sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Pyryn osaamiset ja ei-osaamiset

Lupasin päivitellä Pyryn taitoja jo eilen, mutta oli sen verran kiireinen päivä ettei kerinnyt!
Nytkin joudun raapustamaan tätä autossa, kun olemme matkalla kummipojan synttäreille!
Mutta tässä vähän nyt uusinta tietoa etevästä, kohta 2 vuotiaasta Pyrystä!
OSAA:
*näyttää nenää, kun kysytään: missä nenä! (omaa nenää on vain kerran näyttänyt, muuten aina toisten nenää).
*korvakin on jo löytynyt moneen otteeseen, mutta sitä näytetään vain harvoin. Yleensä aamupalaa syödessä. Tietenkin löydettyään sen, on taputettava onnistumiselleen.
*osaa vilkuttaa, kun joku tulee luokse, tai lähtee pois. Ymmärtää myös jos pyydetään vilkuttamaan.
*taputtaa. Voisiko sanoa että turhankin hyvin, sillä jos Pyry kuulee sanan: hyvä, aivan sama missä asiamuodossa, niin silloin on taputettava, samalla tietenkin huutaen JEEEEE:tä, naama punaisena.
*osaa laittaa kansia paikoilleen, esim. Pilttipurkin kannen. Sillonki tietenki taputetaan.
*osaa rakentaa duploilla tornin. Oisko 5 duploa ennätys.
*osaa pyytää laittaa tvn päälle. Siis osoittelemalla sitä.
*osaa sammuttaa tvn, vahvistimen jne.
*osaa olla oikein kiukkuinen. Niin kiukkuinen että kaikilla on sormi suussa siinä vaiheessa. Viskoo tavaroita, läpsii, puree, repii hiuksista, raapii jne.
*osaa edelleen kontata, kävellä tukia vasten ja nousta seisomaan tuetta.
*viittoo sanan lamppu.
*sanoo 'abba'  tai 'ubba'  ja antaa pusun.
*pyytää asioita sanomalla 'antaa'
*sormiruokailla
* osaa kiivetä sohvalle, ja tulla nätisti alas.
*osaa kiivetä portaat.
* osaa syödä hiekkaa ja lunta.
EI OSAA :
*kävellä
*puhua (muuta kuin nuo 2 asiaa)
*juoda itse. Välillä saattaa tuttipullosta onnistua, mutta harvoin.
*syödä itse lusikalla.
*ei osaa kiivetä korkealle. Esim. Tuolille.
*portaita ei osaa tulla alaspäin.
Hmmm... Nyt en keksi muuta ja olemme lähellä määränpäätä niin pakko lopettaa.
Adios.

4 kommenttia:

  1. Heppahei!

    Vaeltelin tässä netissä ja muutaman mutkan kautta päädyin selailemaan blogias. Voi vitsit, miten mä tän nyt sanoiks muotoilisin. Sä olet ihan hurjan rohkee mama!
    Mulla ei omakohtaista kokemusta vanhemmuudesta, saatika kehitysvammaisen lapsen kanssa elämisestä ole, mutta alaa opiskelevana en voi ko nostaa hattua tuollasseelle asenteelle! Joteskin sun ihailtavan rehellinen asenne elämäntilannettas kohtaan ilahuttaa mua ihan kamalasti. Se, että asioista uskalletaan puhua niiden oikeilla nimillä, ja vaikeuksistakin on lupa puhua ääneen. Se, että uskaltaa myöntää sen, että tilanne ei ole helppo mutta että "näillä mennään" ja silti voi olla onnellinen siitä mitä on.
    Ko vaan kaikkien kiemuroiden ja omien ajatusmyllyjen keskellä koittaa muistaa nappaa kiinni juur nuista elämän pienistä (suurista) iloista ja olla suurentelematta niitä hankaluuksia enempää kun on tarvis.
    ÖHöh. mikähän mun pointti lopulta olikaan..? :D Nnoh, sitä vaan, että hyvä sä! Supermama! :)

    VastaaPoista
  2. Voi eikä kuin ihanasti kirjoitit :') kiitos! Joo, minä oon välil ehkä jopa turhankin avoin tälleen jos ajattelee virtuaalista ulosantia :D mut on se vaan suurimmaksi osaksi mun vahvin ja paras piirre. :p

    VastaaPoista
  3. Sä unohdit, että osaa iskeä silmää! Kuvasta näkee! Ja mä laskin ainakin 3 sanaa (jee, abba/ubba ja antaa). Hienoa, Pyry :)

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)