viikonloppu

Niin se viikonloppu taas hurahti mieletöntä vauhtia.

Oltiin koko joukkue ystävien luona porvoossa eiliseen iltaan asti. Siellä Pyryllä oli leikkikaverina vuodenikäinen tyttönen. Leikit suju oikein loistokkaasti ja Pyry jakeli pusuja ja haleja tytölle paljon! 

Olipas aivan ihanaa! 

Tällä viikolla saadaan sitten puolestaan tänne kyläilijöitä ja minä pääsen seuraavana vlpna päiväristeilylle Tallinnaan parin ystävän kanssa. Ihanaa :) 

Noista öistä jonnin verran taas kertoilen.. Pyry siis nukkuu nykyään huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin, varsinkin sen jälkeen kun otamme hänet viereen nukkumaan. Sitä eestaas ravaamista unensekaisena ei itse jaksa kovin montaa tekemään. Ku eri kerroksissa nukumme. Viime yönäkin nukuttelin Pyryn takaisin uneen varmaankin tunnin verran. Aina kun käänsin selkäni, alkoi raivokas huuto. Vihdoin ja viimein hän sitten nukahti, mutta heräsi sitten parin tunnin päästä uudestaan. Jolloin I otti hänet suosiolla viereen. Se itku on niin isoa ja pelokasta että en oikein tiedä että mikä noissa öissä mättää. Meidän keskelläkin sitten vielä heräili huutamaan monet kerrat. 

Pyry kuitenkin kohta täyttää jo 2 ja huonot yöt senkun jatkuvat. Tosi uuvuttavaa. 

Nyt joku sanoisi varmaan mulle että, älä välitä, sitä on monilla muillakin ja paljon pahempaakin. Mutta tää on mulle nyt se paha, edelleenkin. 

Oon todella onnellinen niiden puolesta jotka ei joudu lapsensa kanssa heräilemään öisin ja jotka vielä nukkuvat paljon paremmin siellä omassa huoneessa, ja rauhoittuvat takaisin omaan sänkyyn jatkamaan niitä unia. Mutta pakko myöntää että onhan se hiukkasen kadehdittava taito! Siinä tulee ekana mieleen se, että mitä me tehdään niin väärin että meillä ne ei sitten luonnistu, ei niin vaan millään? 

Ensinnäkin saatiin lahjana tähän elämään tuo vammaisuus. Kaupanpäällisenä sydänleikkaus. Kolmantena mukavana jatkuva räkäisyys. Neljäntenä sitten vielä tuo vatsavaivaisuus. Viidentenä kivana se että huolenmäärä on ihan varmasti vielä suurempi kun "tavisvauvan" saavalla. Ni, oisko edes yksi osa-alue voinut koitua meille helpotukseksi? Siis tuo uniasia. Voitasko tässä perheessä saada edes se asia täysin kuntoon niin olisi yksi huoli vähemmän? Pessimistinä en tunne lausetta: Kyllä ne asiat siitä vielä muuttuu ja saatte nukkua. Tuon kun vain näkisin. Söisin sanani.

Niin ja lisättäköön se vielä että olen hyvin onnellinen että tämän pienen pojan sain,vammoineen päivineen, ni kyllä sitä välillä oikeastikin miettii tällaisia asioita ja vaipuu synkkyyteen. 

Onhan tässä siis noiden kaikkien asioiden voittaja: YLI-IHANA pojankloppi! Sitä ei voita mikään. 

Tietysti on muitakin positiivisia asioita. Mutta niinkuin aina olen sanonut niin on se uni vaan ihmisen henkireikä. Mulle ainakin aivan suunnattoman tärkeä asia. Se jos tässä saataisiin muuttumaan ni oisin ehkä maailman onnellisin! :) 

Anteeksi pieni vuodatus. Taas on sellaista tekstiä että heti ku ois päiväkirjaa kirjoittanut.

Vaikka nyt hieman valitinkin niin se ei tarkoita sitä että oisin täällä hirveen huonolla tuulella. Ehei, oon aika loistotuulella! Välillä sitä vain miettii elämäntarkoitusta!

