sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Pyry ja sisko

Oon miettinyt, että missä kohtaa mulla on päivissä aikaa kirjoitella tänne kuulumisia. No nyt sen keksin. Päivällä kun nukun vauvan kanssa arkisin univelkoja pois, siivoan, teen ruokaa, käyn ulkoilemassa, otan Pyryn vastaan eskarista ja iltarumban jälkeen alkaa mun ja vauvan yörumba. Sillon yörumban aikaan kun typy syö lohtutissiä mahakipuihin ja itsensä on pidettävä hereillä, silloin mulla on toisella kädellä aikaa yrittää hitaasti mutta varmasti tänne kirjoittaa.


Mitenkäs Pyryllä on mennyt siskon kanssa?



Kuvakin hieman sitä kertonee. Siskoa on silitettävä vaikka oman lempiohjelman aikana.
Pussailla haluaisi häntä kovasti ja sylissäkin haluaa pitää.

On sisko hieman pelottavakin. Silloin kun hän päästelee itkuääniä. Sillon vauva on vietävä heti kauemmaksi. Sillon saattaa Pyryllä mieli nipistää vauvaa, mutta sitä ei ole vielä tehnyt. Tietää sen, että sen jälkeen itse kullekin tässä talossa tulisi suuri suru.



Äidille ja isälle kovasti osoitetaan mieltä. Yrittää kovasti meitä määräillä. Hänen täytyisi itse saada päättää kaikki. Milloin syödään, milloin katsotaan tvtä ja milloin tabletilta omia ohjelmia. Jos homma ei pelitä kuten hän itse haluaa, tulee siitä kovaa huutoa, nipistelyä ja loppuviimein itku. Näin kirjoitettuna kuulostaa kovin tyypilliseltä uhmalta ja pieniltä vastaan hankaamisilta, mutta sitä se ei tosiaan ole. Nykyään useammin on meillä vanhemmilla olo, että miten me pärjätään tämän pojan kanssa. Välillä tuntuu ettei pärjää ja sen takia olemme nyt hakeneet apua ammattilaisilta. Vinkkejä siis tilanteista selviytymiseen tarvitaan. Arvata vain saatatte minkälaisia uhmakohtaukset on jos ei pysty puheella tuomaan omaa suuttumustansa esiin. Mutta ehkäpä nämä tästä?

Taantumaa. Sitäkin on tullut. Vaippaan tehdään taas kaikki tuotokset. Se on vähän harmillista. Pyry kun osasi jo hienosti isommat asiat tehdä vessassa ja useammin myös pienemmätki tarpeet pyydettäessä hoiti vessassa. Nyt ne ovat nykyään taas housuissa, koska sinne vesssan ei poikaa saa muutako joskus  lahjomalla ja silloinkin on yleensä  vessamatkalla kerennyt  tarpeet tehdä vaippaan. Mutta eiköhän se taas tästä. 
Lasitkaan ei oikein pysy hyppysissä juodessaan, niissäkin siirryttiin takaisin muovisiin väliaikaisesti.



Pyrylle on tullut myös jännä suhtautuminen n.1v lapsiin. Hän kokee ne hyvin pelottavina. Heidän kanssa ei voi syödä samassa pöydässä, saati oikein leikkiäkään. Hermot meinaa mennä jos ne puhuu, syö tai kävelee liian vauhdikkaasti.  Kiivetään  mun syliin turvaan ja laitetaan silmät kiinni ettei nähdä heitä. Olen yrittänyt kysyä, että pelottaako Pyryä, että niitä pieniä lapsia tulisi meille lisää nyt jatkuvasti kun siskokin nyt on tullut jäädäkseen. Hän vastaa joo, mutta tiedä sitten. Vai ovatko kenties liian pieniä ja ehtiväisiä nämä 1vuotiaat pyryn silmissä ja se vauhti vain pelottaa?

En olisi voinut kuvitellakaan näin ihanaa suhtautumista vauvaan Pyryltä. Hän rakastaa vauvaa ihan mielettömästi. Kiltisti hoivaa, tuo harsoa vauvalle ja pupua kainaloon.  Aina ennen pvkotiin lähtöä pitää saada siskoa pitää sylissä ja pusutella. Juurikin aivan mahtava isoveli.

Ovat kyllä yhdessä niin liikuttava näky.

Kirjoittelen pian taas lisää. :)

3 kommenttia:

  1. Oliskohan Pyryllä vauvan tuloon liittyvän käytöksen lisäksi tyypillistä "6v uhmaa" parhaillaan. On meinaan mein aina niin rauhallisella ja tähän asti ilman uhmia säästyneellä Onnillakin monenmoista kokeilua just nyt meneillään. Hermoja raastavaa jäynäilyä ja sisarusten ärsyttämistä, sekä äidin ja isän neuvojen kyseenalaistamista. Ja osa kuvailuistasi kuulostaa Oonalta aikanaan, kun Onni syntyi. Eiköhän tuo kaikki tuosta helpota ajan kanssa. Isot tsempit tähän hetkeen teille <3 Ja paljon hyviä ja rakkauden täyteisiä hetkiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon! Ihan varmasti on juurikin sitä. En ole tiennytkään et se voi olla nöin pahana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskon syntymä varmasti tuo aika vahvasti oman lisänsä.. Ja myös varmasti se, minkä mainitsitkin, että ei osaa sanoin ilmaista fiiliksiään. Toki myös luonteet on erilaiset, meillä neiti esikoinen on ollu se, jonka kanssa ollaan käyty kaikki vaiheet vahvoina läpi. Myös ne positiiviset tunteet näytetään täysillä! <3

      Poista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)