sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Äidin vauvasta isoveljeksi

Viimeistä yhteistä iltaa hän on äitin vauvana vieressä. Pian hän kasvaa silmissä kun pikkusisko saapuu maailmaan ja ottaa vauvan paikan. Huomenna hän menee mummin ja vaarin luo ja me rentoudumme I:n kanssa kaksin viimeistä kertaa vähään aikaan, kunnes tiistaina lähdemme vastaanottamaan vauvaa luoksemme käynnistyksen avuin.
Sitten tämä pieni mies on isoveli. Voih.

Kaunis ja tunteellinen hetki, just tällä hetkellä.




Tiistaina siis täynnä 38+0 ja tähän käynnistykseen päädyimme mun mielenterveyden vuoksi. Sillä olin 3pv sairaalassa koska liikkeitä ei tuntunut ja lapsivettäkin niukasti. Taas. Olen kuukauden joutunut kuullostella liikkeitä, koska sitä on ollut jatkuvasti liian vähän. Syystä jota emme tiedä. Ja näin ollen teimme tänään lääkärin kanssa tämän päätöksen.

Hullua. Jännittävää. Huisia. Pelottavaa. En oo valmis. Oon valmis. Apuva. Voinko vielä perua kaiken? Sekavat viilikset.

Tässä vielä sairaalasta muutama kuva.




Juuri sain akupunktiohoidon ihan kotipalveluna, kiitos ihana T. 
Nyt saunaan ja sit lepäämään. Huomenna levätään lisää ja käydään vielä käyrillä.

Voiko tähän ikinä olla valmis?



keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kirje vauvalle

Hei rakas vauva!

Enää tasan 20 päivää on laskettuun syntymähetkeen. Toivottavasti saamme sinut kuitenkin jo ennen sitä hetkeä luoksemme. Ainakin meille on luvattu, että on mahdollisuus sinun saapumiseen jo aikaisemmin käynnistyksen avulla. Sen vuoksi, että minua pelottaa jos viivyt kauemmin mahassa niin sinulle sattuu jotain ja jos kasvat niin isoksi, että synnytyksessä sattuisi jokin komplikaatio ja emme saisi sua luoksemme hyvinvoivana.
Se on suurin pelkoni.

Et usko kuinka paljon meistä jokainen odottaa sinua. Isäsi juttelee sinulle mahan läpi ja pussailee sinua. Ihmettelee potkujasi ja tietysti myös miettii sitä, että kuinka huolissaan omasta tytöstä joutuu vielä joskus olemaan. Minä uskon, että tulet olemaan isän silmäterä ja isäsi saattaa joutua jopa tossusi alle. Niinkuin myös tuleva vaarisi ja mummisi. Näin on käynyt myös isoveljesi kohdalla. 

Isoveljesi Pyry odottaa sinua myös tosi kovasti. Joka aamu hän tulee viereeni, viittoo sanan vauva ja samalla sanoo "auvvaaa". Kerron hänelle, että just nyt sinä nukut äitin mahassa, jollon Pyry laittaa kasvonsa kiinni mahaan ja huutaa "äääättyyyy" , tarkoittaen että; herätys!
Joskus sinä potkaiset vastauksen, että täällä sitä veli ollaan ja kohta nähdään. Saat ihan mahdottomasti pusuja veljeltäsi, jopa silloin kun minä istun vessanpöntöllä niin veljesi roikkuu mahassani kiinni ja pussailee.
Veljesi on tosi vaikea ymmärtää sitä, että miksi et tule silloin esiin kun hän sitä tahtoisi ja aivan turhautuukin teidän piiloleikkiin. Hän odottaa näkevänsä sinut pian, niinkuin me kaikki.

Minä vietän viimeisiä päiviä kotona pesänrakennusviettini parissa ja mietin sinua paljon. On aivan ihana saada kohta oma pieni prinsessa syliin. Olen jo ihan myyty sinulle. Rakastan sinua jo nyt äärettömän paljon ja ikävöinkin. Tämä ikävän tunne on aika käsittämätön asia. Ikävöidä pientä, jota ei ole vielä edes koskaan nähnyt, mutta minusta tuntuu, että tunnen jo sinut hyvin. 
Mietin paljon miltä sinä näytät. Saatko sinäkin veljesi tavoin isäsi upeat silmät, ripset ja huulet. Saatko yhtä vaaleat hiukset kuin veljesi. Ne ovat perityt minulta. Minäkin olin lapsena täysin vaalea, kunnes menin kouluun. Saatkohan minulta myös leuan kuopan? Se on hyvin persoonallinen ja luulen, että sinäkin oisit siitä ylpeä minun tavoin. Kuulemma kaikki kauneimmat vauvat on merkattu sillä kuopalla kätilön toimesta heti syntymän jälkeen. Näin sinun mummusi, eli minun äitini mulle kertoi. Minusta se on ihana ajatus.

