Pyry tänään 3v9kk, visiittikuulumisia, suolistovastaanottoa.

Kävin tuossa viime viikolla yksin forumissa, lempikaupassani indiskassa. Ah. Olipa autuas matka. Vaikka kovasti jännitin kaupungilla olemista, teki se hyvää. Olin kuin turisti lomamatkalla, viimekerrasta nimittäin oli 11kk:ta! En minä hirveän usein eksy tuonne keskustaan asti. 

I löysi kätköistänsä vanhoja, purkkapaketista löydettyjä feikkitatskoja. Pitihän hänen saada Pyrylle saada sellainen laittaa. Pyry ei siitä hirveästi välittänyt.

Pyryn mielestä se on "pipipipipipipipipipipi". Nyt se on jo kulunut pois miltei kokonaan.

Pyry oli muuten lauantaina sielä Visiitissä. Voi pieni ku oli raukka, kun joutu sinne jäämään! Naama meni niin mutrulle ku olla ja voi ku tajus, että me vanhemmat lähetään! Juoksi sohvalta takas mun luo, ottaen matkan varrella lymyilevältä hoitajalta takkinsa takaisin. Siis se oli kyllä niin hauska tilanne! Miten hän ymmärsi tuollaisen jutun, että nyt se takki tänne, minähän en tänne jää? Sitä me kovasti I:n kanssa naurettiin.

Noh, sinne hän jäi. Me lähdettiin vetää päiväunet. Sen jälkeen suunnattiin Jumboon syömään.

Ja sen jälkeen vielä vähän shoppailemaan. Mukavaa pientä piristystä viikonloppuun.

Kivastihan Pyryllä oli siel loppupeleissä kuitenkin mennyt.

Ensi viikonloppuna Pyry on siellä yhden yön. Toivottavasti sekin menee hyvin.

Meillä on muuten taas menossa unikoulu. Tällä kertaa pyrimme jaksamaan pitempään kuin ikinä ennen. Nukutustilanteet on menny yllättävän helpolla, mutta ne heräilyt. Huoh. Toissayönä ku minä jouduin heräilee ni niitä oli 14. Viime yönä oli ollut kuulemma 4. Nukuin itse olohuoneessa.

Toivoa saattaa, että ens yö oisi parempi. 

Käytiin tänään suolistovastaanotolla Pyryn kanssa. Lääkäri totesi, että saamme alkaa käyttää Pyrylle maitotuotteita enenevissä määrin, ja jos ei mitään oireita ala tulemaan, niin saadaan siirtyy kokonaan normi tuotteisiin. Laktoosittomaan sellaiseen. Vielä nyt kuitenkin otetaan ne jotku laktoosigeeni jutut.  Toivotaan että maitoallergia on jo väistynyt kokonaan. Oisi taas yksi stressaava asia vähemmän.

Pyry on tänään 3v9kk! Painoa löytyä 13.4kg ja pituutta reilu 93cm! Pieni söpö herra <3

Söpöin näkemäni päiväkotilainen.

Miten mun lapsi voi olla näin suloinen? 

Mä en käsitä. Veikkaan, että maailman söpöin tyyppi.

Me vietellään nyt Pyryn kanssa toista päivää kotona. Muutaman viikon takainen mahatautihässäkkä on Pyryllä tullut takaisin. Lämpöä ja maha sekaisin. Onneksi ei niin rajuna, mut silti. Viime yön jäpä pyöriskeli sängyssä mahakivuissaan.

Elämänsä kunnossa oisi hyvä olla lauantaina. Sillon on Pyryn ensimmäinen päivä tilapäishoitopaikassa; Visiitissä. Vielä ei yötä kuitenkaan ole pois.  Viikon päästä sekin on sitten edessä. Se on siis sellainen intervallihoito, johon Pyry pääsee joka kuukausi viikonlopuksi hoitoon. Vähän niinkuin meidän tukiperheenä toimii. En muista kerroinko edes fästä tänne? No nyt kerron!

Aamun mikkihiiri hetki

Pyry on kyl nii mahtiäijä nykyää! Alkanu ihan hullusti tavoittelee kaikkia sanoja.

Tänään opetin Pyrylle lehdestä, EI sanan, Tavasin sitä ja sanoin et siinä lukee EI.

