torstai 29. kesäkuuta 2017

Rv 17 ja sairastelua.

Mihin tämä aika menee raskauden osalta. Ei edes enää puoltaa vuotta ni meitä on 4. Huisia! Jouluunkaan siis ei oo enää pitkä aika. Haha. 

Nyt tuo rinsessa on mahassa jo n. 18cm ja painaa n. 150g. Jalkapohjakin on jo yli 2cm! Ja niitä pikku pikku potkuja on nyt alkanut tuntumaan enenevissä määrin. Olen rakastunut. 

Meillä tosiaan Juhannus meni sairastellen. Pyryllä enterorokko ja mulla flunssa. Pyry oli niin raukka, että mua aina välillä itketti ja ahdisti hänen vointi. Oli tosi lähellä, että oltaisiin jouduttu nestetippaan. Mutta siltä selvittiin. Vieläkin yöt menee Pyryllä yskien ja sen päälle itkien. 
Mä oon ollu nyt saikulla oman itteni takia ja vielä vain jatkuu, sillä nyt kun flunssa helpotti, alkoi kamala kurkkukipu. Saa nähdä mitä tästä tulee. Tää raskaus on menny kyl aika moneen kertaan sairastaen.

Tämä oli se hetki Jussina kun saatiin
Hetkeksi kuume menemään alle 38.

Ja tämä se hetki kun kuumetta korkeimmillaan 
Ja poika haluaa silti olla muiden seurassa, peiton alla kuitenkin koska "ymmä". 

Ja tämä se hetki kun minä päätän nauttia juhannuksesta sairasteluista huolimatta ja 
Avaan kuohujuoman! Voin kehua tätä herukkajuomaa. Aivan loistava valinta vaikka ei 
Raskaana olisikaan! 

Tuohon tynnyriin meidän piti
päästä Jussina, mut se jäi välistä 
Tällä kertaa. 

Vähän mua kyllä itketti miten tuo Jussi meni kun joukko ihania ystäviä kokoonnuttiin mökille Maskuun ja olisi tiedossa ollut täydellinen viikonloppu saunoineen ja paljuineen ja naantalin muumimaailmakin käytävänä. Mutta kaikki ne jäi välistä ja suurin osa ajasta meni pedissä.  Kokemus tietty tämäkin. 
Mutta me aiomme nämä kaikki kokematta jääneet asiat vielä pian toteuttaa. 

Kuulette meistä siis varmasti pian ja varmasti parempien kirjoitusten merkeissä. 



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ei siihen totu ikinä. Joka kerta se sattuu ja paljon.



Pyry on "taas" hoidossa, koko viikonlopun. Hän käy nimittäin tilapäishoitopaikassaan 2vrk/kk. Se on mun (ja I:n) omaishoitovapaata aikaa. 
Yleensä Pyry on vain yhden yön kerralla, koska mulle, niinkuin myös I:lle se hoitoon  jättäminen on jotenkin aivan mahdottoman vaikeaa. 
Nyt hän on siellä tällä kertaa koko viikonlopun.

 Mua ahdistaa ihan kamalasti viedä Pyry sinne. Joka ikinen kerta. Tiedän, että me tarvitaan se vapaa-aika ja ne pari nukuttua yötä kuukaudessa. Mutta siinä erossa olossa on se mutta, että Pyry aina menee sinne itkien ja lapsi rakas ei meille osaa kertoa, että mikä siinä nyt on aina niin kamalaa. Mun sydän särkyy joka kerta ja kun yleensä Pyry ei sinne ihan helpolla edes rauhoitu. 

Napanuoran katkaiseminen tähän poikaan on jotenkin älyttömän iso prosessi. Luulen, että osa syynä siihen on se, että kun hän ei puhu. Hän ei pysty kertomaan itse sitä, että mitä kaikkea hän on tehnyt, mitä kaikkea hän on tuntenut. Tuo tunteiden kertomisen tärkeys on älyttömän iso juttu. Uskokaa tai älkää. Sen jos lapsi osaisi kertoa ois kaikki paljon helpompaa. 

Suunnittelen Sotasuunnitelmia, että haen sen pojan kotia turvaan. Äitin kainaloon nukkumaan. Vaikka levottomasti nukkuukin. Nykyään kun nukkuu lähes koko yön istualleen tai valvoo ja istuu. 
Jos viimeistään huomenna haen? No ei, nopeasti se on taas sunnuntai ja sitten on taas monen monta viikonloppua meillä yhdessä oloa. 

Minä koitan selvitä. 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Miten tämä raskaus eroaa Pyryn odotusajasta?


Heti tähän alkuun on pakko kuvia esitellä muutama. En voinut vastustaa kiusausta. Taaskaan. Newbien vaatteet ja alennus = varma ostaminen.







Aivan ihana ostella tytölle vaatteita. Niille löytyykin valinnanvaraa ihan erilailla kuin pojille. Musta nämä newbiet on älyttömän nättejä.  Aivan meinasin seota. Jossain oli pidettävä raja. 

Sillon kun sain kuulla, että mahassa köllii tyttö ni kävin jo nämä alla olevat hakemassa kirpparilla. 



