#oletihanaäiti

http://hyvinvointi.ts.fi/onnistun/olet-ihana-aiti-vaikka-seina-kaatuisi/

Linkin teksti  sai mulle tipan linssiin. Sai mut hymyilemään.  Sai mut lähtemään mukaan sanomaan se kuvan avulla kaikille että; Olen ihana äiti!

Nykyään oikeasti sitä ei ole helppo sanoa. Teet niin tai näin, on se väärin.  Milloin mistäkin saa somessa lukea että; olet huono jos syötät lapselle eineksia. Syötä luomua. Olet huono jos haluat lähteä ulos illanistujaisiin kaverien kanssa. Olet huono jos et leiki joka hetki lapsesi kanssa. Olet huono jos välillä korotat ääntä lapsellesi. Olet huono kun et pidä riittävän tiukkoja rajoja. Olet huono just tollaisena kuin olet. Teki siis niin tai näin, olemme me huonoja äitejä.

Aion rehellisesti kertoa että mä oon monena viikonloppuna tarjonnut Pyrylle ranskiksia. Ja nugetteja.  Juu, just niitä einesruokien paholaisia.
Mä oon useana viikonloppuna lähtenyt viettämään iltaa kavereiden kesken, sen takia että mun psyyke kestää perheen pyörittämisen.
Mä oon useana päivänä koulun jälkeen rojahtanut sohvalle, koska olen poikki ja vaikka en ole oman lapsen kanssa leikkinyt koko päivänä. Olen laittanut fröbelit pyörimään nauhalta ja sulkenut omat silmät hetkeksi.
Mä oon useana päivänä korottanut ääntäni uhmaikäiselle. Olen kyllä huutamiseni jälkeen myös pyytänyt anteeksi ja halannut lujaa.
Useasti myös annan periksi.  Enkä pidä riittävän tiukkoja rajoja. Lepsu mikä Lepsu.

Silti, kaikesta näistä huolimatta olen ihana äiti.
Koska:
- annan joka päivä hänelle ruoan. Terveellistä ja ravitsevaa, välillä ei niin terveellistä ja ravitsevaa. Mutta sellaista mitä itsekin olen pienenä saanut.
- annan joka päivä hänelle rakkautta, halauksin, sanoin, pusuin ja sylissä pitäen.
-puhun suurimman osan ajasta huutamatta, ja vaikka huudan, pyydän anteeksi.
-annan tilaa itsenäistymiselle ja luovuudelle.
-olen läsnä. En lyö, en hauku.
-leikinki paljon.

Minussa on paljon hyvää.  Niin paljon, että tästä lähtien vähät välitän muiden sanomisista. Minä teen just niin kuin parhaaksi näen. Tapojani en äitinä muuta, koska luulenpa, että Pyryn äitiä ihanampaa ei ole.

Sinäkin olet hyvä äiti.  Meissä kaikissa on pieniä vikoja, mutta ne ei tee meistä huonoja äitejä. Kukaan kun ei ole täydellinen.

Trulli

Tietääkö kaikki mitä se meinaa?  Trulli?  Keskipohjanmaalla pääsiäisnoitia kutsutaan tällä nimellä, sana tulee Ruotsista.

Ensimmäisen kerran maalattiin pyrylle kissanviikset ja puettiin Trullin vaatteet päälle.  Hyvin mielissään oli peilikuvastaan, mutta Väsymys näkyi pojasta heti kun ulos päästiin.  Tarkoituksena oli käydä vain naapureita ilahduttamassa ja näin tehtiin. Sitten oli pakko päästä pojan nukkumaan.

Miks ei meillä käy trulleja? :( olis ollu paljon tarjottavaa!

Itsenäistyminen

Itsenäistyminen.  Se kuulostaa paljon mukavemmalta kuin uhma.  Sitähän uhma tarkoittaa.
Lapsi hakee oikeita malleja oman elämänsä poluille, katsoo ja kuuntelee miten toimitaan missäkin tilanteessa. Yrittää itse saada päättää tekemisensä, ja jos siihen antaisi joka kerta luvan, olisi se jatkuvasti fröbeleitä, robinia, ajatuksenmuuttajia, jätskiä, suklaata ja mehua. 
Eilinen iltakin päättyi kurjaan oloon Pyryllä. Jätskiä kun ei herunut iltapalaksi, sitten ei syöty mitään.
Aamu alkoi ensimmäisenä pakkasen avaamisella, mutta ei sitä vieläkään herunut.  Sitten huudettiin ja sitä huutoa jatkui pvkotii asti.  Vastaantulijoille hymyiltiin ja vilkuteltiin, ja kun se vastaantulija katosi niin huuto jatkui. Yksi tokaisikin että "ihana ku kuuluu eka huutoa ja sitten ollaanki pelkkää aurinkoa". Niinpä.  Juurikin niin.

Uhma on tullut vastaan myös pvkodin täteille. Ihme että näinkin kauan kesti! En voi kuin toivottaa heille sinne hurjasti tsemppiä!

Se miten tässä sitten vanhempana toimii, on jokaisen uhmankohtauksen tullessa yrittää onnistua yhä uudelleen.
Kieltää saa, mutta joissakin asioissa saa myös lapsen antaa päättää. Huutaa ei saa, vaan asetutaan konkreettisesti lapsen tasolle ja keskustellaan. Halaa, ota syliin, pussaa ja rutista. Selitä selitä ja selitä. 
Voisin veikata että vaikeampaa tästä vielä tekee tuo downeus. Kun ei oikein tule sanoja, eikä tarpeeksi viittomia, ni välillä tuo pieni jää ihan varmasti vaille ymmärrystä. Se että yrittää kovasti viuhtoa käsillä, kiljua ja huutaa, vaikeroida ja pyöriä ympyrää maassa, yrittää saada meitä ymmärtämään mikä mieltä painaa, saamatta mitään ymmärrystä täysin aikaiseksi on aika turhauttavaa meidän kumpienkin puolelta.  Onneksi kuitenkin jotenkin ja useimmissa asioissa ymmärrys pelaa.