Pyryllä on hoitaja, he lähtevät puistoon ja minä ryntään lenkille! :)

Kaivoinpas kätköistä kuvan, joka on otettu tasan vuosi sitten :) Onhan tuo jäpä muuttunut ihan huimasti vuodessa. Enää ei ole tuota vauvanpyöreyttä. Hiuksetkin on kasvanut ihan älyttömästi. Ohan tuo nyt ihan syötävän söpö. 

Kerroinki jo aiemmassa tekstissä siitä että Pyrylle on tullut ihottumaa. Sitä on koko kroppa täynnä. Mutta ei siis ole pahentunu kuitenkaan. Oon melko varma että se on tuo ulkoilman kuivuus mikä sen on tehnyt. Vähän ehkä rauhottui kun kookosöljyä levittelin huimat kerrokset.

Nyt lenkille.

Pyryn harrastukset

Pyryn paras harrastus on kaikkien tavaroiden heittäminen portaikkoon. Ennen laittoi aina kaiken menemään turvaportin väleistä, nyt ne on ehdottomasti aina saatava yläkautta menemään. :)

Ollaan tässä pohdittu että leikattaisko Pyrylle lyhyt tukka. Mut ei. Ei me raaskita. Varmaan itkettäis loppu elämä. Eli antaapa kutrien kasvaa.
En mä edes tiedä millä konstilla se ajateltiin tän ikäiseltä leikata. Se ei kyllä oikeasti edes onnistuis. Eli parempi näin :).

Noi kuvat tulee inhottavasti aina kirjoitusten loppuun, kun kännykällä aina päivittelen tätä. Antakaa anteeksi ;).

Onni on olla äiti.

Viikko mennyt hurjan nopeasti. Taas on lauantai.
Ei juuri mitään olla tehty, mutta sitten taas kuitenki ollaa! Että näin! :)

Tiistaina saatiin Pyryltä napsastua nenämahaletku pois. Se yö sen härpäkkeen kanssa oli hirveä! Eihän sitä nyt kukaan pysty nukkumaan levollisesti sellainen härpäke selässä! Onneksi se oli nopeasti ohi.

Ei olla muuten sen jälkeen käytetty Pyryllä ollenkaan lääkkeitä oksenteluun ja on vain muutaman hassun kerran oksentanut. Olikohan siis lääkkeessä syy isoin siihen oksenteluun? Tiiä sitten.

Tiistaina otin tänne Pyryn ikäisen tytön hoitoon. Ajattelin että se on sen aikaa melkoista menoa kun kaksi samanikäistä väsynyttä lasta yrittää yhdessä leikkiä! Mutta: kumpikin heistä nukahti! Toinen sohvalle ja toinen mun syliin! Olin vissiin melko väsyttävää seuraa ;).  Lopussa näkyy kuvakin näistä ystävyksistä. Pyry sai niin paljon Kielo tytöltä pusuja että meinasi ihan ahdistua :P.

Muut päivät ollaanki sit vaan oltu ja kulutettu aikaa ulkoillen ja leikkien.

Tänään saatiin vihdoin meidän sohva toiseen kotiin ja tilalle tuli sitten levitettävä sohva, missä me sit I:n kanssa nukutaan.
Yllättävän hyvin muuten Pyry nukkunut yksin omassa huoneessaan. Ei me vanhemmat herätä ihan jokaiseen ääntelyyn. Ehkä 3-5krt pitää käydä silitteleen Pyry uneen. Välillä otan suosiolla pojan viereen nukkuu, ni ei tarvi kokoajan ravata portaita eestaas.

Tänään Pyry on ollut koko päivän mummilassa hoidossa. Mä oon siivonnut ja käynyt lenkillä.
Yllättävän tylsää tää elämä ilman Pyryä.
Mutta niin kovin tärkeitä nämä hetket oll yksin. Huomaa taas sen ihanan totuuden että on se onni olla äiti. Ei ole oikeasti koskaan ilman kaveria. Niinkin parasta kaveria ku oma lapsi. Oppii arvostamaan sitä pienen ihmisen eloa ja menoa ihan eri tavalla ku hetkeksi heittäytyy "vapaalle"  ja antaa muille vastuun lapsesta.
Todella vapauttavaa, samalla myös todella yksinäistä.

Kohta saan tyypin kotia, joka meneekin sitten yöpuulle.

