maanantai 28. maaliskuuta 2016

Lomalla viimeinkin!



Meil alkoi koko perheellä loma jo torstaina. Aivan loistavaa! Pari viikkoa ilman mitään kummempaa aikataulua. Tai no, kyl meil jonkun sortin aikataulua on. Pitää keretä muutamissa paikoissa käydä. Niistä kuulette lisää loman päätyttyä. Eli kiirettä pitää lomallakin ;).



HOPLOP. Pyry nauttii pomppimisesta ja se sujuukin
yllättävän hyvin!


Mullahan tuo koulu päätty. Minä oon nyt tavallaan lähihoitaja. Vailla vielä yhtä tutkintotilaisuuden
arviointitilaisuutta ja siitä saatavaa numeroa ja virallisia papereita. Juhlat menee kyllä varmasti
väistämättä toukokuulle. Mutta niitä kyllä juhlitaan! Minä, joka olen nuoruuden elänyt kuin
tuulispää konsanaan, koskaan mitään ammattia saaneena, keikkatöitä tehneenä, sanonut vain kaikille, että sitten kun mulla on lapsi, sitten luen itselleni ammatin. Sen tein. Tunnollisesti teinkin. Tähän mennessä tutkintotilaisuuksista on tullut vain kiitettäviä ja niiden eteen on tehty tukkaputkella töitä. Hirveässä stressin vallassa. Nyt sekin stressi on ohi. Vaikka yks arviointi vielä edessä, sitä en jaksa stressata. Menköön miten menee. Paperit kuitenkin varmasti saan.

Millainen mä olen lähihoitajana?  Voin sanoa jo sen, että olen tunnollinen ja rakastan auttaa ihmisiä, annan työhön aina 110prosenttia itsestäni. Työn tulevaisuudessa pitää kyllä kolahtaa muhun joka kantilta. Tärkeimpänä siihen kuuluu työkaverit. En tiedä onko edes sellaista työpaikkaa, missä kaikkien työkavereitten kans synkkais täysin. Toivottavasti, sillä ne inhottavat tyypit syö mua. Ne jotka kohtelee mua kuin olisin joku idiootti, tai siltä musta tuntuu. Ehkä se on eriasia sit oikeana työläisenä, ku se, että on tavallaan toisten ohjattavana ollut tähän mennessä. Toivon eniten silti, että tulevaisuudessa en joudu kokemaan enää uusiksi sitä olotilaa, mikä tuli viimeisessä työpaikassa- Yksikin huonoenerginen ihminen saa mun fiiliksen kyl heikoksi. Ei enää sellaista. Mä en edes ymmärrä miten semmoset tekee hoitotöitä. Mut ei siitä sen enempiä.


Liukumäet on melkein parasta mitä Pyry tietää.


Meil on tänään osteopaatilla käynti. Ihana mennä sinne ja kertoa osteopaatille, että hän on tehnyt meidän elämästä melko kivaa. Pyry nimittäin vihdoin ja viimein nukkuu. Siis oikeasti. Se joka vielä tämän vuoden alussa heräsi pahimmillaan toistakymmentä kertaa yössä, herää ehkä kaksi kertaa yössä. Ei välttämättä siis sitäkään. 12 tunnin yöunia. Ei herää kuudelta, vaan kasin jälkeen. Joskus ehkä joo aikasemmin, sillon ku on kiire johonki. Muuten ei. Tästä me nautitaan! Neljä vuotta jotakuinkin tähän meni. Toivottavasti tämä jatkuu. 


Vaari <3  Pyry. Parivaljakko. Pyry on ihan vaarinsa poika.
Tämäkin asia saa mut liikuttuneeksi. :').

Mutta nyt ruoanteon kimppuun ja nauttimaan auringonpaisteesta! Mukavaa kuun vaihdetta teille, palataan muutaman viikon päästä viimeistään asiaan ;). Jos en aikasemmin jo ehdi konetta availemaan..

