Inhimillinen tekijä: elämää paniikkioireiden kanssa.

Katsoin tv:stä ko. Ohjelman.  Itkun peittämin silmin.  Nuo, miten vertaiset tuossa kuvailevat tunteitaan on munkin elämässä totisinta totta.  Sitä on vaikea monen ymmärtää. Koska se kaikki ei näy päälle päin kokoaja mitä pään sisällä tapahtuu. 

Pääset katsomaan ohjelman tästä

Ohjelmassa mainittu  kontrollinmenettämisen pelko ja  vaatimustaso itseään kohtaan istuvat myös muhun täysin, nykypäivänä sairauden kanssa vieläkin syvemmin. 

Tämä kontrollinmenettämisenpelko ja vaatimustaso omaan käyttäytymiseen näkyy mulla sekä kotona, että töissä. Eniten se haittaa työntekoa koska pelkään,  että mokaan siellä.  En luota omaan osaamiseen. Myös toisten ihmisten kanssa kanssakäyminen on mulle haasteellista, koska kontrolloin jatkuvasti sitä, että mitä sanon ja mietin, että mitä ne ajattelee musta. Pelkään siis mokaavani sekä työssä, että ihmissuhteissa. Ne saa mulle paniikkia ja ahdistusta vieläkin aikaiseksi, mutta osaan jo paremmin onneksi käsitellä asioita. Työn puolessa on vielä paljon petrattavaa. 

Katsokaa tämä ohjelma  ja antakaa vielä lisää ymmärrystä meitä mielenterveyspotilaita kohtaan. Sitä on useammalla kuin voi monesti kuvitellakaan ja me tarvitsemme sen myötätunnon sairautta kohtaan, kuten kaikki jotka jotain sairastavat.

Loppuun vielä sairauspedistä moi! Pyry on tosi kipeenä ja me vain kovasti yritämme pärjätä. Palataan taas toivottavasti pian asiaan.

Joulu meni jo! ja uuteenvuoteenkin on lupauksia tehty.

 Meidän jouluhan meni tässä kotona mun vanhempien kanssa ja jouluruoan äärellä

I:n vanhempien kotona. Ainutlaatuinen joulu. Rauhallinen ja rakkautta täynnä.

Jouluaamu valkeni seuraavien kuvien kaltaisesti:

Ensin aamulla siis lahjat avattiin ja aamupuurojen jälkeen lasten

joulukirkkoon mentiin. Se oli mukava alku joulupyhille.

Loppu ilta menikin sitten I:n kotona ja myöhään menikin kun ruvettiin peliä pelailee.

Täällä Helsingissähän satoi vettä koko joulun. Oli aika nihkeä keli, mutta niin se vaan

joulu siltikin tuli! Me kyllä silti vähän ulkoitiin, mutta pääosin otettiin rennosti.

Tämä kuva kiteyttää sen kuinka tärkeitä isovanhemmat ovat Pyrylle.
Tässä Pyry on mun isän kanssa. Pappa ihmetteli kovasti
tässä tilanteessa kun Pyry vain halaili, pussaili ja kikatti iloisena,
että mikäs on niinku meininki. Kyllähän pappakin sen sitten
ymmärsi, että tämä lapsihan silmin nähden nauttii olostansa!Siitä,
että pappan ja mummun keskellä saa makoilla meidän olkkarin
lattialla. Hän oli niin onnellinen! Niin minäkin.
Kaunista katseltavaa.

Ensimmäistä kertaa ikinä pappa ja mummu näki Pyryä näin
pitkän ajan yhtäsoittoa ja sanoivatkin, että nyt he vasta tuntevat tämän
pojan ja ihan mainio poika onkin. Ikävöivätkin jo kovin siellä kaukana
tätä hassuttelijaa.

Joulupäivänä herättiin siihen, että Pyry alkoi rohisemaan kovasti ja lämpö nousikin aika pian siitä.

Se kipusi joka päivä vähän korkeammalle. Kävi 39.5 ja siitä taas laski samallailla ku nousikin. Eli joka päivä vähän kerrallaan. Viikko siinä kuumeessa meni. 

Vieläkin pieni flunssa kiusaa. Mutta voin vannoa, että ei ikinä ole Pyryllä ollut näin pahaa flunssaa. Ihan niin järkyttävän oloinen tauti, että eihän sitä hetkeen tullut nukuttua ollenkaan. Lääkäri setä meinasikin, että nyt on ollut tosi pahoja viruksia liikkeellä. Me vanhemmat silti säästyttiin tältäkin virukselta, vaikka Pyry on kolmesta viruksesta jo marraskuun jälkeen kärsinyt. 2 viikkoa on vissiin täysin tervettä vain ollut.

Tämä yksi väritys kerta tapahtui sairastelun ohella. Sen lisäksi tuo poika
 vain makoili. Niin kova se tauti oli. Onneksi se on ohi. Toivottavasti terveitä
päiviä on jatkossa enempi.


Ja sitten uuteen vuoteen...

Se vaihtui sitten ystävien luona Porvoossa. Lapsentahtisesti. Tässä tapauksessa lapsien tahtisesti. Olipa mielettömän hieno uusivuosi!

Syötiin, saunottiin, pommitettiin pari paukkua, valvottiin ja nukuttiin. 

"ÄSI":llä kävi tuuri. Hän sai aloittaa uudenvuoden kunnon

muiskauksella!

Loppiainen meni Savonlinnan suunnilla ja saatiin vähän nauttia siellä auringosta, paukkupakkasesta ja jäätyneestä järvestä. Huisia! Tuo kuvakin kertoo kaiken.

Potkukelkkailu oli melko mukavaa puuhaa!

eilen illalla iski vaaria ja mummia ikävä. Skype puhelu ei
pelastanut ikävältä vaan puettava oli päälle ja lähteä olisi pitänyt niiden luokse. <3

Ja näin se vuosi lähti kulumaan. 

Nii ja mitä ne lupaukset ovat?

1. Tee mindfulnessia enempi. (eli nauti elämästä enempi).

2. Laihduta (perus, mutta jos se tänä vuonna onnistuisi kun pääkin voi paremmin kuin aikoihin!keskityn tällä kertaa 100prosenttisesti siihen elämäntapamuutokseen)

3. Karkeista eroon pääsy! (Tupakastakin olen eroon päässy, pääsen myös karkeista.)

4. Ole itselle vieläkin armollisempi kuin viime vuonna.

5. TÄÄ ON SE MUN SUURIN LUPAUS; voita pelkosi. Mikä se mun pelko oli? 

Se on erittäin suuri pelko. Se määrittelee mun tulevaisuutta tällä hetkellä oikeastaan lähes täysin. Joku ehkä sen muistaa? Minä muistan ja sen enempää en sitä avaa. Avaan sitä kun olen 

sen voittanut! 

Mukavaa uutta vuotta siis kaikille! Mitä sinä lupasit itsellesi? Haluan kuulla!