3v neuvola

Kuvan teksti kertoo kaiken tuosta hurmurista!  Paitsi ei painoa ja pituutta.  Pituus 87cm ja paino 12.3kg! Päänympärys 46.2cm.

A2 kehitysvammailta

Eilen tuli historian hienoin ohjelma yle2:lta; kehitysvammailta.  Siinä oli jos monenmoista ihmistä, joilla oli eri kehitysvammoja. 

Ohjelma sai mut liikuttumaan, nauramaan ja miettimään.  Toivottavasti Pyryn kasvaessa myös "tavisten" suhtautuminen kehitysvammaisten kohtaamiseen kasvaa positiiviseen suuntaan.
Vaikka itse en ole oikeastaan kertaakaan kokenut huonoa suhtautumista Pyryn kehitysvammaa kohtaan. Ehkä mulla on käynyt tuuri ja mun lähellä on vain hyvin suhtautuvia ihmisiä ja näkee Pyryn vain yhtenä meistä, ihmisenä, joka on saman arvoinen kuin me kaikki muut.  Niinku mekin näemme.

Siinä yks nainen sanoi siitä, että hänen mielestä se on surullista, että kun kehitysvammainen ihminen syntyy, niin moni läheinen saattaa olla surullinen asiasta, alkuunsa ainakin.  Kuten myös kehitysvammaisena syntyneen lapsen vanhemmatkin.  Sitä minäkin ihmettelin, koska me ei oltu lainkaan surullisia. Vaikka yllätyksenä tulikin.
Mutta ehkä se on niin, että ei he sen takia ole surullisia että joku saa kehitysvammaisen lapsen, vaan sen takia että miten sen kehitysvamman kanssa pärjää tässä maailmassa?

Mulla itsellänihän oli sellainen kutina koko raskaana olon ajan, että jotain erilaista olen saamassa. Joku kuuluisa intuitio. Vaikka kaikki oli ultrien mukaan ihan normaalisti, ni silti sanoin kaikille et, ei ne mitään kerro, mulla on täysin sellainen  olo et saan erityislapsen, opettamaan ehkä mulle jopa positiivisuutta elämään.

Näinpä siinä kävi. Sain sen positiivisuuden Pyryltä. Juurikin Pyryltä.
Ainahan mä oon melko positiivinen ollu, lukuunottamatta mun masennuskautta reilu vuosi sitten, mut sitä ei lasketa.  Sille ei mitään mahtanut. Piti käydä pohjalla, että taas noustaan, entistä positiivisempana.

Oon maailman onnellisin et olen saanut juurikin Pyryn.
Pojan.
Pienen ihmisen alun.
Ihminen jolla todettiin kehitysvamma. Ihminen niin kuin me kaikki muutkin. Samanarvoinen kuin kaikki muutkin.
Yhtä ekstrakromosomia rikkaampi.
Terve.
Ei sairas.
Lapsi. 
Ei kärsi, eikä sairasta Downin syndrooma.  Hän elää kuin kaikki muutkin, mutta hänellä on vain todettu kehitysvamma. Kehitysvamma joka on toissijainen asia. Hän ei koostu kehitysvammasta.
Se on sivuseikka.
Hän on Pyry.  Hän ei ole kehitysvamma.  Häntä saa tuijottaa, niin kuin kaikkia muitakin. 
Häntä saa jututtaa.
Hänen kaveri saa olla.
Hän ansaitsee kultaa, niin kuin me kaikki.

Mitä teillä nousi mieleen ohjelmasta jos katsoitte sen?  Ottaisitko kehitysvammaisen asumaan naapuriisi? Tekisitkö abortin jos kuulisit odottavasi kehitysvammaista lasta?

Vähän ajankulusta

En mä taho keretä kirjoitella tänne mitään.  Kaikki aika menee opiskellen, etåtehtäviä tehden, kokeisiin lukien, Pyryn kanssa leikkien ja loppuviimein illan päätteeksi sohvalle käpertyen ja aikaisin nukkumaan mennen. Sitä tää on. Elämätä. Kiireistä sellaista. 

Oon saanu uuden puhelimen, jossa on älyttömän huono kamera, niin tulee kuvattua aivan liian vähän elämää. Laatikossa ois kamera, ja pöydällä tietokone, mutta aika ei riitä niiden kanssa touhuamiseen. Tai sitten vain kaikki muut asiat menevät niiden edelle.