Hyvää loppu viikonloppua jokaiselle!

PH-mittaus päivä

Aamulla käytiin jorvissa laittamassa Pyrylle nenämahaletku.
Laitto meni melko kivuttomasti, kyllähän pientä harmitti kovasti sen laitto, mut odotin paljon pahempaa! :D

Mukaan saatiin siis nenämahaletku, jota kannetaan selkärepussa huomiseen asti. Pyry on oikein hienosti antanut olla laitteen rauhassa. Saa nähdä mitä yöstä tulee, kun reppu pitäisi antaa silloinkin olla paikoillaan.
Noiden lisäksi meidän pitää kirjata syömiset, nukkumiset ja oksennukset ylös.

Huomenna sitten kapistuksen saa itse irroittaa. Mittari palautetaan takaisin ja tuloksia sitten jäämme odottamaan.

Mukaan Pyry sai sairaalasta pehmolelun. Kuva löytyy alempaa. Ihana kun jotkut on tuollaisia tehnyt ja lahjoittanut Jorviin. :)

Päivän kuittaan erittäin hyvin onnistuneeksi ja tilanteet talletettu tietenki kuvissa. Niistä pääsette tekin nyt nauttimaan.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Suolistolääkäri

Tänään oli sitten se kauan odotettu lääkärikäynti.
Mitään tietoa mistään ei vielä saatu.

Mukaan saatiin kuitenkin iso kasa purkkeja, mihin kerätä 3 päivän ajan ulostetta. Tutkitaan niitten avulla mm. Loisia, eli löytyiskö siitä syy ulosteen koostumukseen.

Samalla myös puututtiin Pyryn oksentelutaipumukseen. Maanantaina on Jorviin aika ph-mittausten aloittamiseen. Pyrylle laitetaan nenämahaletku. Sen ois oltava paikallaan 24tuntia. Siihen merkkaillaan sitten päivän mittaan ruokailut ym.

Saapas nähdä miten herra P antaa nenämahaletkun olla rauhassa. Oishan se moinen saavutus antaa sen olla paikoillaan, noin pitkän ajan. Katsotaan miten käy.

Sitten 13.helmikuuta lääkäri soittelee tuloksia. Jos sitä ennen jo jotain joissakin tuloksissa näkyy, niin soittelee aikaisemmin.

Saatiinpa taas Pyryn kehitystä seurata. Ikää löytyy vajaat 1v11kk ja pituutta 79cm. Painoa oli 9560g. Eli 2 senttiä tullut reilussa kuukaudessa ja paino oli melkein sama, noin sata grammaa vähemmän kuin viimeksi. Mutta ei kuulemma mitenkää haitannut kasvukäyrää.

Pyry on tällä hetkellä hyvin flunssainen ja yskäinen. Silmäkin punoittaa. Tulispa pakkasta ni loppuis nää sairastelut tästäkin talosta! 

Nyt on kotonakin vaihdettu nukkumapaikkoja. Äiti ja isä nukkuu ylhäällä olkkarissa, vielä se levitettävä sänky puuttuu. Saapunee ensiviikolla. Pyry nukkuu siis yksin alhaalla huoneessa. Yöt ei ole vielä parantuneet, mutta muutos tapahtui vasta pari päivää sitten, ni ehkä vielä jotain hyvää tästä seuraa. Toivottavasti ainakin :).
 

Pyrylle puhkesi Kokkolasta kotoutumisen jälkeen 10.hammas! Yöt olikin sen 3vkoa kokkolassa sen mukaisia että taas niitä pusketaan. Tulispa jo koko kalusto nopeasti.

Vielä itsestäni sen verran että, pari päivää tämä mamma on voinut mieleltänsä melko tasaisesti! Paremmin kuin aikoihin. Osaan siis hallita ahdistus ja paniikkikohtauksia melko hyvin. Kiitos neuvoista mun erittäin pätevälle lääkärille :).

Uudenvuodentaito

Heti uudenvuoden kunniaksi Pyry päätti näyttää uuden taidon ja rakentaa legoilla tornin.
Tätä ollaan kuukausia harjoiteltu ja nyt hän näytti rakentamisen jalon taidon. Tähän mennessä se purkaminen on ollu kivointa.
Ihana! Hyvä Pyry!