Muumien tapaaminen

Muumimaailma matkasta päätettiin edellisenä päivänä ihan extemporee ja se olikin hyvä idea, ei kerennyt Pyry kuin villiintyä asiasta yhden illan ja aamun verran.

Matka Naantaliin menikin leppoisasti lasten nukkuessaan koko matkan.

Käytiinkin sitten syömässä ennen muumien luokse menoa ja kello olikin jo 15 kun sinne päästiin. Lämpöä oli 27 ja porukkaa paljon, mutta myöhäinen meno oli saareen nappi valinta. Ilma siinä kerkesi hieman viilentyä ja suurin ryysis hellitti ja aikanakin kolme viimeistä tuntia oli ihan tarpeeksi.

Pyry taas juoksi innosta muumien luokse ja kävi jokaisen halimassa läpi. Ei oikein tahtonut irti päästää vaikka muitakin lapsia oli jonoksi asti ympärillä odottamassa omaa vuoroaan.

Neiti Kuu pääsi myös ensimmäisen kerran kokemaan muumimaailman ja onnellisena seurasi muiden lapsen touhuja ja muumeja! Teatteriesitykset olivat kyllä niin Pyryn kuin Kuunkin mieleen. 

Huilipaikassa Pyry kaappasi siskonsa hellään syliin toviksi, kunnes taas jatkettiin matkaa.

Pyry nautti taas samalailla kuin kahtena viime vuotenakin. Luulen, että muumifanitus saattaa kestää vielä vuosia ja meidän matkat Naantaliin tapahtuu jatkossakin vuosittain.

Lähtöportille oli taas vaikea poikaa saada (koska ehdottomasti olisi halunnut vielä löytää haisulin) ja portin jälkeen heittäytyikin budhha-asentoon keskelle kävelytietä, eikä häntä saanut lahjottua jatkamaan matkaansa. Matka jatkui vasta kun menin itse häneltä piiloon puun taakse. Sitten hän otti jalat allensa ja juoksi lähelleni. Sama maahan heittäytyminen toistui, josta minä hänet sitten kaappasin syliin ja matka autolle menikin sitten isän sylistä käsin. Onneksi meillä oli tuo invakortti vielä voimassa (saatiin lonkkaleikkauksen vuoksi se väliaikaisesti käyttöön) niin automme oli pysäköity heti sillan tuntumaan parkkiin. Olisi ollut aikamoinen pakkaus kantaa pitemmälle.

Kaiken kaikkiaan päiväreissu Helsingistä Naantaliin oli erittäin onnistunut. Paluumatkan kotiinkin lapset nukkuivat ja me saimme keskittyä kuuntelemaan äänikirjaa. Täytyypä tähän ihan suositella Pekka Hyysalon Fight back kirjaa. Erittäin hyvin kirjoitettu kirja. 

Tämän viikonlopun Pyry viettää mummilassa. Me olimme muu perhe ystäväni häissä tänään. Huomenna taas näkee tuota meidän vauhtihirmupoikaa joka nykyään jokaista vastoinkäymistään kiroaa huutaen; TATTU.

Yritäppä siinä sitten torua kun niin kovasti huvittaa. 

Kuu yskii sängyssään. Raukka pieni ollut jo toista viikkoa kipeänä. Toivottavasti paranee pian.

Ihanaa helteistä kesää kaikille :)