Sopparipäivä 1: vajaamiehitys

Rokuan hotelli ja luonto on erittäinkin potentiaalinen vaihtoehto sopeutumisvalmennuskurssien järjestämiseen.

Ruoka on hyvinkin maittavaa näin yhden päivän näytösten jälkeen ja erityisruokavaliot on otettu hyvin huomioon (lähetin pitkän listan sähköpostia ja keittiössä on se seinällä näkyvissä). Suurkiitos siitä!

Luonto taas on kuin suoraan parhaimmista Suomen luontokuvakirjoista. Tämä kaikkien pitäisi kokea.

Lapsille tehty Pihkan temppurata on loistava. Vielä kun saamme nassikan suorittamaan koko radan läpi ni ollaan voittajia koko sakki!

Sitten ne miinukset. Verraten toiseen sopeutumisvalmennuskurssiimme on henkilöstöpula käsinkosketeltava ja saa meidät erityisperheiden vanhemmat tuohtuneiksi. 

Ensimmäinen ongelma; 

Kolme hoitajaa: 6 downlasta+ heidän toistakymmentä sisarusta. Ei helppo nakki hoitajille. Pakkohan siinä on vanhempien joustaa ja vahtia sitä omaa laumaansa ja näin ollen voimaannuttavan vertaistuen saaminen on haaveissa vain.

Toinen ongelma:

Sisarukset pääsevät hoitoon, mutta downimme kulkevat juttelutuokioihimme, sillä KELA vaatii tietyn verran kuntoutuskursseja pikkuisille kuntoutujillemme.  Veikkaanpa, että jos downlapsillemme olisi oma hoitajansa jokaiselle ja kuntouttavat KELAn vaatimat kurssit olisi suunniteltu leikkituokioiksi jossain omassa tilassa, olisi kurssi paljon antoisampi kuin se, että he joutuvat tunneilla kulkemaan mukanamme. Se heidän oleminen tunneilla ei ole sitä rauhassa istumista vanhempien vieressä, voitte varmaan vain kuvitella tilanteen? Sitäpaitsi, onko edes lapselle hyväksi se kun kuulevat vanhempien puhuvan heistä milloin itkien ja milloin nauraen, kun eivät ymmärrä kuitenkaan täysin missä asianyhteydessä heidän nimet mainitaan. 

Toisella kurssilla missä oltiin 2 vuotta sitten oli ihan erilailla ratkaistu tämä homma. Jokaisella lapsella oli omahoitaja ja lapset olivat heidän kanssa aina aamupalan jälkeisestä ajasta aina klo 17 asti. He söivätkin heidän kanssa. Lapset eivät myöskään osallistunut tunneille aikuisten kanssa. Se kaikki oli erittäin voimaannuttavaa.

Mutta asia on nyt hoidossa ja toivottavasti saammekin kurssille lisää hoitajia ja jonkun tolkun meininkiin. Jos ei täydellistä muutosta tapahdu niin toivon, että seuraavalla kurssilla mikä täällä pidetään on asiat aivan toisin.

Hotellihuoneesta vielä muutama kuva:

Huone on oikein viihtyisä. Odotin eniten sitä kuitenkin, että pääsen kotoa pakoon sitä 30 asteen helteistä sisäilmaa, mutta valitettavasti täällä on ihan yhtä kuuma. Kuu kun on vielä vauva, eikä oikein omista vielä niin hyvää lämmönsäätelykykyä, että nukkuisi hyvin yönsä näin kuumassa. Viime yö menikin valvoen. Ehkä tähänkin tulee vielä muutos. Parasta ois ettei tarvisi itse muuttaa huonetta ja pakata tavaroita kasaan vaan, että laitoshuolto saisi tämän kerroksen termostaattia vääntää pikkusen viileämmälle, että ilmastointi soisi meille maittavammat yöunet. Veikkaan, että kerroksen muutkin asukit ovat suurinosa samaa mieltä.

Palataan taas pian, toivottavasti vielä paremmissa fiiliksissä. Hyvät fiilikset on kaikesta silti: meitä kuunnellaan ja me vertaiset kuitenkin olemme nyt hetken saman katon alla ja näemme sen toisenkin samantapaisen perhetilanteen ihan konkreettisesti. Se jos joku on parasta.

Kaikesta tästä huolimatta Rokuan luonto ja hotellin ruoat on niin iso plussa, että jo sen takia vaadin teitä tänne lomailemaan. Sielu ja silmät täällä lepää silti.

Täältä tullaan Rokua!

Rokua Health&Spa kylpylässä järjestettävä sopeutumisvalmennuskurssi on ihan nurkan takana.

