Nyt se on ohi. Olen reippaan kuukauden riehunut edellisen kotimme kimpussa ja tehnyt töitä kovasti, että ollaan päästy eroon kaikesta turhasta. Siellä nimittäin oli tavaraa meidän reippaan 9 vuoden elon jäljiltä ja I:n edesmenneen mumminkin jäljiltä. Myin tavaraa, lahjoitin tavaraa, kierrätin tavaraa ja uudistin tavaraa. Sen jälkeen tavarat vaihtoivat paikkaa tänne toiseen kotiin ja täällä jatkoin samaa hääräämistä. Nyt se on ohi ja nyt saa vetäistä henkeä. Ei tästä tekstistä edes voi ymmärtää sitä mikä työtaakka se oli. Voin vain sanoa, että nyt olen melko rikki siitä tohinasta.
Mutta nyt täällä uudessa kodissa näyttääkin jo jotakuinkin tältä:
Siitä tuli kiva. Kotoisa ja alkaa jo muistuttamaan joiltakin osin sitä mistä pidämme. Tämä ei ole se meidän viimeinen koti, niin tähän emme vielä panosta niin täydellisesti kuin voisi. Mutta silti sen verran, että täällä viihdymme kaikki.
Tämä on ihanan avara asunto. On tilaa hengittää!
Pyry on alkanut jo pikkuhiljaa ymmärtämään varmasti sen, että tämä on meidän uusi kotimme. On kovasti tutustunut omaan huoneeseensa ja viihtyykin siellä hyvin. Tuntuu, että kun hänen omat lelut on löytäneet omat paikkansa niin hän kaivaakin ne esiin paljon mieluummin ja niillä leikkiikin.
Talomme puistokin sai hyvän vastaanoton. Se onkin ihan loistava kun ei tarvi kuin ulko-ovi avata niin on rauhallisessa puistossa leikkimässä.
Iltaisin Pyry suostuu nukahtamaan omaan sänkyyn mutta kahden maissa viimeistään kömmitään äidin ja isän väliin jatkamaan unia. Tämä on ihan ok. Jos en itse nukutuksi saa niin siirryn Pyryn huoneeseen. Tämän vuoksi laitoimme Pyrylle jo normi mittaisen sängyn, että sekin mahdollisuus on olemassa. Vielä jos sinne joku yö jaksaisi huonoista unista huolimatta kömpiä ;).
Pyryllä tuli uusi kaksisanainen lause menneellä viikolla: "aikkuu ennää". Viittoi siis suihkua samalla. Kysyin sitten, että "suihkuunko mennään" ja vastaus oli "Joo". Tottakai silloin mentiin suihkuun vaikka nukkumaan meneminen olisi ollut ajankohtaisempi. :)
Nyt sitten perjantaina nautinkin sitten raskaan työn päätteksi siskoni kanssa kylpylässä polskimisesta ja ravintolassa syömisestä synttäreidemme kunniaksi. (mittariini tuli 32). Vanhuus ei tule yksin ;).
Ja tämän ihanan hetken jälkeen sairastuinkin flunssaan, joka toi mukanaan rytmihäiriöt ja ahdistuksen. Pitihän nekin saada tietysti kun stressi hälvenee.
Kävinkin sitten eilen EKG:ssä kovien sydänmuljahduksien takia ja jotain Ekg poikkeamaa olikin jossain T-aallossa, mutta pääsin kotiin lepäämään täyttä lepoa keskiviikkoon asti kun verikokeet viittasivat siihen, että sydämessä näillä osin kaikki kuitenkin kunnossa, mutta jos uudestaan tulee niin sitten lisätutkimuksia kehiin.
Oli muuten sangen pelottava kokemus. Heräsinkin sen jälkeen yöllä paniikkikohtaukseen joka ei ottanut laantuakseen. Juuri kun pääsin kehumaan, että paniikeista en ole sitten tänä vuonna kärsinytkään juurikaan.
Nyt aion siis levätä. Totaalilepoa keskiviikkoon asti. Sitten mun viikonloppu on kotikaupungissani Kokkolassa. Ihana taas sinne päästä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)