tiistai 16. helmikuuta 2016

Ystävyyttä ja viikon kuulumiset.



Ystävyys

Ystävyys on mulle tärkein asia maailmassa. Ystäviksi luokittelen myös oman perheen, lapseni, sisarukseni ja vanhempani, siis kaikki läheiset.

Mulle ystävyys on sitä, että voi tukeutua kaikkiin niihin ystäviin ja läheisiin asiassa kuin asiassa. Puolin ja toisin autamme selviämään elämässä eteenpäin. Ne on niinku mun henkireikä. Heidän kanssa voi jakaa ilot, surut ja vaikeudet. Heille pitää olla luotettava ja näytettävä, että
heitä rakastetaan. Se on mun mielestä hirmuisen tärkeä sanoakin. Mä oon mielestäni aika hyvä siinä hommassa ja mä haluan, että sitä sanotaan mullekin.




Mä ikävöin ihan jatkuvasti mun niitä läheisimpiä ystäviä, jotka on kilometrien päässä, ja joiden kanssa näkee oikeasti aivan liian harvoin. Mulle on tosi tärkeää se yhdessä oleminen ja elämisen jakaminen heidän kanssa kaikin tavoin. 

Mä voisin joka ilta istua pöydän ääreen ystävien kanssa ja höpötellä niitä näitä. Mun suurin haaveni on aina ollutkin sellainen, että asuisin ihan vierekkäin, siis ihan täysin vierekkäin, jonkun ystävän  kanssa. Sillee, et vois vaikka yöpaidassa hipsiä pihan poikki toisen luo kylään, ihan vain höpöttämään ja nauttimaan toisen seurasta.

Mulla on ollut aina tosi paljon ystäviä. Joidenkin kanssa mä pidän lähes päivittäin viestein yhteyttä ja joitakin näen puolestaan taas todella liian harvoin. Ei edes lähellekään vuosittain, mutta silti voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin. Mä todella haluaisin nähdä heitä kaikkia useammin, mutta meillä kaikilla on kiireemme. Se on melkeenpä mahdottomuus jos kilometrejä on useita kuitenkin välissä ja on perheet ja niin. Blääh. oispa enempi aikaa!

Muistelen monesti nuoruutta kun mulla oli samat ystävät ala-asteen alusta aina kahdenkympin ikäluokkaan asti vierellä kulkemassa. Me mökkeiltiin joka talvi yhdessä, vietettiin toisilla aikaa yökyläillen, matkattiin junalla pohjoiseen tapaa muita ystäviä. Käytiin laavulla. Käytiin uimassa. Pidettiin herkutteluiltoja. Ajeltiin monia kymmeniä kilometrejä pyörillä kesäisin paikasta toiseen. Käytiin uimassa. Välillä riideltiin, sitten taas sovittiin. Otettiin paljon kuvia.(joista mulla on mieletön läjä kansioissa). Kirjoitettiin kirjevihkoja (jotka mä typerä menin ja heitin roskiin, toisaalta en mä niit kehdannut lukea) :D. Ne parhaat hetket on kuitenkin muistoissa. Ihan mahtavia muistoja onkin. Sitä monesti mietin, että miks se kaikki loppu siihen ku muutettiin eri paikkakunnille? Vaikka me oltiin aika erottamattomat silloin ennen. Se monesti harmittaa. Mutta silti, te tiedätte, että teitä muistellessa mua aina naurattaa ja kun teitä näkisin, ni halaisin :).


Ystävyys tarkoittaa suurinta rakkautta, suurinta avuliaisuutta, avoiminta keskustelua, ankarinta totuudellisuutta, sydämellisintä opastusta ja suurinta mielen yhteyttä mihin ihmiset pystyvät.

Jeremy Taylor




Oikeasti, tää teksti jäi nyt tosi raakileeksi. Mun piti laittaa tää jo ennen Ystävänpäivää. Mä en ymmärrä kuin mulla jää kaikki aina puolitiehen. Liian kiireinen mukamas.

Meillä menikin ystävänpäivä viikonloppu niin, että Pyry meni visiittiin tilapäishoitoon. Me mentiin I:n kanssa Heinolaan, kylpylään nimeltä Kumpeli. Se oli kyl ihan tosi kiva paikka! Aikuisten makuun rauhallista, erilaisia saunoja ja porealtaita + ihan tosi hyvät ruoat! 

Vaatimattoman näköinen, mutta niin ihana <3



Meillä siis meni I:n kanssa tosi kivasti reissu. Pyryllä sitten tuolla hoidossa oli omat haasteensa. Hän ei ollut suostunut koko aikana syömään mitään. Ainoastaan vähän oli juonut. Itkeskellyt ensimmäisen päivän, mutta se johtui varmasti väsymyksestä, sillä hän ei nukkunut ollenkaan päiväunia.

Pyryhän tuossa tovin sairasteli. Oli nielu- ja silmätulehdusta. Silmätulehdus kesti koko sen kaksi viikkoa. Flunssa alkoi myöhemmin kun muut ja toinen viikko menikin yöt  lähes kokonaan itkien, yskien ja valvoen. Ensimmäinen korvatulehdushan se siellä sitten oli. Antibiootit joutui hampaat irveessä Pyrylle ottaa ja tauti talttuikin heti toisen annoksen jälkeen. Onneksi oli vain kolmen päivän kuuri. Oltas oltu muuten kusessa.





Nyt mä oon palannut takaisin työharjoitteluun. Lonkka oikkuilee jatkuvasti, mutta yritän vapaa aikoina sitä kovasti jumpata ja hieroa. Toivottavasti tässä käy nyt hyvin. 

Nyt mä rupeenkin sitten nukkumaan. Viime yönä ihan omaksi huvikseni valvoin lähes tulkoon koko yön, kurkkukivun ja mahakivun takia, ni meinaa 3tunnin unien ja pitkän työpäivän jälkeen vähän silmiä painaa.

Hyvää yötä.


Ps.arvatkaa kuin innoissaan tää äiti voi olla, kun Pyry on löytänyt pehmokoirastansa itsellensä kaverin? <3 siis, koira on otettava unille viereen öiksi. Vihdoin! on niin söpön näköistä ku sitä pussaillaan ja halaillaan!



1 kommentti:

  1. Niin samoja ajatuksia ystävyydestä. Se on parasta, kun näkee jonkun lapsuuden ystävän/kaverinkin. Silloin juttua tulee ja on niin parasta muistella jotain mennyttä asiaa yhessä. :) Välillä valtaa oikein ikävä niitä ala-asteen kavereita. Se oli niin viatonta ja ihanaa aikaa! <3 Tehtiin jekkuja yhessä ja retkeiltiin milloin missäkin. Mutta sitten kun tullaan aikuisiksi kaikki erkanee ja muuttaa omiin suuntiinsa. Surullista. :( Onneksi ystäviä on tullut aikuisenakin lisää ympärille ja lähelle. Jokainen tärkeääkin tärkeämpi!

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)