Sit lehti kiinni pois. Pyry otti lehden, etsi sivun ja näytti sitä EI sanaa ja sanoi monta kertaa mielissään et EI EI EI EI. Loistava jätkä! Tykkää ihan hullusti ku opetan häntä lukemaan.

"BOBII" on Robin. Perään huudetaan vielä "JEE" 

(kukaan ei ole tollane Robin fani kun Pyry on. Ihan uskomatonta). 

"Osaatko sinä sanoa Pyry?" - "Kuku!" (mimi ja kuku ohjelmasta oppinut),

"pipi pipi pipi" ja näyttää mihin mukamas sattuu.

"kikki" on jugurtti.

"annannannanna" kun haluaa jotain.

Pakko oli kertoa muutamia uusia juttuja. 

Pakko-oireinen häiriö – pakkoajatus, pakkotoimi – sekoanko? Löysin toivonpilkahduksen. En sekoa sittenkään!

Hitto. Pakko kertoa tänne.

Mä oon valitellut tännekin siitä että mua ahdistaa. Ahdistaa ihan sikana. Mulla on todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Ollaan sitä yritetty hoitaa pois, tekemällä siihen sopivia käytännönharjoitteita, jotka ei mun kohdalla ole auttanut.
Käyn siis juttelemassa Psykologin kanssa ja teen nettiterapiaa ahdistuneisuushäiriön pohjalta.
Päivä päivältä silti oloni käy tukalammaksi. Oon sanonu, että ei, tämä ei voi olla normaalia ahdistuneisuutta. Mä oon kujassa mun ajatusten kanssa. Pelkään mun ajatuksia. Pelkään ihan hirveästi ajatella yhtään mitään, koska tuntuu, että sekoan niistä ajatuksista. Mun mielestä siinä on jotain muutakin.

Se,
että yrität purra hampaita päivästä toiseen niin kovaa yhteen, että saisit sen inhottavan tunteen pois suusta, mikä siellä jostain ihmeen syystä on, tekemällä suun tuntemuksista vieläkin vaikeimpia.

Se,
että mietit kokoajan sitä, että mikä sairaus sulla on ja minä hetkenä siihen kuolet tai sekoat niin, että joudut laitokseen tai lukkojen taa pehmustettuun huoneeseen.



Se,
että teet jotain pahaa jollekin läheiselle, tai kelle vain joka tulee vastaan.

Se,
että pelkäät, että oot saanu jostain pesuaineesta, jota on mennyt vahingossa sormellesi, jonkun myrkytyksen mihin kuolet hetkenä minä hyvänsä tai, että se tuhoaa kehoasi pikkuhiljaa.

Se,
että haistat jotain purkkia jossa on pesuainetta tai hajuvettä ja sitä menee vähän nenän päähän, olet varma, että se on mennyt jo nieluun asti tai aivoihin ja tuskissasi hinkaat nenää, että se ei kerkeisi tappaa sua.

Siinä muutama esimerkki mun elämästä.
Nuo kaikki sotii sitä vastaan, että tämä oisi vain pelkkää ahdistuneisuutta.

Kuulostaa hullulta? EI. Sitä se ei ole. Sitä mä en ole. Nyt sen uskon ja nyt uskon senkin että tähän saan apua.

Tänään laitoin I:lle viestiä, että mä en oikeasti kestä. Mä oon tulossa hulluksi. Mä joudun sairaalaan. Mä en jaksa enää tätä olotilaa. Luulen että sekoan ja kuolen.
Noh, I tuli töistä pois kotiin. Alettiin sitten pohtii, että oikeasti, mun on aloitettava psykoterapia tähän ahdistuneisuuteen ja alettiin ettii sitten eri vaihtoehtoja netistä.

Sitten.

Sitten tapahtui se konkreettisin juttu. Kirjoitin facebookissa yhteen mun perustamaan ryhmään, missä on muitakin meitä pelkopotilaita, tästä olotilastani. Siellä sitten sain linkin sivulle: paniikkihairio.

