Sopparipäivä 1: vajaamiehitys

Rokuan hotelli ja luonto on erittäinkin potentiaalinen vaihtoehto sopeutumisvalmennuskurssien järjestämiseen.

Ruoka on hyvinkin maittavaa näin yhden päivän näytösten jälkeen ja erityisruokavaliot on otettu hyvin huomioon (lähetin pitkän listan sähköpostia ja keittiössä on se seinällä näkyvissä). Suurkiitos siitä!

Luonto taas on kuin suoraan parhaimmista Suomen luontokuvakirjoista. Tämä kaikkien pitäisi kokea.

Lapsille tehty Pihkan temppurata on loistava. Vielä kun saamme nassikan suorittamaan koko radan läpi ni ollaan voittajia koko sakki!

Sitten ne miinukset. Verraten toiseen sopeutumisvalmennuskurssiimme on henkilöstöpula käsinkosketeltava ja saa meidät erityisperheiden vanhemmat tuohtuneiksi. 

Ensimmäinen ongelma; 

Kolme hoitajaa: 6 downlasta+ heidän toistakymmentä sisarusta. Ei helppo nakki hoitajille. Pakkohan siinä on vanhempien joustaa ja vahtia sitä omaa laumaansa ja näin ollen voimaannuttavan vertaistuen saaminen on haaveissa vain.

Toinen ongelma:

Sisarukset pääsevät hoitoon, mutta downimme kulkevat juttelutuokioihimme, sillä KELA vaatii tietyn verran kuntoutuskursseja pikkuisille kuntoutujillemme.  Veikkaanpa, että jos downlapsillemme olisi oma hoitajansa jokaiselle ja kuntouttavat KELAn vaatimat kurssit olisi suunniteltu leikkituokioiksi jossain omassa tilassa, olisi kurssi paljon antoisampi kuin se, että he joutuvat tunneilla kulkemaan mukanamme. Se heidän oleminen tunneilla ei ole sitä rauhassa istumista vanhempien vieressä, voitte varmaan vain kuvitella tilanteen? Sitäpaitsi, onko edes lapselle hyväksi se kun kuulevat vanhempien puhuvan heistä milloin itkien ja milloin nauraen, kun eivät ymmärrä kuitenkaan täysin missä asianyhteydessä heidän nimet mainitaan. 

Toisella kurssilla missä oltiin 2 vuotta sitten oli ihan erilailla ratkaistu tämä homma. Jokaisella lapsella oli omahoitaja ja lapset olivat heidän kanssa aina aamupalan jälkeisestä ajasta aina klo 17 asti. He söivätkin heidän kanssa. Lapset eivät myöskään osallistunut tunneille aikuisten kanssa. Se kaikki oli erittäin voimaannuttavaa.

Mutta asia on nyt hoidossa ja toivottavasti saammekin kurssille lisää hoitajia ja jonkun tolkun meininkiin. Jos ei täydellistä muutosta tapahdu niin toivon, että seuraavalla kurssilla mikä täällä pidetään on asiat aivan toisin.

Hotellihuoneesta vielä muutama kuva:

Huone on oikein viihtyisä. Odotin eniten sitä kuitenkin, että pääsen kotoa pakoon sitä 30 asteen helteistä sisäilmaa, mutta valitettavasti täällä on ihan yhtä kuuma. Kuu kun on vielä vauva, eikä oikein omista vielä niin hyvää lämmönsäätelykykyä, että nukkuisi hyvin yönsä näin kuumassa. Viime yö menikin valvoen. Ehkä tähänkin tulee vielä muutos. Parasta ois ettei tarvisi itse muuttaa huonetta ja pakata tavaroita kasaan vaan, että laitoshuolto saisi tämän kerroksen termostaattia vääntää pikkusen viileämmälle, että ilmastointi soisi meille maittavammat yöunet. Veikkaan, että kerroksen muutkin asukit ovat suurinosa samaa mieltä.

Palataan taas pian, toivottavasti vielä paremmissa fiiliksissä. Hyvät fiilikset on kaikesta silti: meitä kuunnellaan ja me vertaiset kuitenkin olemme nyt hetken saman katon alla ja näemme sen toisenkin samantapaisen perhetilanteen ihan konkreettisesti. Se jos joku on parasta.

Kaikesta tästä huolimatta Rokuan luonto ja hotellin ruoat on niin iso plussa, että jo sen takia vaadin teitä tänne lomailemaan. Sielu ja silmät täällä lepää silti.