Tietääkö kaikki mitä se meinaa? Trulli? Keskipohjanmaalla pääsiäisnoitia kutsutaan tällä nimellä, sana tulee Ruotsista.
Ensimmäisen kerran maalattiin pyrylle kissanviikset ja puettiin Trullin vaatteet päälle. Hyvin mielissään oli peilikuvastaan, mutta Väsymys näkyi pojasta heti kun ulos päästiin. Tarkoituksena oli käydä vain naapureita ilahduttamassa ja näin tehtiin. Sitten oli pakko päästä pojan nukkumaan.
Miks ei meillä käy trulleja? :( olis ollu paljon tarjottavaa!
Itsenäistyminen. Se kuulostaa paljon mukavemmalta kuin uhma. Sitähän uhma tarkoittaa.
Lapsi hakee oikeita malleja oman elämänsä poluille, katsoo ja kuuntelee miten toimitaan missäkin tilanteessa. Yrittää itse saada päättää tekemisensä, ja jos siihen antaisi joka kerta luvan, olisi se jatkuvasti fröbeleitä, robinia, ajatuksenmuuttajia, jätskiä, suklaata ja mehua.
Eilinen iltakin päättyi kurjaan oloon Pyryllä. Jätskiä kun ei herunut iltapalaksi, sitten ei syöty mitään.
Aamu alkoi ensimmäisenä pakkasen avaamisella, mutta ei sitä vieläkään herunut. Sitten huudettiin ja sitä huutoa jatkui pvkotii asti. Vastaantulijoille hymyiltiin ja vilkuteltiin, ja kun se vastaantulija katosi niin huuto jatkui. Yksi tokaisikin että "ihana ku kuuluu eka huutoa ja sitten ollaanki pelkkää aurinkoa". Niinpä. Juurikin niin.
Uhma on tullut vastaan myös pvkodin täteille. Ihme että näinkin kauan kesti! En voi kuin toivottaa heille sinne hurjasti tsemppiä!
Se miten tässä sitten vanhempana toimii, on jokaisen uhmankohtauksen tullessa yrittää onnistua yhä uudelleen.
Kieltää saa, mutta joissakin asioissa saa myös lapsen antaa päättää. Huutaa ei saa, vaan asetutaan konkreettisesti lapsen tasolle ja keskustellaan. Halaa, ota syliin, pussaa ja rutista. Selitä selitä ja selitä.
Voisin veikata että vaikeampaa tästä vielä tekee tuo downeus. Kun ei oikein tule sanoja, eikä tarpeeksi viittomia, ni välillä tuo pieni jää ihan varmasti vaille ymmärrystä. Se että yrittää kovasti viuhtoa käsillä, kiljua ja huutaa, vaikeroida ja pyöriä ympyrää maassa, yrittää saada meitä ymmärtämään mikä mieltä painaa, saamatta mitään ymmärrystä täysin aikaiseksi on aika turhauttavaa meidän kumpienkin puolelta. Onneksi kuitenkin jotenkin ja useimmissa asioissa ymmärrys pelaa.
Onneksi kuitenkin näitä ilon hetkiä on silti vähän enempi päivissä kuin näitä itsenäistymisen hetkiä. Vaikka nekin ovat tietenkin kovin tärkeitä.
Mutta näin hän taas kasvaa! Se jos jokin on positiivista!
Tulevan päivän kunniaksi pyydänkin teitä rakkaat lukijat poikkeamaan osoitteessa:
http://down.cloudit.fi/#/app
Linkin takana siis testi, miten kohtaan ihmisen, jolla on down syndrooma.
Kävin viikonlopun pyörähtämässä kotikokkolassa. Näin paljon ihania tyyppejä, vaikkakin tavoite reissulle oli nukkuminen ja se nukkuminen myös onnistui.
Se nukkuminen teki hyvää. Liian hyvää. Uni vain on jotain niin parasta.
Kotiin tullessa minua odotti ihana pellavapää poikani. Ikävä oli kova!
Sitten se todellisuus iski taas vasten kasvojani. Yöllä oltiin hereillä täysin klo 02-06 väli. Mikään ei auttanut Pyryä rauhoittumaan. Hyöri, pyöri, ähelsi ja välillä vähän valittikin.
Sitten yön pimeinä tunteina väsyneenä aloin haaveilemaan. Näistähän ei saisi puhua, koska ei mä ole mihinkää lähössä.
Mutta haaveilin silti, että mitä jos asuttaiskin erillään. Viikko viikko systeemillä. Sais aina viikon nukkua, ni taas viikon jaksais. Arvatkaa vaan kutkuttaisiko ajatus. Mut ei, enhän minä voi.
Koska rakastan.
Rakastan noita kumpaakin mun miestä niin älyttömästi. En mä pärjäisi ilman heidän joka päivästä läsnäoloa.
Mutta se silti tuntuisi nukkumisen kannalta kivalta haaveelta.
Hylkään haaveen tuon suhteen. Ajattelin että parempi, paljon parempi on vain ottaa yhteyttä lääkäriin ja pyytää apua. Jos jostain löytyisi syy kolmen vuoden unettomuuteen. Mitähän se voisi olla?
Mutta nyt asia on hoidettava. Muuten päässä taas pimahtaa. Ja se ei tosiaan ole tarkoitus.
Tuo niin kaikin puolin rakas poika ois täydellisempääkin täydellisempi jos hän nukkuisi. Tää parisuhdekin nousisi varmasti uusiin sfääreihin jos kumpikin sais nukkua.
Ei. Uni Ei ole yliarvostettua. Se on elämän suola.
Tämä ilme mulla oli vlpn ajan. Tämän hetkistä ilmettä ette edes halua nähdä.