Siellä sivuilla törmäsin ensimmäistä kertaa teksteihin, missä kaikki mitä siellä oli kirjoitettu, osui ja upposi muhun.
Löysin sivun, jossa sanasta sanaan jokainen lause kuvastaa minua. Tässäpä teille esimerkki:

                           

Pakko-oireinen häiriö – pakkoajatus, pakkotoimi – sekoanko?

Pelko toisten vahingoittamisesta 

Pelko itsen vahingoittamisesta

Pelko siitä, olet vastuussa jostakin kauheasta mikä voi tapahtua

Pelko väkivaltaisista ajatuksista

Pelko vastentahtoisista seksuaalisista teoista ja ajatuksista, että tekisit niitä

Pelko, että toimisit jotenkin impulsiivisesti, etkä hallitse tekojasi

Tai, oletko huolissasi ja koetko ahdistusta liittyen seuraaviin:

Ruumiin nesteet (kuten virtsa tai sylki)

pöpöistä, bakteereista, mikrobeista

sairauksista, tartunnasta

liasta yleensä

kemikaaleista

Jos kärsit joistakin ylläolevista ajatuksista tai peloista ja huolista – ja pelkäät siksi sekoavasi, niin voit heti relata tuosta nimenomaisesta pelosta – siis siitä, että sekoat koska koet moisia ajatuksia:

ei ole lainkaan todennäköistä, että olet yhtään sen hullumpi kuin suurin osa meistä. Koet ajatuksia joita useimmat meistä kokevat.

Ero on vain siinä, että useimmat eivät ahdistu niistä ajatuksista – ja siksi he unohtavat pian kokemansa ajatuksen. Sinä et. Ja siksi ahdistut. Et ole sekoamassa, mutta saatat kärsiä ahdistusongelmasta nimeltä pakko-oireinen häiriö.

Tämän kaiken kopioin siis em. sivulta. Koska osu ja upposi. Löysin oman diagnoosini. Tähän auttaa kognitiivinen psykoterapia. Pitäisi nyt löytää vain mulle sopiva ihminen siihen ja lähteä hakemaan sitä elämää takaisin, mitä mulla oli ennen kun tähän "sairastuin". Oikeasti, tunnen itseni melko sairaaksi. Tähän ei auta masennuslääkkeet, rauhoittavat ehkä vähän, mutta ei tarpeeksi. Tähän auttaa ainostaan tuo psykoterapiamuoto. Sinne siis. Sieltä toivon löytäväni sen äärettömän iloisen ja positiivisen oman itseni.

Halusin avata tätä taas teille, koska haluan tuoda kasvot pakko-oireista kärsivästä tyypistä. 

Ette usko kuin meidän kummankin olo helpottui kun löydettiin tämä tieto. Ollaan oltu niin huolissaan, miehen kans kumpikin, mun päänmenosta. Ollaan etitty vain apua yleistyneeseen ahdistukseen. Ilman minkäänlaista apua. Kummakos tuo, oikean asian ydintä ei ole koskaan hoidettu. Kukaan ei oo koskaan mulle tuosta asiasta edes maininnut. Mä sitä jo tänään hetken googlettelin. En löytänyt itse sitten tätä hyvää sivua. Nyt mulle se kerrottiin. 

Tästä ei voi tulla kuin hyvää tästä eteenpäin. Nyt tiedän mistä saan avun ja tiedän hieman myös, miten pelkojen kanssa tästä edes toimin. 

Kiitos jos jaksoitte lukea. Olette askeleen syvemmällä mun päänsisällä ja ehkä ymmärrätte mua nyt hiukan paremmin.

Hyvää yötä.

kansainvälinen keskospäivä

Tänään on kansainvälinen keskospäivä. On tullut vähän veresteltyä muistoja niistä ajoista, kun Pyryn syntyminen jouduttiin 7vk ennen laskettua käynnistämään. 

Raskausviikolla 32+3 menin päänsäryn, yllättävän turvotuksen ja huonon voinnin takia neuvolaan, missä neuvolatäti totesi mun pissassa olevan proteiinit plussilla ja verenpaineet sen verta koholla, että se luokiteltiin raskausmyrkytykseksi. Myös vauvan potkut oli heikot ja tuli liian harvoin. 

Pääsinkin sitten samantien tarkastukseen kätilöopistolle, minne yhdeksi yöksi jäinkin, vauvan keuhkoja kypsyttää, tulevaa käynnistystä varten. 

