maanantai 28. maaliskuuta 2016

Lomalla viimeinkin!



Meil alkoi koko perheellä loma jo torstaina. Aivan loistavaa! Pari viikkoa ilman mitään kummempaa aikataulua. Tai no, kyl meil jonkun sortin aikataulua on. Pitää keretä muutamissa paikoissa käydä. Niistä kuulette lisää loman päätyttyä. Eli kiirettä pitää lomallakin ;).



HOPLOP. Pyry nauttii pomppimisesta ja se sujuukin
yllättävän hyvin!


Mullahan tuo koulu päätty. Minä oon nyt tavallaan lähihoitaja. Vailla vielä yhtä tutkintotilaisuuden
arviointitilaisuutta ja siitä saatavaa numeroa ja virallisia papereita. Juhlat menee kyllä varmasti
väistämättä toukokuulle. Mutta niitä kyllä juhlitaan! Minä, joka olen nuoruuden elänyt kuin
tuulispää konsanaan, koskaan mitään ammattia saaneena, keikkatöitä tehneenä, sanonut vain kaikille, että sitten kun mulla on lapsi, sitten luen itselleni ammatin. Sen tein. Tunnollisesti teinkin. Tähän mennessä tutkintotilaisuuksista on tullut vain kiitettäviä ja niiden eteen on tehty tukkaputkella töitä. Hirveässä stressin vallassa. Nyt sekin stressi on ohi. Vaikka yks arviointi vielä edessä, sitä en jaksa stressata. Menköön miten menee. Paperit kuitenkin varmasti saan.

Millainen mä olen lähihoitajana?  Voin sanoa jo sen, että olen tunnollinen ja rakastan auttaa ihmisiä, annan työhön aina 110prosenttia itsestäni. Työn tulevaisuudessa pitää kyllä kolahtaa muhun joka kantilta. Tärkeimpänä siihen kuuluu työkaverit. En tiedä onko edes sellaista työpaikkaa, missä kaikkien työkavereitten kans synkkais täysin. Toivottavasti, sillä ne inhottavat tyypit syö mua. Ne jotka kohtelee mua kuin olisin joku idiootti, tai siltä musta tuntuu. Ehkä se on eriasia sit oikeana työläisenä, ku se, että on tavallaan toisten ohjattavana ollut tähän mennessä. Toivon eniten silti, että tulevaisuudessa en joudu kokemaan enää uusiksi sitä olotilaa, mikä tuli viimeisessä työpaikassa- Yksikin huonoenerginen ihminen saa mun fiiliksen kyl heikoksi. Ei enää sellaista. Mä en edes ymmärrä miten semmoset tekee hoitotöitä. Mut ei siitä sen enempiä.


Liukumäet on melkein parasta mitä Pyry tietää.


Meil on tänään osteopaatilla käynti. Ihana mennä sinne ja kertoa osteopaatille, että hän on tehnyt meidän elämästä melko kivaa. Pyry nimittäin vihdoin ja viimein nukkuu. Siis oikeasti. Se joka vielä tämän vuoden alussa heräsi pahimmillaan toistakymmentä kertaa yössä, herää ehkä kaksi kertaa yössä. Ei välttämättä siis sitäkään. 12 tunnin yöunia. Ei herää kuudelta, vaan kasin jälkeen. Joskus ehkä joo aikasemmin, sillon ku on kiire johonki. Muuten ei. Tästä me nautitaan! Neljä vuotta jotakuinkin tähän meni. Toivottavasti tämä jatkuu. 


Vaari <3  Pyry. Parivaljakko. Pyry on ihan vaarinsa poika.
Tämäkin asia saa mut liikuttuneeksi. :').

Mutta nyt ruoanteon kimppuun ja nauttimaan auringonpaisteesta! Mukavaa kuun vaihdetta teille, palataan muutaman viikon päästä viimeistään asiaan ;). Jos en aikasemmin jo ehdi konetta availemaan..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)