Jos nyt voin jo arvailla luonnettasi mahassa olosi perusteella niin olet ihan eri maata kuin veljesi. Veljesi nimittäin ei antanut minun nukkua raskausviikon 25 jälkeen. Toisin kuin sinä. Sinä et herättele minua ollenkaan yöllä, muutenkin potkusi ovat hyvin hallittuja ja pieniä. Sivelet nyrkilläsi kohdunseiniä etkä nyrkkeile niinkuin veljesi teki aikoinaan. Luulen, että tulet olemaan rauhallisempi ja nukkumisenkin osaat paremmin jo alusta alkaen. Voin kertoa, että siihen ei sinulta paljon vaadita, sillä veljesi herättää meitä edelleen.

Minä lupaan olla sulle aina maailman paras äiti. Samalailla kuin veljellesi. En säästele rakkauden tunnustuksia, en pusuja, en syliä, en haleja.
Laulan sinulle aina paljon ja silitän uneen niin kauan kuin sinä sitä haluat. Kuuntelen sinun huoliasi ja elän kaikki tunnetilat mukanasi. Kannustan sinua omissa haaveissasi eteenpäin. Opetan sinulle lähimmäisen rakkauden ja hyvyyden muita ihmisiä kohtaan. Olen sinulle läsnä. Muistathan aina, että säännöt ovat rakkautta ja niitä kun sinulle opetan voit tuntea inhoa minua kohtaan, mutta joskus sinä sitten ne säännöt ymmärrät ja juuri niiden vuoksi minua niin paljon rakastat. Saat veljesi tavoin kiukkuilla jos kiukututtaa mutta muistathan, että meillä ei mennä koskaan toisille vihaisena nukkumaan. Se on meidän sääntö numero 1. :)


Ihan pian me näemme. Sitten pääsemme kaikki tutustumaan toisiimme. Meistä tulee maailman onnellisin perhe kun saavut luoksemme.

Rakastan sinua. Nyt ja aina. Äidin ikioma tyttö.

Rakkain terveisin
Äiti

XOXOXO

Tässä sinun tulevat kotiutumisvaatteet ja ensi pehmolelu.



 



maanantai 20. marraskuuta 2017

Rv 38 loppukiri ja kuulumisia.



Siis näin paljon oon tässä saanut otettua kuvia. Se kertonee sen, että ei tässä ole vain kiinnostanut kuvien ottaminen, eikä mikään muukaan.

Me ollaan nimittäin oltu kipeänä. Vatsatauti kesti ja kesti. Mulla oikein rajuna. Kävin tipassakin sitten kun nopeasti kuivumaan aloin.
Hyi. Ehkä kauhein tauti ikinä. Melkein viikko meni siinä hommassa. Kyllä nuo miehetkin sairasti, mut ehkä pääsivät ainakin oksentamisten osalta helpommalla kuin minä. Onneksi näin varsinkin Pyryn kohdalla, koska kun lapsi oksentaa ni se ei oo koskaan helppoa katsottavaa. 

Sen lisäksi, että on tautia ollut, niin mulla on ollut hyvin väsynyt olo. Voisin nukkua lähes kokoajan ja pienikin uurastus saa kropan erittäin kivuliaaksi ja sitten ärsyttää kun ei saa mitään aikaiseksi.

Loppuajan hormonihyökkäyksiä on havaittavissa.On päiviä jolloin hormonit villiintyvät todenteolla ja sillon ei mun lähellä kannata olla kenenkään. Ite tajuan sit ennen kun päästän sammakoita suusta ni mennä huoneeseen hieman itkemään ja tasoittamaan päätä. Kimpaannun siis lähes kaikesta sekunnissa. Mun on esim. Turha tällä hetkellä yrittää pyryn kanssa käydä mitään keskusteluita koska me ei niistä pitkälle pötkitä. Wc reissutkin on meillä täyttä katastrofia. Pyryllä on erittäin paha uhma päällä ja siinä on sitten raskaana olevan erittäin helppo tapa saada itsensä raivon partaalle. Luovutan aina hyvin pian ja laitan miehen jatkamaan. 

Tekstistä voitte päätellä, että olenko valmis jo synnyttämään tämän tyypin? Olen. Täysin valmis. Hänkin tuolla mahassa on varmasti valmis paketti kun viikko sitten 36+0 painoi jo 3,1kg ja kovasti hengitysharjoittelee. Nyt vaan sitten kaikki keinot käyttöön sen suhteen, ettei ainakaan käynnistystä tarvitsisi.

Saapa nähä.