Ultrassa todettiin siis, että napanuoravirtauksessa olisi blokkeja ja vauva olisi liian vähän kasvanut. 

Seuraavana päivänä toinen ultraaja totesi sitten, että ei siellä mitään ole, mene kotiin ja tule viikon päästä uudestaan näytille, ainoastaan vauvan kasvu vähän huonoa.

 Menin sitten 33+3 näytille. Huomattiinkin sitten, että aivoihin menevissä virtauksissa oli häikkää. Tilaa kutsutaan nimeltä brain sparing.  Ainuttakaan sivustoa en osaa etsiä, missä tämä selviäisi sillee selvästi, että mitä se sitten niinku oikeasti tarkoittaa. Siinä saatiin kyllä papereita käteen ja muistan kun jossain niissä papereissa vilahti sana; down syndrome. Mietinkin siinä itsekseni, että mä arvasin, mä saan downin. Se olo oli ollut mulla alusta asti. Mutta ei kukaan siellä vielä silloinkaan asiasta mulle mitään ääneen sanonut. Vasta sitten kun Pyry oli maailmassa, heräsi siitä epäilys.

Pyry syntyi siis alateitse, vuorokauden mittaisella synnyttämisellä.  Painoa oli epäilyksistä huolimatta kuitenkin 1930g ja pituutta 42cm. 

Pyry vietiin synnytyksestä suoraan valvontaan ja laitettiin nasaaliin. 

Minut silloin kiidätettiin leikkuriin, koska istukka ei tullut ulos kokonaan ja sen taki vuodin runsaasti.

Mä näin tuon mun rakkaimman ensimmäistä kertaa 7 tuntia suunnilleen syntymästä. Silloinkin vain parin miinutin verran, sillä mun olo oli niin heikko, että en kyennyt olemaan pystyssä. 

Seuraavana päivänä sitten sainkin jo heti sylitellä ja kenguruhoitaa pientä menninkäistä.

Ensikosketus omaan lapseen <3

2 viikkoa meillä meni Kätilöopistolla. Siellä minä ravasin päivästä toiseen ja hoidin pikkuista aamusta iltaan. Välillä kävin "lypsämässä" maitoa,  että poika sai tarvitsemansa maidon, koska imeminen ei oikein ottanut sujuakseen, olihan hän niin kovin pieni.

Raskasta aikaa se oli. Kaikki ne verikokeet mitä sen aikana vauvasta otettiin. Kaikki ne laitteet jotka kokoajan piippasi ja kertoi vauvan olosta. Happisaturaatio, verenpaineet, hengitystaajuus, nasaalihoidot, sinivalohoidot, nenämahaletku jne. 

Välillä tuli voinnissa laskuja ja välillä oli mukavan tasasta.

rv 35 ja kotilomille <3

Aika oli loppupeleissä melko lyhyt meillä. Onneksi. Vaikka pitkältä se silloin tuntui. Myös paljolta pahalta vältyttiin, vaikka paljon siihen 2 viikon sisään mahtui asioita. Aika tietysti kultaa muistot.

Nyt hän täyttää jo kolmen kuukauden päästä neljä. Pituutta löytyy reilut 90cm ja painoa vajaat 13kg. Niin kova vauhti jo, ettei puhelimen kameralla oikein pysty saamaan muutakuin epäselviä kuvia!

Miten toimii kamomillauute? Entä kookosöljy?

Mä törmäsin jossain kirjoitukseen siihen, että kamomilla olisi ihan teepussimuodossa mitä oivallisin apu mullakin oleviin vaivoihin; stressivatsa ja unettomuus.

En nyt siis tiedä, että uskonko vain tähän hömppään sinisilmäisesti, vai voiko oikeesti olla niin, että vihdoin löysin sen mulle sopivan tuotteen!

Mä oon avautunut vissiin täälläkin siitä, että mun maha on niin paskassa kunnossa  ku olla ja voi. Stressivatsa , refluksi ja ärtyneensuolen oireyhtymä eli IBS. En uskalla  miltei kotoa poistua kun pitäisi oikeasti olla mukana jonkun sortin kannettava pönttö.