Niin söpöä. Ja ihanaa. En kestä. 

Nii.. Piti kertoa, että miten tämä raskaus eroaa Pyryn odotusajasta? Vaikka miten. 

Pyrystä en kokenut kuin raskausviikolle 8 asti pahoinvointia, joka oli suhteellisen lievää. Nyt kärsitään vielä rv 15 viel ajoittain pahoinvoinnista, esim. Tänä aamuna ei oksennus ollut kaukana kun en heti herättyä syönyt. 

Pyryä odottaessa kaulani oli täynnä irtoluomia. Hyi. Nyt ei. 

Silloin naamanikin kukki ja hiukset  oli kokoajan rasvaiset. Nyt kasvoni ovat ihanan sileät ja hiukset on lähes hamput kun on niin kuivat.  

Silloin en potenut päivisin väsymystä, nyt poden jatkuvasti. 

Silloin en voinut juoda kahvia. Nyt on lähestulkoon pakko juoda. Muutama viikon tauko kyllä oli pahimpina pahoinvointi viikkoina. 

On näissä raskauksissa jotain samaakin: 
-Iskiaskivut on vallanut mut jo nyt.  Pyry raskaudessa jouduin jatkuvasti olla sairaslomalla jo viikolta 15 lähtien. Nyt tuntuu aivan samalta. Mutta aion silti vielä kyetä työntekoon. Haluan. En halua viel jäädä kotiin. 
- ihan samalailla tykkään suolaisesta ruoasta kuin aikaisemmassa raskaudessa, paitsi että nyt on suolakurkut uus tuttavuus. Niitä ei viimeksi mennyt.
-hiuksia irtoo ihan älytön määrä kokoajan, niinkuin Pyrynkin aikana. 

Enempää ei tuu vielä tässä vaiheessa viikkoja mieleen. 

Me täällä katsellaan Pyryn kanssa muumeja. Hänen ehdoton lemppari. Kohta hän näkee ne taas ihan livenä. :) 






sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Rv 14 ja kumpi se siellä majailee?


Huomenna starttaa jo rv 15. Vauvalla pituutta jo nyt päästä peppuun 8 cm ja jalkoineen 10cm. Hän hyörii ja pyörii paljon ja tunnen jo pientä kuplintaa välillä. En siis vielä kunnon potkuja tietenkään. 
Vatsa kasvaa kovaa kyytiä, koska kohtu ja vauva siellä sisällä spurttaavat tällä hetkellä kunnolla. Muutamassa viikossa tulee monta senttiä pituutta. 

Nyt mulla on alkanut jo melkoiset iskias kivut selässä. Tämä oli arvattavissa, sillä eihän selkäni ole iskussa ollut vuosiin. Silti vain yritän ahkerasti liikkua. 



Meillä tosiaan oli se nipt-testi ja vastaukset tuli viikon puolessa välissä. Kromosomipoikkeavuuksia ei näkynyt, ainakaan niitä yleisimpiä, mitä siis vain tutkittiin. Jotain muutahan voi olla, mutta näitten osalta ainakin kaikki mainiosti. Tämän testin avulla saatiin myös tietää sukupuolikin samalla 100%.
En tiedä miten mukamas vois olla kysymättä sitä kun sen saa tietää ihan varmaksi? 
Ei meistä ainakaan siihen ois ollut. Eihän musta ole edes salailemaan teiltäkään sitä kumpi siel on. 

Pyry saa siis pikkusiskon. Oikeasti, pikkusiskon! Meille tulee tyttö! Ollaan niin onnellisia siitäkin! Aivan ihana juttu. Olikin vahva äidinvaisto et tyttöhän siellä on. 
Arvata vain voitte, onko vaikea pidätellä itteä ja olla ostelematta mitään? Noh kävin jo yhden mekon ostamassa. Ja bodyn. Ja talvimyssyn. Hih. 

Ai että mä rakastan tätä elämätä. Ihanaa ja jännittävää. Ja nautin kovasti siitä, että elän hetkessä, enkä pelkää kokoaja pahinta. Se on ihan tosi iso juttu mun sairaushistoriaa kun katselee. Ei itsestään selvää ollenkaan. Paljon olen tehnyt töitä sen eteen, että tällä mielialalla tässä porskutetaan. 

Muutama kuva taas teille tästä meidän pikkuherrasta. Hänelle kuuluu hyvää. Hän nauttii tästä kesän lämmöstä ja hän kovasti koittaa matkia kaikkia sanoja. Hänestä kasvaa kovaa kyytiä isoveli ja hän tulee olemaan ihan varmasti paras isoveli ikinä. 





Hän nukahti tänään kädet ristissä hokien "äsiä" (isiä joka juuri silloin lähti frisbeetä heittelee) ja saaden samalla minulta jalkojen hierontaa, ku jalat syliini nosti. Hormoonien myllerryksessä minä taas itkin,  koska niin söpöä. Itken nykyään kokoajan. Kaikelle. Koska kaikki vaan on niin liikuttavaa ja söpöä. 

Nyt luen ja käyn nukkumaan ja riemulla uuteen työviikkoon. Palaan taas pian!