Onneksi kuitenkin näitä ilon hetkiä on silti vähän enempi päivissä kuin näitä itsenäistymisen hetkiä.  Vaikka nekin ovat tietenkin kovin tärkeitä. 
Mutta näin hän taas kasvaa! Se jos jokin on positiivista!

21.3, eli kansainvälinen downien päivä lähestyy.

Tulevan päivän kunniaksi pyydänkin teitä rakkaat lukijat poikkeamaan osoitteessa:

http://down.cloudit.fi/#/app

Linkin takana siis testi, miten kohtaan ihmisen, jolla on down syndrooma.

Oma miniloma

Kävin viikonlopun pyörähtämässä kotikokkolassa. Näin paljon ihania tyyppejä, vaikkakin tavoite reissulle oli nukkuminen ja se nukkuminen myös onnistui.

Se nukkuminen teki hyvää. Liian hyvää. Uni vain on jotain niin parasta.

Kotiin tullessa minua odotti ihana pellavapää poikani. Ikävä oli kova!

Sitten se todellisuus iski taas vasten kasvojani. Yöllä oltiin hereillä täysin klo 02-06 väli.  Mikään ei auttanut Pyryä rauhoittumaan.  Hyöri, pyöri, ähelsi ja välillä vähän valittikin.

Sitten yön pimeinä tunteina väsyneenä aloin haaveilemaan. Näistähän ei saisi puhua, koska ei mä ole mihinkää lähössä.
Mutta haaveilin silti, että mitä jos asuttaiskin erillään. Viikko viikko systeemillä. Sais aina viikon nukkua, ni taas viikon jaksais. Arvatkaa vaan kutkuttaisiko ajatus. Mut ei, enhän minä voi.

Koska rakastan.

Rakastan noita kumpaakin mun miestä niin älyttömästi. En mä pärjäisi ilman heidän joka päivästä läsnäoloa.
Mutta se silti tuntuisi nukkumisen kannalta kivalta haaveelta.

Hylkään haaveen tuon suhteen. Ajattelin että parempi, paljon parempi on vain ottaa  yhteyttä lääkäriin ja pyytää apua. Jos jostain löytyisi syy kolmen vuoden unettomuuteen.  Mitähän se voisi olla?

Mutta nyt asia on hoidettava. Muuten päässä taas pimahtaa. Ja se ei tosiaan ole tarkoitus.

Tuo niin kaikin puolin rakas poika ois täydellisempääkin täydellisempi jos hän nukkuisi. Tää parisuhdekin nousisi varmasti uusiin sfääreihin jos kumpikin sais nukkua.

Ei. Uni Ei ole yliarvostettua. Se on elämän suola.

Tämä ilme mulla oli vlpn ajan. Tämän hetkistä ilmettä ette edes halua nähdä.

Pyry 3 vuotta! Onnea rakas huumorijätkämme!

Tänään se tapahtui. 3 vuotta sitten.  Pieni peikkopoikamme syntyi sulostuttamaan meidän ja monien muiden maailmaa!

Tuosta pienestä peikkopojasta on kasvanut hurmaava, nuori, huumorijätkä. Peikkomme saa meille välillä vedet silmiin väsymyksestä, mutta kaiken sen korvaa meille positiivisuutta luomalla, halaamalla, pussaamalla, nauramalla ja höpöttämällä omaa kieltään. 

Hän sulatti sydämen heti ja hän tekee sitä joka päivä edelleen.

Ensisilmäys Pyryyn tosiaan synnytyksen jälkeen oli et, sehän on selvä peikkopoika, tuuhealla vaalealla tukalla, söpöillä lurppakorvilla ja pikkunenällään:).

Synttäreitä vietettiin jo vlpna. Paljon kävi vieraita ja ainutlaatuisen mukava päivä oli! Tänään sitä jatketaan pienemmällä komppanialla.

Joku pv teen teille kuvakollaasiin tänne kuluneista vuosista.  Niistä näkee sitten kivasti miten se tuokin pieni poika on kasvanut!

Pyryn osaamista videomuodossa

Lisään nyt tämän videon tännekin, kun sen eilen linkkasin blogin fb-sivuille ja muistaakseni teistä kaikki ei siellä ole.

Hän on niin ihana!

Tulipa muuten vielä mieleen kertoa mitä neuvolatäti sanoi kun käytiin 3v neuvolassa. Kun se asia on saanut mut voimaan niin hyvin koko viikon ajan :)

"Eipä olisi Pyry parempaan perheeseen syntyä kuin teille, niin ihanasti te häntä pidätte"

Parempaa lausetta ei voisi edes kuvitella kuulevansa. Tuon lauseen hän siinä sanoi kun Pyryn kanssa touhultiin niitänäitä ja hän katsoi että miten Pyry on kehittynyt.

Viikonloppuna vietetään Pyryn synttäreitä. En oo vielä tehnyt asian eteen mitään. Se pitäisikin tässä jo aloittaa, sunnuntaihin kun ei hirveästi enää aikaa ole.

Tulossa taas meidän matalaan majaan n.30 juhlijaa. Sopu sijaa antaa, vai miten se meni :D