Aloin syömään gluteenittomasti, josta oli apua jossain määrin, mutta ei siltikään tarpeeksi. Vaihdoin kahvin "watsakahwi" nimiseen valmisteeseen, josta myös huomasin, että mahavaivat hieman helpottuivat, mutta ei vieläkään tarpeeksi. Turhautuneisuus. 

Menin nettiin. Ostin tämän. Stressi väheni, ahdistus väheni, saan nukuttua paremmin ja levollisemmin ja mikä oikeasti parasta, mun vatsa ei ole kipeä! Mä pystyn aamulla mennä bussiin, ilman pelkoa siitä että pääsenkö ikinä määränpäähän asti vessaan.  En muista edes aikaa, milloin olisin viimeksi ollut viikon valittamatta vatsaa! Tämä alkoi siis auttaa heti! Miksi, oi miksi lääkärit eivät saa suosia asiakkailleen luontaistuoteitta? Miksi en oikeasti ollut kuullut tästä aiemmin? Tää tuote tavallaan pelasti mun elämän. Toivottavasti tekee sitä myös jatkossa.

Valehtelematta olen kaikki maailman psykiatrit ja muut juossut läpi, stressitaso kokoajan vaan nousten ja joka kerta valittanut sitä, että mitä helkkarin järkeä tässä elämässä on, jos ei pysty menemään mihinkään, kun saa pelätä että paskat tulee housuun. Siis oikeasti, tämä on totuus. Sitten kun se stressi nousee, sitä kipeämpi maha on. Ihan kamala kierre. 

Tämä on oikeasti erittäin outoa. Mahassa ei tunnu sitten minkäänlaista kipua. Mun IBS voi hyvin! 

Eli voin ja ainoastaan suosittelen kaikille stressivatsoille tätä tuotetta, koko sydämestä! :) 

Ps. Tää on myös haavoille hyvä aine. Paranevat nopeasti. Desinfioi.

Toinen on tämä kaikkien kuulema kookosöljy. Tässä on jotain taikaa myös.

Tätähän me annetaan aina Pyrylle suuhun, samalla kun rasvaamme ihon. Rakastaa tätä. Saa hyvän annoksen hyvää öljyä, plus se, että hampaat tykkää! Pyryn hampaat on oikeasti ihan valkoiset. Hammaslääkärikin sitä ihmetellyt, ihastellut ja kehunut, että pidetään hyvää huolta harjauksesta näköjään. Kerroin tästä ja siitä, että peseminen on kyllä hankalaa. Totesi, että ehkä tässä onkin se syy, miksi hammaskalusto on niin kirkkaan valkoinen! auttaisipa tämä myös niihin vaivoihin, mitä tuo narskuttelu tuo tullessaan (kiilteen kuluminen).

Noh, mäkin aloitin tämän kokeilun. Purskuttelen tätä suussa ennen hammaspesua.Aina kun jaksan ja muistan. En joka päivä. Hitsinvitsi kuin voi hampaat ja koko suu tuntua puhtaalta tämän käytön jälkeen. Oikeesti, ne kiiltää! Siis ihan hullusti ja ihan oikeasti. Kokeilkaa! Jotenkin tosi uskomatonta, että joku öljy voi tehdä tämmöistä..

Jossain ohjeissa sanotaan, että 15-20min pitäis purskutella. Äh. Jaksan ehkä 10min. Mut parempi varmaan tämäkin ku ei mitään? On on.

Tää siis tappaa bakteereita, poistaa hammaskiveä, suojaa ikeniä, valkaisee hampaita. Sitä purkustellaan ja sitten syletään pois. Sit huuhdellaan suu hyvin. Sit hampaitten pesu. 

Kokeilkaapas.

Kokeilkaapas kumpaakin tuotetta. Lupaan, että ootte yhtä hämmästyneitä ku minäkin.

Tää ei ollu sitten mikään yhteistyömainostuspostaus. Perus perjantaipostaus vain.

Nauttikaa viikonlopusta!

Marraskuun eka postaus...

...ja kohta olemme jo puolessa välissä kuuta. Ei ole vain kerennyt, kyennyt, pystynyt, jaksanut tai mitään muutakaan. Sillä olemme vuoron perään, jokainen meistä, jotain tauteja läpi käynyt. Nyt ei menny syksy ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta näillä mennään eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.

