maanantai 30. lokakuuta 2017

Vauvasuihkut x2


Mun ympärillä on joukko aivan maailman rakkaimpia ystäviä.

Aloitetaanpa siitä,että kun kävin siellä Kokkolassa ni mun kaksi ihanaa niistä ystävistä järjesti mulle aivan ihanan illan. Sinnehän siis lähdin tosi pienellä varoitusajalla ja silti ne oli loihtinut niin kaunista pöytään yhdeksi illaksi. Nämä olivat siis mun ensimmäiset vauvasuihkut ikinä ja aivan täydelliset pienessä joukossa. Ikimuistoiset. Te tiedätte sen. Kiitos. Kiitos. Kiitos.




Ja toiset suihkut tuli sitten eilen. Meidän kotona. 



Minähän siis odotin kuin hullu, että joku päivä mut yllätetään ja aivan kyllästymiseen asti I sai kuulla mun vinkunaa, että "ihan varmaan mä en saa niitä isoja showereita nytkään", "voitko kertoo mulle jos tiiät jotai", "mä en kestä jos kukaan ei järkkää mulle mitään", mäkämäkämäkä. Ja jatkuvalla syötöllä raivostuttavasti yritin arvuutella, että jokojokojoko. Nytkö ne tulee tänne meille ku me mennään tuonne ja blaablaa. Voitte varmaan arvata, että rakastan ylläreitä sekä itselle, että tehä niitä myös muille. 


Eilen mentiin siis perheen kesken syömään. I varasi pöydän ravintolasta viime viikolla ja mä silloin jo sille epäilyksiä heitin, koska eihän se nyt yllättäin mua vie vaa syömään:D. Ajattelin, että ne ois järjestetty siellä raflassa. Jouduin hieman pettymään, että ei vieläkään. Perhana.


No sit sieltä lähdettiin kotia. Tarkoituksena tulla lepäilee ennen Pyryn hoploppiin viemistä. Autossa en jaksanut sitten alkaa mitään epäilyksiä enää heittelee, mut kelasin I:n mentyä eri reittiä kotia kuin yleensä, et pitäiskö kysyy et onko siel jotain kavereiden autoja parkissa ku tollee reittejä muuttelet. Mut en sit viittinyt, ku hermot sillä oli jo menny mun raivostuttavaan tyyliin puhua niistä kokoaja. Ja olin jo luovuttanut sen päivän suhteen, koska oltiinhan me menossa hoploppiin.


Sit astuin meidän sisälle kotiin ja aloin haistelemaan, että mikä ihme täällä haisee ku mä just ennen lähtöä kyl piparminttuöljyä tänne höyryyttelin ja nyt sen tuoksun tilalla oli ruoan tuoksu. Mut en kerennyt avata suutani kun joukko ystäviä huutaa kurkku suorana YLLÄTYS!



Ja se todenteolla olikin yllätys. Iso sellainen. Vaikka jatkuvasti loin itselleni mielikuvia suihkuista ni en mä silti osannut odottaa mitään tällaista. Sillä ne oli vaan mun unelmia ja nyt ne unelmat kävi toteen. Eihän nyt sellaista yleensä käy. Eihän ;). 

Mä oon kyllä niin täynnä rakkautta mun läheisiä ja ystäviä kohtaan, että ei tosikaan. Rakastan teitä jokaista, jotka täällä olitte ja myös teitä jotka ette paikalle asti päässytkään syystä tai toisesta. Ootte mun syrämessä. Tiätte sen.



Ja sitten vielä mä sain jalkahoidon ja kynsien lakkauksen. Mainitsivat vielä, että nää kynsilakathan on sitten siellä synnärille vielä iskussa, sillä sen aikaa ne pysyy vielä täydellisesti varpaissa. Nii. Eli niin lähellä se synnytys tosiaan on. Hullua. Jännittävää. Kutkuttavaa. Eli matkaa on vain jäljellä kynsien lakkojen verran. Hyvin vähän.
Huomenna starttaa siis jo raskausviikko 35. 

Nyt on vauva sitten toivotettu tervetulleeksi maailmaan ja näillä yllätyksillä jaksaa odotella vielä sen reippaan kuukauden enintään. 

Te ette usko kuinka onnekas oon. Kuinka onnellinen oon näistä kaikista ihmisistä mun ympärillä. Näitten tyyppien takia en saanut millään unta eilen. Ja vieläkin koristeluja täällä ihastelen.

Kiitos.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)