma toisella kertaa voi nähdä jo jotain muutosta. Mut siis melko takuuvarman muutoksen näkee kolmannella kerralla jo hyvin, sit tietää toimiiko tää Pyryllä, alkaako hän nukkumaan ja tarviiko enempää hoitokertoja.

Olemme siis jännän äärellä. Toivottavasti tämä on meille se tie uneen ja onneen. Oispa melkoinen lottovoitto. Jännitellään sitä siis.

Eipä tässä kummempia. Minä vein Pyryn päiväkotiin ja itse suuntaan nokkani kohti sairaanhoidon ja huolenpidon kirjaa. Verestellään vähän muistiin koulujuttuja, että kehtaa sitten päteä työharjoittelussa ;).

Mukavaa viikonloppua kaikille! Nautitaanpas elämästä ja levätään kunnolla. Pus.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Uuteen vuoteen levollisin mielin.


Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille! Mä oon ihan jättänyt loman kunniaksi tänne kirjoittamisen tauolle. Ollaan oltu niin menossa jatkuvasti, ettei oo kerenny pysähtyä kirjottelee. Eipäs mulla tätä läppäriä ole edes mukana menoissa ollut.



Joulukin oli ja meni. Oltiin se pääosin kotona. Nukuttiin, syötiin ja saunottiin hyvin. Jaettiin lahjat ja nautittiin Pyryn riemusta. Pyryn yksi suosikkilahja oli ehdottomasti kitara. Sitä hän soittelee ja jammailee niin, että meinaa välillä lennellä pitkin seiniä. :D Loistavaa katottavaa!








Välipäivinä lähdettiin sitten junalla kokkolaan. Nähtiin siellä paljon rakkaita ja Pyry nautti myös mielettömästi. Ala kuvassa serkkutytön kanssa, hänen kanssa robinin tahdissa tanssittiinkin ;).


Ihan loistava reissu takana. Kiitos meiän yöpaikkaan. Siellä on ilo aina majailla <3


Kotiin kun päästiin niin olikin lunta vastassa. Pakkasetkin paukkuvat. Päästiin sitten heti tänään ulos pulkkailemaankin.

Eli eipä meille sen kummempia. Joulu ja uusivuosi oli ja meni. Lähdin tähän vuoteen uusin mielin. Jotenkin kummalllisen tyyni ja levollinen mieli. Luulen, että tästä vuodesta tulee paljon parempi kuin viime vuodesta. Varsinkin mun oman hyvinvoinnin suhteen. Teen kaiken sen eteen, että saan levätä, kun sitä tarvitsen ja näin ollen jaksan paremmin muutenkin ja ahdistuneisuushäiriöni menisi parempaan suuntaan.

Toivon jokaiselle tyypille mielen hyvinvointia jokaiseen päivään. Nautitaan juurikin tästä hetkestä ja voidaan täten paremmin. 

Mulla alkaa viikon päästä viimeinen uurastus koulun suhteen. Kohta on toivottavasti paperit kädessä ja pääsen työelämään. Sitä odotellessa.

Palataan pian asiaan.