keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Hei teille! Olen päiväkirjabloggaaja!




apuva apuva apuva apuva.


Aika menee hurjaa kyytiä. En oo kirjoittanut tänne kolmeen viikkoon. 
Tää on oikeasti mulle ihan hirveän tärkeä kanava purkaa tuntemuksia asioissa kuin asioissa, silti en meinaa saada millään aikaiseksi avattua läppäriä ja kirjoitettua. Heti ku ois vaikeinkin haaste avata kone.


Tästä kun en kirjoita, seuraa mulle ahdistus. ISO ahdistus. Tästä on tullu mulle taakka. Mitä jos ne ei enää luekkaa. Mitä jos ne vähäisetki lukijat katoaa. Mitä mä sitten teen. Sitten toisaalta, en edes jaksa kirjoittaa liibalaabaa, edes joka viikko. Puhun vähän mutta asiaa ;). 
Pidän tätä päiväkirjatyyppisenä blogina. Mut jotenkin stressaan hirveästi teitä lukijoita. Et mitä jos ja mitä jos ja entä jos. 
Mä olen hyvä stressaamaan tämmöisiäkin asioita.

Nyt teen täälle jossittelulle pisteen.

Mä en yritä edes olla kuin muut bloggaajat, että joka päivä tai viikko jotain tänne yritän väen vängällä kirjoittaa.
Mä meen nyt omilla ehdoilla ja toivon, että silti te tyypit pysytte mukana ja jaksatte harvakseltaankin meidän kuulumiset käydä kurkkaamassa.
Mä en jatkossakaan rupea kirjoittaa tänne semmoisista asioista mitkä ei vaan kuulu mun juttuihin. Kerron siis jatkossakin pelkästään omassa päässäni tapahtuvista myllerryksistä ja erityislapsen äitinä olemisesta.  Itkut sekä naurut. Pyrin siihen, että tää blogi pysyy siis ihan yhtä tylsän ytimekkäänä tästäkin eteenpäin. 

Eli hei teille! Olen päiväkirjatyyppinen bloggaaja ja olen sitä jatkossakin! Kirjoitan kun kirjoittamisenvimma iskee.



No mutta. Mä oon nyt siis ollut kotona ja miettinyt tulevia valmistujaisiani ja vetänyt niistäkin hirveästi stressiä. Mistä en stressaisi. Mutta tiedän kyllä, että ne tulee menee just niinku ne menee vaikka en niitä stressaisikaan. Sen lisäksi oon urheillut ja ulkoillut. Pyryn kanssa ja ilman.
Oon katsellut töitä ja aloittanut psykoterapian. Oon käynyt Antti tuiskun konsertissa ja viettänyt vappua sitten vuosiin kavereiden seurassa (Pyry kun oli tilapäishoitopaikassansa yötä).





Äitienpäivä tuli juhlittua munkkiniemenrannan irtojätskeillä, anoppilassa syöden ja siitä Nummelaan siskolle huristaen. Siellä sitten paljuiltiin, syötiin ja katsottiin jäkismatsi.










Eli kevät ja alkukesä on otettu iloiten vastaan. On ollut paljon puuhaa. Pyryn kanssakin aika menee lentäen. Hän muuten opettelee ihan hirveällä innolla puhumaan. Toistaa kyllä enenevissä määrin sanoja, epäselvästi mutta jokatapauksessa. Paras sana on kyllä ehdottomasti : äiti! Maailman söpöintä kuultavaa!

Nyt on taas aika mennä. Johan sitä tunnin kerkesi tässä hölläämään ;). 

Aurinkoista alkanutta kesää teille ja toivottavasti pysytte mukana, vaikka laiska kirjoittamaan olenkin!

Puss.









4 kommenttia:

  1. Kivoja kuulumisia ja kuvia! 😊 Yritä olla stressaamatta kirjoittamisesta. Sulla on kiva blogi joten ei hätää vaikka et joka viikko postaakaan! 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana! Kiitos Selina! Mä yritän olla stressaamatta :D

      Poista
  2. Todellakin pysytään matkassa mukana. Samat sanat voisin kirjoittaa omaan blogiini. 😁 mutta hei onhan ihmisillä oikeasti niin paljon muutakin tekemistä kuin blogata jokaikinen päivä tai edes viikko. Ittiä ei edes kiinnosta lukea blogeja joihin tulee päivittäin liibalaapaa. Ollaan rohkeesti omia itsejämme. 😉 pus

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)