Kato, tuolla on downin syndrooma!

Tapahtui tänään kaupassa: Pyry istui ostoskärryissä ja mä seisoin vähän kauempana, iivi Pyryn vieressä. Pariskunta tuli mun viereen, kuiskii ja kattoi pyryä "kato, tuolla on downin syndrooma,  kato, kato, aivan ihana!".
Olisi tehnyt mieli sanoa, että se on mun lapsi. Hymyilyltäni en pystynyt.

Onhan hän. Maailman ihanin! Ja hyvin on siis mennyt. Paljon ollaan ulkoilua harrastettu kun ilma on ku morsian.

Muutama kuva männä viikolta!
Ps. Pyryllä on uusi muotitukka. Sekin löytyy kuvista ;)

Tule jo kävelytaito!

Nyt ois jo niin oikea aika Pyryn lähteä kävelemään ja jättää konttaaminen historiaan.
Puistoilu näillä keleillä, kun housuja ei oikein mielellään enää laiteta päälle, on surkuhupaisaa. Kivet kuluttavat polvia ja se sattuu. Kävelytaito kun ei vielä ole tarpeeksi hyvä, kiukuttaa.
Olisi se paljon helpompaa laittaa töppöstä toisen eteen.

Aamu alkoikin ensimmäisenä kävelyharjoituksilla. Pyry käveli ennätys pitkän matkan. Noin 20 askelta.
Puistossa oli helpoin tapa liikkua paikasta toiseen, äidin sylissä. Se vähän turhautti.

Kotiin päästyä harjoituksen jatkui, taaperokärryn kanssa. 15 minuuttia kurvailtiin eestaas olkkarista keittiöön.

Ehkä hän kohta. Ihan kohta. Avautuisi siinä samalla uusi maailma.

Viikonlopun olin viettämässä yksin siskolla. Oli ensimmäinen kerta ilman pyryä 2vrktta! Kyllähän se ikävä iski ihan hirveästi!
Videopuhelu soitettiin toisena päivänä  ja pääsi sinne sekä äitiltä, että Pyryltä itku!
Jälleennäkeminen oli ihana, sain paljon halauksia ja "uppaa". Sama meno jatkunut tänäänkin :').

Nyt on kelitki kohillaan. 27 näyttää varjomittari.
Toivottavasti keleistä huolimatta pian tämä mun yskä ja flunssa helpottaisi.
Toivoin että se ois vlpna jo jäänyt pois, mutta ei.  Ehkä se pian.

Sairastuvasta moiii!

Sairastelut senkun jatkuvat.
Pyryllä flunssaa.  Mulla flunssaa ja kovaa yskää.  Yöt menny yskien. Eilen sit hain lääkäriltä avaavan piipun ja nyt sain nukuttua tosi hyvin.
Nostin myös omaa c-vitamiini annosta, sekin taitaa tepsiä! Olo alkaa olemaan jo paljon parempi!

Ollaan siis kotioloissa menty suurimmaksi osaksi.

Sain eilen kirjeen stadin aikuisopistosta ja minun koulu-ura alkaa 5.8!jeee! Jännittää ihan hirveästi!
Nyt pohditaan vaan et miten sen Pyryn päiväkodin aloituksen kanssa menee.
Paljon siellä kannattaa vanhempien aluksi viettää aikaa? Missä ajassa Pyry alkaa pärjäämään jo koko päivän siellä ilman meitä?

Kyllä elämä tulee muuttumaan paljon sitten!

Äitienpäiväkin meni oikein ihanasti. Sain kukkia ja paljon hyvää syömistä!
Lahjankin saan, vähän jälkijunassa, nimittäin sykemittarin!
Sitä ollaan nyt etsitty netistä ja löytykin. Pitäisi vaan mennä ostamaan se itselle! Varmaan jo tänään.  :)

Tämä päivä alkoi oikein mallikkaasti. Pyryn uhma on niin ihanaa! Itketään, potkitaan, raivotaan, räävitään, lyödään, viskotaan tavaroita jne.
Uhman jaksamiseen tälle äitille saa sanoa hyviä vinkkejä!
Savu alkoi nousta jo korvista, mutta kestin sen! Asetuin lapsen tasolle. Puhuin rauhottavasti. Annoin Pyryn päästää tunteet pihalle. En antanut periksi. Huh.
Voiko tämä vielä pahentua tästä? Toivottavasti ei. Sitten oon kyllä kovalla koetuksella hermojen suhteen :D

Ennen omaa lasta, katsoin kauhulla toisten uhmasia lapsia ja mietin mielessäni, että minun lapsestani ei tuollaista tule, edes uhmassa. Mun lapsi tulee aina olemaan kiltti.  Luulin väärin. Kyllä sitä silloin oli niin ruusuiset kuvitelmat omasta äitiydestä ja lapsesta.

Ajattelin pystyväni juoda kahvikupin rauhassa ja syödä aamupalan, ilman että lapsi roikkuu lahkeissa. Ajattelin että voin syödä samaa ruokaa, eri lautaselta, ilman että lapsi vaatisi saada äitinsä ruokaa.

