torstai 17. tammikuuta 2019

Tämä paketti sulkeutuu





Reilu kuusivuotta on tullut kirjoitettua tätä blogia, välillä enempi, välillä vähempi.
Huomaan, että mitä enempi aikaa kuluu, sitä vähempi keksin kirjoitettavaa. Tämä elämä pyörii nykymaailmassa niin kovasti somen voimin, että mua on alkanut ahdistamaan se. Olen rajoittanut paljon sitä mitä kerron Pyrystä julkisuuteen, koska haluan säilyttää hänen yksityisyyttään aina enempi ja enempi.

Vertaistukenahan tämä blogi toimii muille down-lapsen saaville tai niitä odottaville hyvin ja en aio tätä täältä heti sulkea. Jossain vaiheessa senkin teen, kunhan saan itselle tulostettua tästä kirjasen muistoksi.

Haluaisin aktiivisesti ajaa tässä Suomen maassa kehitysvammaisten oikeuksia ja tehdä tästä maasta pikkaisen oikeudenmukaisemman sen saralla. 

Jatkan instagramissa pyrytysta -nimisen tilin pitämistä ja sinne voittekin siirtyä meitä seuraamaan halutessanne. 

Tämä on ihan hirvittävän rankka päätös tehdä, onhan tämä ollut osa elämääni monen monta vuotta. Mutta en näe enää järkeä pitää tätä kun niin paljon vähentynyt kirjoittaminen ja stressaan sitä jopa etten keksi kirjoittamista!

Toivotan teille kaikille ihanaa jatkoa jokaiseen hetkeen elämässänne. Kiitos yhteisistä vuosista!

torstai 3. tammikuuta 2019

Uudenvuoden alku ja mikä ihmeen BEMER


Hyvää uutta vuotta kaikille ja paljon terveitä päiviä toivottelen.
Meillä pyyhkäistiin uusi vuosi käyntiin oksennustaudilla ja flunssalla. Pyry aloitti eilen oksentelun ja itsellä alkaa olla aika heikko olo. Saapa nähä kuin mun käy! Kuu taas kamalassa räkätaudissa..

Pyryllä oli eilen silmälääkäri ja silmät  todettiin kaikeksi onneksi terveeksi. Ei siis tarvitse alkaa laseja käyttämään. Jeejee! Tänään olisi ollut polvilääkäri, mut se piti valitettavasti perua.






Sitten mun omia muutoksia tähän vuoteen; aion saada itseni takas taas elävien kirjoihin eli salilla käyntiä, elimistölle hyvää tekevää ruokaa ja sokerit minimiin. Sain tämän tsempin päälle jo tuossa syksyllä kun sain vihdoin yöunet takaisin. Mut nyt laitoin sen todenteolla toteutukseen. Mun parempiin yöuniin ja kivuttomampaan lonkkaan toi apua
fysikaalinen verisuoniterapia eli BEMER.

Samantien lähdin tuota BEMERiä testaamaan kun mun sisko sen mahdollisuuden mulle antoi. Siskoni on terveydenhuollonammattilainen ja saanut tosi ison avun verisuoniterapiasta, niin mielenkiintoista ite oli laite myös testata.
 BEMER  vaati mun kohdalla sen  2kk ennen kuin hyötyjä alkoi näkymää, esim. mulla on krooninen lonkkakipu häirinnyt Pyryn syntymästä asti ja en ole pystynyt  kuuteen vuoteen nukkumaan vasemmalla kyljellä. 2kk käytön jälkeen taas pystyin osittain jo nukkumaan kun BEMER auttoi lonkkaa parantumaan. 


Toinen erittäin iso muutos tuli mun yöuniin. Jatkuvat heräilyt vuosien ajan on vieny multa kyvyn nukkua sikeästi, eli siis oon heräillyt jatkuvasti kesken unien,  mutta nyt oon saanut nukuttua tosi hyvin, jos kukaan ei ole herättänyt. BEMER siis kaikessa lyhykäisyydessään auttaa palautumaan nopeammin rasituksista, sekä auttaa ylläpitämään terveyttä. Aina kun BEMERin päällä makoili ni tuli vaa nii rento olo. Jännä laite kun se ei tunnu tavallaan missään mutta pitkällä tähtäimellä se tukee kroppaa kaikessa. Eli tuo mikroverenkierto ei ole mikään turha juttu ihmisessä jos se vain toimii tehokkaasti ja siihen BEMER juurikin auttaa, että se toimisi.

Eli ei muutako parempaa hyvinvointia kohti tänä vuonna.

Nyt vaan sit jään jännäilee, et alanko oksentaa ens yönä vai ollenkaan.