Isänpäiväkin oli ja meni. Se meni koko porukalla maaten. Perheen juhlakalu oli se heikoimmassa hapessa olevin. Tein kyllä hänelle kakun ja ostin lahjankin (alakuvassa päällä oleva kylpytakki). Sairastelusta huolimatta päivä oli erittäin lepponen.

I olisi ansainnut niin paljon paremman isänpäivän, vaikka hänen mielestä päivä oli oikein kiva päivä, löhöilyneen päivineen.

Emme päässeet käymään I:n isääkään moikkaamaan isänpäivänkunniaksi, koska I oli niin kovin kipeä. 

Omalla isälleni lähetin lahjan ja höpsöteltiin vähän whatsappin kautta. Mun isälle voisin tässä vaiheessa sanoa, että oot ihan oikeasti paras isä. Muistan aina lapsuudesta meidän yhteiset hetket kiikkustuolissa. Sain istua sun sylissä ja kiikattiin niin kovaa, että se kiikkustuoli meni rikki! Niin me naurettiin kovasti, mutta äiti ei. Hihhhih. 

Sulla oli tapana aina ottaa meitä lapsia syliin niin, että emme päässeet kunnolla liikkumaan. Sitten kutittelit jalkapohjasta, niin kauan, että ainakin minä lopulta itkin. Nykyään ei itketä, eikä naurata jalkapohjien kutittaminen. Kiitos siitä sulle, Iivaria se kovasti ärsyttää ;). 

Oot aina ollut ihan mahottoman huoleton, lepponen, iloinen ja ymmärtäväinen. Sulle on voinut kertoa kaikki ilot ja surut, etkä ole mistään mua tuominnut, vaikka välillä olisi ehkä ollut syytäkin.

Kiitos siitä, että oot just ollut paras isä mulle, ei parempaa olisi voinnut saada. Olet rakas.

              Tässä kuvassa on Pyryn isin jalat. Potlojottia siis vedettiin tähän tyyliin koko sunnuntai.

Itselläni on huomenna viimeinen koulupäivä sitten ikinä, tuossa koulussa. Sen jälkeen ollaankin hetken aikaan työharjoittelussa ja ensi vuoden keväänä ois sitten paperit taskussa. JES.

Mua harmittaa ihan sikana tämä mun blogin takasivulle jääminen. Tiedättekö, tää on mulle ihan tosi tärkeä kanava laittaa ylös meidän perheen ilot, surut ja kaikki. Mutta ihan oikeasti, nyt tiedän mikä on kiire ja se, että ei hitto vie yksinkertaisesti vain kerkeä. Iltaisin sitä on Pyryn nukutusrulijanssin jälkeen niin hitokseen väsynyt, että kuukahetaan I:n kanssa melkee pystyy. Halataan ja heitetään toisille pusut ja hymyt, että huh, selvittiin tästäkin päivästä. Sen jälkeen ei muistikuvaa. Semmoista tämä on. Mitähän se on sitte ku niitä lapsia ois vielä kolminkertainen määrä. Vaikka tuo jätkä viekin jo sen kolmen paikan. Uskokaa tai älkää.

Mä oon nykyään muuten omaishoitaja. Pyrylle. Kyllä. Tää oli aika siisti juttu. Ennemmin tietty antaisin sen rahan pois ja ja tekisin tästä nykyisestä Pyry-pojasta, sellaisen Pyry-pojan, joka nukkuu ja joka ei tarvitsisi niin paljon ikäisiänsä enemmän ohjausta ja valvontaa ja jonka kanssa ei tarvitsi tehdä suumotoriikkajumppaa, harjoitella viittomia, puhumista ja kuvakorttien käyttä. Mutta kun näin asiat on, siihen me saamme myös nyt tukea. Tämä jos joku on oikein. 

Nyt on taas mentävä nukkumaan. Huomisen ku jaksaa vielä teorioita, niin se on sillä selvä. Liian huippua. 

Jatkossa haluan ryhdistäytyä tätä blogia varten taas. Ikävä on tänne kirjoittamisessa.

Voikaa hyvin. Palataan pian.