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Pyrykin täytti jo 4 vuotta! Taas kuukausi oli ja meni.

ohhohops. Taas se meni. Kuukausi. Tää aika menee lentäen töissä. Vapaa-ajat kun viettää tiiviisti perheen kesken ja viimeisten työssäoppimiseen liittyvien opiskelujen keskellä.
Mulla ois koulu ollu ohi tulevana keskiviikkona, mutta.. 
Torstaina kun olisi ollut tärkeä; sairaanhoito- ja huolenpidon työssäoppimisen tutkintotilaisuus niin heräsin vatsataudissa. Taas siis kaikki meni muutaman mutkan kautta. 
Pääsiäiseksi jos nyt saan tehtyä kaiken oppimiseen liittyvät asiat pois alta, ni eiköhän huhtikuun puoleen väliin mennessä paperit ole kädessä.
Mä oon monesti miettiny, että miten voi tulla yhdelle ihmiselle näin paljon vastoinkäymisiä :D.

Mitäs muuta meille kuuluu? Mä käyn säännöllisesti juttelemassa omista häiriöistäni ja yritän saada niitä jotenkin pakettiin ja heitettyä johonki, niin kauas ettei ihan heti ole tulossa mun luo takaisin.
Kauheaa ku esim. on hirveä vauvakuume, mutta mun häiriöt laittaa satanolla vastaan. 
Siitä mä en tykkää. 
Mua siis pelottaa asia ihan liikaa ja niitä pelkoja on monenmoisia, eikä ne ole todellakaan niin helposti selitettävissä. Eikä vaan voi sanoa, että kaikkia pelottaa. Mä otan ne niin paljon jotenkin isommin. En tiiä. Mutta joskos tämän alla olevan kirjan avulla ja muutamien psykoterapeuttien käyntien avulla saisin uskallusta tulevaan. Siihen haluisin luottaa.





Tämän kuluneen kuukauden sisällä Pyrykin on täyttänyt jo NELJÄ (4) vuotta.  Siis mahoton ku siitäkin on jo kauan ku Pyry oli ihan vauva.  Silloin hän oli 42cm ja 1930g. Nyt hän on 93cm pätkä ja 13.5kg painava. Pieni ja pippurinen. Näin tiivistetysti.


Nämä pari seuraavaa kuvaa on päiväkodin ottamia. Ihana, että he jaksaa päivästä meille kertoa välillä kuvienkin muodossa. Tää on just parasta!


Pyryn syntymäpäivänä hän sai olla kuningas pvkodissa :)




Pyrylle pidettiin ihan kunnon juhlat. Meillä kävi kylässä kummit ja ystäväperheet. 

Tarjolla oli jäätelöbuffet. Joka sisälsi kaikkea mistä Pyry tykkää. (ehkä muutamaa sellaista myös mistä ei, mut mistä me vanhemmat sit taas tykätään ;) ). 



Pyrystä on näiden neljän vuoden aikana kasvanut iloinen, nauravainen, tanssivainen, temperamenttinen ja huomionhakuinen huumorijätkä, jolta ei myöskään tahdonlujuutta puutu. Vaikka tämä temperamenttinen luonne on peritty äidiltä niin se tulee tämän pojan käytöksessä ilmoille satoja kertoja vahvempana kuin äidissään.  Jos ei periksi saa jossain asiassa, esimerkiksi jäätelön saamisessa, ni lentelee peilitkin seinistä. Sen jälkeen tullaan kyllä varmasti ja läppästään. Sitten tuleekin suru ja halataan. Sama toistetaan sitten kun anteeksi on edelliset änkyrät saanut.