Itse oon ollu vaihteeksi tämän viikon kokonaan kipeänä. Kuumetta ja flunssaa,kurkkukipua ja korvat lukossa. Edelleen räkätauti ja kurkkukipu jatkuu.

Pyry pysynyt onneksi terveenä, lukuunottamatta sitä imusolmutulehdusta varpaassa.

Pyrystä on kasvanut iso poika.  Omaa äärettömän vahvan omantahdon. Sen kanssa on  välillä tosissaan koetuksella omat hermot.
Mutta taas se toinen ääripää on se hänen hellyys ja huolenpito. Jos äitiä sattuu, sillon silitellään, pussaillaan ja halaillaan. Jos satun vaikka vähän yskimään, tulee Pyrylle siitä jo huono fiilis, katsoo suruissaan ja ampaisee halimaan, vaikka oikeasti ei mitään hätää olisikaan! Söpöä!
Pyry on löytänyt myös kiipeilyn jalon taidon! Joka paikkaan kiipeillään ja jos ei ihan pituus riitä ni haetaan pikkujakkara jalkojen jatkeeksi. 
Jääkaappikin on kiva. Sieltä on helppo itse hakea joka välissä syötävää ja juotavaa. Välillä saattaa kävellä keittiöstä kahvipurkin kanssa olkkariin ja sitäkin pitäis saada syödä.

Aina jos vessan ovi jää auki, on jäpä kiipeemässä pöntön päälle ja vetäisee nupista. Se vasta onkin hauskaa.  Kun kuulee äidin lähestyvän vessaa kohti, alkaa sieltä kuulua kikatusta. Kerkesinpäs taas vähän jekkuilla.

Yöt menee miten menee.  Viime yönä taas valvottiin ihan urakalla.  Pyörii, hyörii ja itkee. Ehkä kasvukipuja, ehkä ei. Sen kun tietäisi.

Äääh. Nyt tuli taas ajatuskatkos, kun samalla pidän seuraa tuolle mainiolle jätkälle.

Loppuun pieni kuvakollaasi. Siitäpä huomaatte että onko mielenkiintoa tällä puhelimella enää kuvailla/bloggailla.  Vaikka muuten ihan huippu puhelin onkin!

Kynsivallin-/imusuonitulehdus

Eilen Pyry oli todella itkuinen koko päivän. Syytä siihen en tajunnut vasta kuin sitten illalla, kun tuli yövaatteiden vaihto.
Huomasin pottuvarpaan olevan kuuma, punainen, turvonnut ja siitä lähtevän punaisen juovan joka ylettyi nilkkaan asti.
Huvikseni mittasin sitten lämmön joka oli nopeasti noussut 38 asteeseen.  Lääkettä nassuun ja lähtö lastenklinikalle, jossa sitten reilut pari tuntia odotimme lääkärille pääsyä.  Niin sai Pyry sitten diagnoosiksi kynsivallintulehduksen imusuonitulehduksineen.  Onneksi siis menimme. Kurkkukin tsekattiin ja punainen sekin oli.

Yö meni itkien kipeää jalkaa ja varmaan kurkkuakin.  Kävely menee aika kivuliaasti, vähä linkaten. Lääkkeitä ja aamupalaa ei oikein saatu poikaan uppoomaan, puoli väkisin oli lääkkeet annettava, ja ei kuin aamupalan sijasta jädeä suuhun ni mielikin on iloinen.

Toista kertaa jo tämä vaiva, viimeksi tosin oli helpompi versio.

Kyllä tämä tästä. Itsekin kurkkukipuisena jäin koulusta pois poikaa hoitamaan. Kuhan ei vaan ite tulis nyt kovin kipeäksi,niin jaksaa pientä potilasta kaikin voimin hoitaa.

Fröbelin palikoiden keikan tunnelmia Pyryn tahtiin.

Tässä vielä videomuodossa eilisiä tunnelmia keikalta. Videon lopussa kuuluukin mun kikatushörötys ku Pyry ei ihan messissä pysyny tanssissa, vaan jäi jumittaa varpaisiin nopeatempoisesti niitä koskettaen :D 

Mä niin jo odotan seuraavaa kertaa....

