torstai 20. lokakuuta 2016

Ja niin hän mielensä pahoitti.



Meille on mun reissun jälkeen muuttanut mielensäpahoittaja.




"ÄÄÄSIIIIIIIIIIIII ÄSIIIIIIIIII ÄSSIIIIIIIII" huudetaan ja itketään kyynelkanavat tyhjiksi, jos sattuu äiti lastansa torumaan. Riittää myös se, jos äidin seurassa omiaan mokailee, kaatuu tai vaikkapa kolauttaa sormensa johonki. Riittää vain se, kuhan on se äiti siinä vieressä.

Tämä toistuu myös toisinpäin. Äitiä huudetaan jos "äsi" kiusaa. Yksi päivä tuli nyyhkivä poika päiväkodista kotiin, isä oli hakenut autolla ja cd-soitin ei ollut suostunut toimimaan, eikä Fröbeleitä kuulunut NELJÄN (4) minuutin automatkan aikana. Minut keittiössä nähdessään rupesi valtoimenaan itkemään ja näyttää seinällä olevista kommunikaatio kuvistaan "fröbeleiden"-kuvaa ja sen jälkeen "surunaama"-kuvaa , huutaa "ÄIIIITIIIIIIIIIII" , syöksyy mun syliin nyyhkimään vielä vähän lisää ja kovempaa. Voi pientä mielensäpahoittajaa! Tuli siis selväksi äitille, että isä oli automatkan aikana käyttäynyt sopimattomasti kieltäessään pojaltaan musiikin, rikkonut mokoma cd-soittimen niin, ettei musiikkia kuullut poikanen pitkällä automatkalla laisinkaan! 




Ja meitähän tämä ei naurata ollenkaan. (EIPÄ ja oikeasti ihan hirveän vaikea yrittää olla nauramatta). Jos edes pidättelet naurua tilanteessa, saat aivan varmasti läppäsyn poskelle. Hän kun ei voi sitä nauramista tai edes nauramisen ajattelemista sietää,  missään tilanteessa, ikinä, keneltäkään aikuiselta. (Lapset saa siis nauraa, lapsenmieliset ei). Se on mukava nykypäivinä katsella tv:stä jotain possea tai muuta hassunhauskaa ohjelmaa kun poika kyttää vieressä koko lähetyksen, että jos vain sattuukin joku hörähtää ni läpsäsen.
 (lievästi suurennellen tositilanteen, ei hän oikeasti heti aluksi kyttää, vaan sit heti ensimmäisen naurupurskahduksen jälkeen hän ei muuhun oikein osaa enää keskittyä).
 Itse hän saa sitäkin enempi nauraa. Ihanan ääniyliherkkä poika. 
Eli olkaamme vakavia Pyryn seurassa ;). 

Sepä siitä taas.
Alussa sanoin olleeni reissussa, olin siis  kolme yötä pois kotoa. Nyt on levännyt olo, tai siis ainakin sellainen olo, että taas jaksaa arkea ihan erilailla kun sai vähän omaa aikaa. Nukuttuahan mä en reissulla saanut. Normaalia multa. 
Mutta silti kevyemmin askelin kohti joulua! Ihanaa! Olen niin jouluihminen henkeen ja vereen, että villiinnyt valoista ja joululauluista aina täysin lokamarraskuun taitteessa. Sitä siis odotellessa.





2 kommenttia:

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)