Meidän perheen kesäloma huipentuu hienolla tavalla. Vertaistukea, uimista, leikkimistä, valmiit ruoat pöytään, puhtaat valkeat lakanat ja kaunis Rokuan luonto.

Olen jo monen tutun suusta kuullut lauseen että: tulette niin ihastumaan siihen paikkaan. Luonto on siellä ihan parasta ja hotellissa on tarjolla mielettömän hyvää ruokaa.

Täältä löytyy kuvia hotellista

Päätimme tämän komppanian kanssa, että menemme Rokualle taktiikalla: puolet matkasta tänään, puolet huomenna.  Kurssi alkaa maanantaina. Näin ei seitsemän tunnin matka tunnu laisinkaan pitkältä matkalta ja tuleepa nähtyä taas yksi Suomen hotelleista jota ei ennen olla koettu. Sellainen paikka kuin Kartanokievari Äänekoskella, onko kenellekään tuttu paikka?

No, kohta on meille.

Pyry odottaa innolla uimista kylpylässä. Onhan tää nyt melkein ku ulkomaille menisi ku säätkin on sitä samaa kuin etelänmaissa.

Tulette kuulemaan meistä pian lisää ja sitten saatte kuvia myös Pyrystä ja tietty Rokuan maisemista ja hotellista! Jääkää kuulolle :).

Muumien tapaaminen

Muumimaailma matkasta päätettiin edellisenä päivänä ihan extemporee ja se olikin hyvä idea, ei kerennyt Pyry kuin villiintyä asiasta yhden illan ja aamun verran.

Matka Naantaliin menikin leppoisasti lasten nukkuessaan koko matkan.

Käytiinkin sitten syömässä ennen muumien luokse menoa ja kello olikin jo 15 kun sinne päästiin. Lämpöä oli 27 ja porukkaa paljon, mutta myöhäinen meno oli saareen nappi valinta. Ilma siinä kerkesi hieman viilentyä ja suurin ryysis hellitti ja aikanakin kolme viimeistä tuntia oli ihan tarpeeksi.

Pyry taas juoksi innosta muumien luokse ja kävi jokaisen halimassa läpi. Ei oikein tahtonut irti päästää vaikka muitakin lapsia oli jonoksi asti ympärillä odottamassa omaa vuoroaan.

Neiti Kuu pääsi myös ensimmäisen kerran kokemaan muumimaailman ja onnellisena seurasi muiden lapsen touhuja ja muumeja! Teatteriesitykset olivat kyllä niin Pyryn kuin Kuunkin mieleen. 

Huilipaikassa Pyry kaappasi siskonsa hellään syliin toviksi, kunnes taas jatkettiin matkaa.

Pyry nautti taas samalailla kuin kahtena viime vuotenakin. Luulen, että muumifanitus saattaa kestää vielä vuosia ja meidän matkat Naantaliin tapahtuu jatkossakin vuosittain.

Lähtöportille oli taas vaikea poikaa saada (koska ehdottomasti olisi halunnut vielä löytää haisulin) ja portin jälkeen heittäytyikin budhha-asentoon keskelle kävelytietä, eikä häntä saanut lahjottua jatkamaan matkaansa. Matka jatkui vasta kun menin itse häneltä piiloon puun taakse. Sitten hän otti jalat allensa ja juoksi lähelleni. Sama maahan heittäytyminen toistui, josta minä hänet sitten kaappasin syliin ja matka autolle menikin sitten isän sylistä käsin. Onneksi meillä oli tuo invakortti vielä voimassa (saatiin lonkkaleikkauksen vuoksi se väliaikaisesti käyttöön) niin automme oli pysäköity heti sillan tuntumaan parkkiin. Olisi ollut aikamoinen pakkaus kantaa pitemmälle.

Kaiken kaikkiaan päiväreissu Helsingistä Naantaliin oli erittäin onnistunut. Paluumatkan kotiinkin lapset nukkuivat ja me saimme keskittyä kuuntelemaan äänikirjaa. Täytyypä tähän ihan suositella Pekka Hyysalon Fight back kirjaa. Erittäin hyvin kirjoitettu kirja. 

Tämän viikonlopun Pyry viettää mummilassa. Me olimme muu perhe ystäväni häissä tänään. Huomenna taas näkee tuota meidän vauhtihirmupoikaa joka nykyään jokaista vastoinkäymistään kiroaa huutaen; TATTU.

Yritäppä siinä sitten torua kun niin kovasti huvittaa. 

Kuu yskii sängyssään. Raukka pieni ollut jo toista viikkoa kipeänä. Toivottavasti paranee pian.

Ihanaa helteistä kesää kaikille :)