Syksyn koulupoluille apua

Kerroinkin siitä taksista viime postauksessa, että sitä ei nyt Pyrylle kuitenkaan ensisijaisesti olla hakemassa koulumatkalle vielä ja pohdittiin, että mitäkö kummaa me tehdään jotta saadaan poika turvallisesti kotia päivähoidosta.

I on siis joutunut venyy ja paukkuu työn kanssa, ettei Pyrylle tule pitkiä päiviä päiväkodissa ja sitten kotona illat minä oon hoidellut lapset ja mies tehnyt duunit kotoa käsin ja kaikki kärsinyt tilanteesta. Nyt tähän tulee muutos. 

Meil on käynyt sosiaaliohjaaja kotona auttamassa meitä arjen pyörityksessä kun tää pakka on ollut hieman sekaisin. Hän on auttanut meitä selvittämään monia asioita arjessa, että kaikilla olisi mukavampi olla ja hän auttoi myös tässä asiassa. Hänen ansiosta me tiedämme nyt oman vammaispalvelun sosiaalityöntekijämme! Johan oli monen mutkan takana.

Tänään tämä sosiaalityöntekijä soitti ja sovittiin tapaamisaika elokuulle. Silloin hän ja kunnan lapsiperheiden kotipalvelujen johtaja tulee meille kartoittaa tilannetta. Tulemme saamaan kuulemma vammaispalvelun avustuksella kunnalta palveluseteleitä kotiin, jotta saamme hoitajan Pyrylle. Tämä hoitaja voi siis todennäköisesti hakea Pyryn päiväkodista kotiin pari kolme kertaa viikossa. Näin ollen Pyryn koulu/hoitopäivät ei veny kohtuuttoman pitkiksi, eikä I tarvi enää tehdä töitä kotona iltoja. 

Tää oli ihan pelastus uutinen tänään! On kyllä kannattanut hakea apua tosissaan. Nyt sitä helpotusta saamme. Huh.

Pyry on nyt mummin ja vaarin luona yökylässä. I harrastuksen parissa, Kuu nukkuu ja itekki päätin, että menen ajoissa unille koska univelkaa on ihan liikaa. Nyt on sen aika.

Rokuan kurssi lähestyy.. sitä odotamme, vaikkakin tuleva automatka ei houkuta. Pienin ei tällä hetkellä voi sietää autoilua hereillä ollessa ja Rokualle on 7h matka. Mutta vertaistuen voittanutta ei ole, eli sinne menemme silläkin uhalla, että automatkalla kuuluisi itkuääniä.

Nyt. Hyvää yötä ja aurinkoa päiviinne!