Luulin että saisin nukkua aamuisin pitkään, niin pitkään, että saisin itse herätä ensin, sitten herättäisin vasta lapsen.

Kuvittelin pystyväni siirtyä samassa ajassa paikasta toiseen, kuin ennen lasta.

Kuvittelin, luulin ja ajattelin siis vaikka mitä, ilman lasta. Nykyään en kuvittele, luule tai ajattele yhtään mitään. Menen ja olen vain. Lapsen ehdoilla.

Sellaista se elämä on. Sen enempää filosofioimatta ;).

Huomenna lähden viikonlopuksi siskoni luo. Saa Pyry ja Pyryn iskä vähä laatuaikaa, ilman mua. 
Aion ottaa rennosti. En ajattele edes sanaa laihdutus tai ruokien punnitus. Otan täysin vapaan vlpn laihduttamisesta. Maanantaina palataan sitten taas uusin voimin senkin pariin.

Nyt ulos leikkii. Sit odotellaan illan suomipeliä!

Pus!

sairastupaa ja päiväkotiuutisia

<3

Aika on taas vierinyt nopeasti. Ei tänne kerkeä mitään edes päivitellä, koska pieni poika sairastelee, yöt valvotaan, päivät itketään. :(
Pyry oli siis reilu viikon terveenä, kuukauden sairastelun jälkeen. Käytiin siellä hoplopissa ja haettiin aika varmuudella sieltä takaisin flunssa. Pyry kun menee kieli pitkällä paikasta toiseen, maistelee ja maistelee, jokaista pylvästä ja palloa. Yöt alkoi valvottamaan. Viimeistään puoli 2 yöllä on jäpä meidät jo herättäny, eikä sen jälkeen nukuta kuin pikkupikku pätkiä ja noustaan kukonlaulun aikaan.
Nenä vuotaa, kurkku on punainen. Itkettää ja väsyttää. Äidin tai isän syli on paras. Ei tee mieli leikkiä, tekee mieli vain nyyhkyttää ja olla lepoasennossa.
Lääkärissä käytiin. Korvissa ei mitään, mutta kurkku punoitti. Perus virusflunssa.
Nyt alkaa munkin olossa tuntua kehnolta. Samoja oireita kuin Pyryllä. Valvominen ehkä sen tehnyt.
Tietenkin mielessä pyörii heti kaikista pahin mahdollinen. Se surullisen kuuluisa leukemia. Joka näille tulee himpun verran helpommalla.
Mutta varmasti on aivan turha huoli. Välillä lapset vain sairastelevat enemmän.

tsillailua.

Toivottavasti tämä on pian ohi.

Eilen oli viittomatunti. Ne on kyllä mukavia! Voisin melkeen veikata että osaan jo ainakin 100 viittomaa? Meniköhän liiotelluksi? :D no mut paljon joka tapauksessa!
Aihealueet; tunteet, adjektiivit, vuodenajat, kuukaudet, numerot, päivät, asusteet, eläimet, ruokailuun liittyvät asiat. Kyllähän niitä on jo varmasti muistissa paljon!!

Pyry sai tällaisen alakuvassa olevan lätsän
kaverin tekemänä. Oon aika tosi rakastunut
tuohon! Korvat pysyy hyvin lätsän sisällä.
Normipipot kun ei niiden päällä
pysy kun ovat sen verta höröt.

Kuultiin myös eilen ilosia uutisia! Pyry pääsi hakemaamme päiväkotiin! Integroituun ryhmään! Alkaa siis pienen pojan päiväkotitaival elokuussa! HUi! Minun vauva menee kokopäivähoitoon! Ajatuskin saa mahan sekaisin, mitenhän sitten kun se aika oikeasti koittaa?
 Siitä se arki sitten alkaa. Erilainen arki. Päiväkotia muutama vuosi. Siitä sitten eskariin ja  kouluun meneminen.
Niihinkään ei enää ole hirveästi aikaa. Vielä kuin nämä downit aloittavat koulunkin vuotta aikasemmin. Kuusi vuotiaana. HUHHUH.

Nyt odotellaan sitten vain oman koulun aloituksen suhteen myös hyviä uutisia! Mitäs mä sitten teen jos en sinne pääsekään? Pakkohan mun on päästä tai mä en ala.

Eilinen meni näissä merkeissä. Parvekkeella leikkien.
Ulkona satoi ihan hirveästi. Vaunut oli unohtunu yöksi
ulos ja oli litimärät. Leikkimistä kesti ehkä vartin.
Sen jälkeen veto olikin pieneltä pois. Niin että oli mentävä
makoilemaan sisälle.

Taas on siis jo perjantai. Tänään on hoitajapäivä. Eli Pyry pääsee kohta hoitajan kanssa ulos.Mä saan vaan olla. Nämä päivät on parhaimpia bloginkirjoituspäiviä :).

Sunnuntaina tulossa äitienpäivä. Samalla se on myös mun tankkauspäivä, dieetin keskellä. Jippii! Vaikka näen jo unia siitä kuvottavasta olosta sen tankkauksen jälkeen. Elämä on.

Nyt suihkuun ja vähän lepäilen ennen kun vastuu siirtyy takaisin mulle.