Fröbelin palikat

Vihdoin keikka oli!  Oletettavasti Pyry tykkäsi aivan mielettömästi!  Huitoi, taputti, huusi, nauroi ja tanssi.  Oli niin mahtavaa katsottavaa! Käytiin sitten vielä nimmarit hakee rumpalilta, niin Pyry näytti hänelle, sormella huulia päristäen, että soo soo sormet unohtui laulaa.  Rumpali hieman liikuttuneena Pyryn tavasta  tuoda asia esiin, sanoi että ensi kerralla lupaa sen soittaa :). Sitä odotellessa. 

Lomat loppu. Arki alkaa.

Tässä ollaan uudenvuoden tienoilla mun vanhemmilla
käymässä Kokkolassa. Pyry ja mun iskä <3

Tää elämä menee nopeasti! 3vkoa lomailua takana ja arki koitti. Mitäpä me tehtiin? Nooh, joulunaika himassa, sen jälkeen kokkolaan viikoksi ja vielä kotona viikko lomailua ja nyt se on ohi. Liiankin nopeaa ajankulumista mut ihanaa todella et arki palasi taloon! Meinas viimeisimpinä päivinä jo aivot sulaa neljän seinän sisälle.

jogurtin syöminenkin sujuu jo Pyryltä, vaikka se
lusikka menee aina väärinpäin suuhun ja suurin osa
jogurtista on essulla :)

Joulua vietettiin suurimmaksi osaksi kotona. Jouluruuilla käytiin Pyryn mummilassa, herkut syötiin ja lahjat jaettiin meillä.

Tässä on yks Pyryn joululahjoista. Musiikkimiehiä!

Meidän piti olla puoltoista viikkoa kokkolassa, mut lähettiin tulemaan himaan jo aikasemmin, koska yöpaikkojenvaihto tiuhaan tahtiin uuvutti matkailijat ja säätiedotukset kertoi meille että se viikon matka oli riittävä, jos edes hieman turvallisemmin haluaa kotia ajella.

I palasi töihin heti loppiaisen jälkeen ja meillä oli tiedossa laivareissu tukholmaan nyt edellisenä vlpna, mutta päätettiin se perua, koska laiva nyt ei vaan ollukaan se houkuttelevin ja sää oli todella tuulinen ja sateinen, niin hermoheikkona ja matkapahoinvointisena sen peruin.


Nooh, vlp menikin sitten ikean uutta sänkyä kokoessa. Ei mikään helpoin sänky koota!

Mutta onhan se aivan ihana!

Pyry on muuten taas kasvanu niin paljon! Puhetta yrittää tuottaa, mutta ei ihan onnistu silti vielä! Yleensä puheessa kuulee vain sanat "gaaaa" ja "giiii".  Mitä lie tarkoittavat. :)

Kovasti yrittää perässä toistaa sanoja, sanomalla sanojen lopputavut. Jos pyydän siis sanoo sanan: nukkuu, niin Pyry sanoo "ggguuu". Kyllä se siitä! Nyt jos vain vielä Kela myöntäisi meille puheterapeutin ni asiat alkaisivat ehkä rullailee parempaa tahtia!

pelleilyä :D

Pyry viittoo muutamia sanoja. Viittomat tulee aika omalaatuisesti, mutta pääasia että me vanhemmat ymmärretään niitä edes jonkin verran. Selvimpiä viittomista on:

1. Heppa
2. Kissa
3. Koira (koira sanoo Pyryn mukaan muuten "gaugau".
4. Lisää
5. Ruokaa, syömään
6. Pupu
7. Nukkumaan (viittoo nukkumisen ja samaan aikaan tekee kuorsausääntä :D ) Välillä käyttää nukkumisesta sanaa "paapaa".
8. Suihkuun

Siinäpä ne taisi olla.


Pari viikkoa ja me päästään fröbeleiden keikalle! En malta odottaa! Niin ihana nähdä, et kuin Pyry ottaa vastaan keikan, koska onhan hän heidän suurin fani :)

Nyt valmistaudun näyttöarviointia varten ja odottelen puhelua koululta, että millä luokalla aloitan viimisen vuoden koulutaivalta :)

Pyry jäi muuten loman jälkeen kuulemma hyvin mielin päiväkotiin (isi vei), tai olihan isi jäänyt hetkeksi sinne aikaa viettää, ettei tarvi toisen huonolla mielin sinne jäädä :)

Kyselkää taas jotain multa mitä haluatte kuulla meidän elämästä :)

Hauskaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!