Onneksi kuitenkin iloisuus, nauravaisuus, tanssivaisuus on niin iso asia tunne-elämässä , että vaikka Pyry on hyvin temperamenttinen päivittäin, niin nämä muut asiat vie voitot ja me vanhemmat unohdamme temperamenttisen käytöksen melkeen samantien. Robin ("obi, böbi, öbi") ja Fröbelin palikat ("ka" ja nyrkkien lyönti yhteen) ja jonkinmoinen rokki saa pojan pomppimaan korkeuksiin, pyörimään ympyrää niin, että useimmiten kaatuu, laulamaan omilla tavuillaan, tuulettamaan, taputtamaan ja viuhtomaan käsiä sivuille. 
Hän jaksaa nauraa jatkuvasti. Kaikelle mitä äiti ja isä tekee ja sille, että keksii meille vanhemmille jekkuja ->> wc:ssä veden valuttaminen ja sen veden läiskyttäminen, muovimukeja löytyy milloin uunista, milloin mikrosta ja milloin roskista.  


Lempileikkejä on pallopelit, palikoitten rakentaminen ja puhuva napa;  äiti vääntelee Pyryn napaa ja kertoo napamaisella äänellä  Pyryn päivänkuulumiset. Sillon kikatetaan ;).

Hän rakastaa yli kaiken myös kirjoja. Niitä meillä luetaankin kasoittain päivittäin. Ehdottomasti voiton vie soivat laulukirjat. Niitä saa äiti ja isä vuorotellen yllikyllin laulella.

Pyryn sydäntä lähellä on muut lapset. Varsinkin pienemmät lapset saa Pyryn ihan totaalisen "sekaisin". Hän ei oikeasti tiedä edes miten päin istuisi kun näkee vauvan.  Pitäisi saada vaan silittää, pussata ja halata. Rutistaa kovaa. Mutta jos he itkevät, ni silloin sitä luullaan, että se on hänen vika ja itteä läpsitään sen vuoksi poskille.

Huomionhakuisuudella tarkoitan sitä, että Pyry hakee kyllä jokaisen huomion keinolla millä hyvänsä. Nykyään voimakkaimpana huomionhakuna ilmenee itsensä läpsiminen poskille. Sillä muuten saa takuuvarmasti jokaisen huomion. Tämä tapa on toivottavasti ohimenevä tapa. Sillä se on jotenkin hämmentävä tilanne joka kerta ja saa mut vaivaantuneeksi. Se läppäisy kun ei ole mikään nätti pikku läppäisy, vaan sitä läppäistään niin, että posket punottaa vielä viikon. 



ÖISTÄ sen verran, että Pyry nukkuu nykyään pääosin melko hyvin. Joskin vuoroöin heräilee itkemään ja yleensä sen takia, että isin tai äidin ote on irronnut hänestä. Eli hän suostuu nukkumaan vain meidän vieressä. Ollaan tehty sellainen ratkaisu, että Pyry nukkuu seinän vieressä ja I keskellä ni minä saan nukuttua melko hyvin heräämättä yöt(I kun ei herää, tai ei ainakaan muista heränneen v niin näin parempi).Äännähdyksiin kyllä herään, mutta en siihen jatkuvaan kieriskelemiseen.
Me siis luovutettiin sen suhteen, että jäpä nukkuis omassa sängyssä. Ei jaksanu taistella, ainakaan tällä hetkellä. 
Osteopaattikäynnit oli ja meni ja melkein voisin vannoa, että niistä oli suuri apu näihin ongelmiin. Pyry ei herää öisin enää huvikseen istuskelee tms. ja nukahtaakin nopeasti kun vaan pääsee rutistukseen.  Ennen unet saatto ajoittua vain klo 23-06 välille, nykyään klo 22-08 välille väistämättä. Tänäänkin herättiin 8.40 :D. Osteopaatti muuten oli niin ihana, että antaa meille vielä muutaman ylimääräisen käynnin lahjaksi <3. Ne ylimääräiset vielä siis pian tulossa. 

Nyt tästä tulis taas tämmöne kauhea stoori. Mutta tätä tää on. Kiireisen bloggaajan elämää. 
Yritän kirjoittaa koulun loputtua useammin. Sitten ei oo enää niitä koulutehtäviä mitä stressata illat.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille. Nauttikaa ulkoilusta ja auringosta!