Meillä on nyt käynyt melkein puolentoista vuoden ajan Pyryllä hoitaja. Aluksi käytiin 2x vk, sitten enää kerta viikkoon.
Tänään oli viimeinen päivä.
Sen ajan kävin ostoksilla, Pyry oli puistossa.
Ostin hoitajille pienen lahjan ja kortin avusta ja ojensin sen sitten hoitoajan päätyttyä hoitajalle.
Sanoin ne kauniit sanat, sen että he ovat olleet korvaamattomia, ja pillahdin itkuun.
Totuus on se, että en olisi selvinnyt ilman heitä. En mitenkään. He tekivät siitä mahdollista, että pääsin käymään omilla asioilla, akupunktiossa, psykiatrilla ja sain levätä, huonosti nukuttujen öiden jälkeen. He kuuntelivat huoliani ja pitivät huolen siitä että jaksan päivästä toiseen.
He pitivät huolta lapsestani, he ihastuivat täysin Pyryyn.
He aika ajoin kysyi, miten voin ja tarvinko lisä apua vai onko näin hyvä.
He siis oikeasti paransi osan minusta.
Olin henkisesti ja fyysisesti, varsinkin viime syksyn/joulun, melko pohjalla. En ole enää. Olen miltei loisto kunnossa!
Ilman heitä en tiedä missä olisin.
Kiitoksia siis heille kaikesta. Ihan kaikesta. Teette upeaa työtä. Teitä parempia ihmisiä ei voisi maa päällä kantaa.
Ja taas mä liikutun täällä, silmät kyyneliin.
Oon kyllä niin onnellinen siitä mitä sain. Haikeus kylläkin jäi. Ikäväkin tulee.
Ps. Loppuun pari kuvaa. Toisessa Pyry näyttää, miten se ruoka kuuluu syödä. Ei siihen mitään lautasia tarvita.
Toisessa kuvassa minä, ja mun upea uusi ostos. Melkein voisin sanoa itseäni kukkahattutädiksi, ainakin ulkomuodon perusteella :D
