tiistai 4. lokakuuta 2016

sairastelua, toipumista, jännitystä.



Kuva kertoo edellisviikon tunnelman. Viisi päivää meni tätä pientä äijää hoidettaessa.
Iski nielutulehdus, vissiin adenoviruksen aiheuttama. Kuume oli korkealla ja nielu täynnä
peitteitä ja silmätkin tulehtuneet. Neljä päivää suusta meni vain alas mehujäätelöt. 
Tämän viiden päivän aikana me ei rehellisesti tehty yhtään mitään muutako katsottu telkkaria. Nallea, Robinia ja ajatuksenmuuttajia vuorotellen. Yritettiin kyllä poikaa saada värittämään, kirjoja kuuntelemaan jne. mutta ei kelvannut kuin kainalo ja tv hoitokeinoksi. Ne oli pitkät päivät ne. Mutta niillä me sitten parannuttiin!
Nyt taas Pyry voi oikein hyvin





Näiden kuvien tyyliin mentiin sitten ensimmäisenä kuumeettomana päivänä. Hän itse taiteili parvekkeelle oman lavansa ja lauloi BUUMKAHIA!

Sitten toisena kuumeettomana päivänä mentiin hoplopiin kuluttaa kaikki energiat mitä melkeen viikon makamisella oli säästetty. Pyry sitten näyttikin miten homma toimii! Eli ensimmäistä kertaa ikinä kiipesi korkealle liukumäkeen ja hetken harkinnan jälkeen tuli vielä itsenäisesti alaskin! 




Kerroinkin jo tuolla facen puolella, että Pyryllä ois pitäny reilu viikko sitten olla kurkkupuolen lääkärillä käynti, isojen nielurisojen ja kuorsauksen takia. Noh, en sitten tajunnut ajanvarauslapusta katsoa, että poliklinikka on muuttanut paikkaa, niin mentiin väärään mestaan, eli ei keretty käynnille. Onneksi lääkäri oli sitten niin mukava, että soitti meille. Juteltiin puhelimessa miten menee ja hän oli siinä jo sitä mieltä, että nielurisat on leikattava. Tämä varmistunee näillä näkymin sitten ensikuussa, että koska ja mitä ja hä. 
Jotenkin todella todella jännittäviä aikoja elellään taas. Tulee niin elävästi mieleen Pyryn sydänleikkaus. Se oli tosi stressaavaa ja nyt jotenkin aivan samalailla stressaan tätä. Jotenkin vaan ne lääkärin aikaisemmin sanotut sanat, että downeilla tavataan herkemmin sitä jälkiverenvuotoa nielussa ja kun he eivät osaa sitä kertoa, on tapahtunut tämän takia kuolemia. Jotenkin tosi kammottava ajatella edes sen takia. Vaikka harvoissa varmasti nuo kuolemat ovatkin. Kuolemanpelkoiselle on hyvä näitä tuoda näin radikaalisti julki :(.

No mutta, päivä kerrallansa. Se on taas ollu se mun vakiolause jota hoen itselleni päivittäin ja useita kertoja. Sillä juuri tällä hetkellä itsellä ei mene niin vahvasti pakkoajatuksien parissa. Mutta näistä ei ole muuta kuin selvittävä.

En ole vieläkään saanut pidettyä sitä livelähetystä facen puolella. Oon nykyään näissä niin aikaansaamaton. Ehkä me tehdään Pyryn kans joku päivä vaan tuonne youtuben puolelle video ja linkitetään tänne ni pääsee helpommalla ;).

Eipä muutako aurinkoista syksyn jatkoa kaikille! Palaillaan taas pian!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)