keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tätä viikkoa




Uusi viikko ja uudet kujeet alkanut taasen. Tai ollaanhan sitä jo puolessa välissä viikkoa!
Täällä ei oo tapahtunut yhtään mitään ihmeellistä. Aikaa ollaan tapettu ulkoillen, lenkkeillen, pulkkailen, imuroiden, leikkien, ruokaa tehdeen jne.

Tää mun oma olotila on ollut paljon parempi kuin sitten reiluun vuoteen! :) Osaan nauttia niistä pienistä, mutta niin kallisarvoisista hetkistä. Hymyilen ja nauran. En murehdi turhia. Osaan elää yllättävän upeasti nykyään myös hetkessä! Ensimmäisenä ei ole se kuolemanpelko mua kiusaamassa. Jes! Kyllä näköjään kaikesta voi toipua ja päästä taas takaisin elämisen makuun. sen huomaa myös siitä että kävin hakemassa itselleni tälläisen kortin :

Tuon avulla siis yritetään saada ulko ja sisäpuolta tästä ruhosta parempaan kondikseen  ;)


Eilen oli (tai piti olla)  kehitysvammapolilla tiimikokous. Nooh, ylläripylläri että mä taas jotenkin olin sössiny aikataulut sillee että oltiin siellä klo10. Aika olisi ollut vasta 12.30. Me ei voitu sit sitä jäädä odottaa ku I piti päästä töihin. Kaikki järjestyy aina. Puhuttiin sitten Lääkärin kanssa Pyryn tämän hetkisestä tilanteesta ja se meni oikein kivasti näinkin. Pute ja Fyte me nähää sit joku toinen aika. Kuukausittain kuitenkin heidän kanssa tapaamisia.
Oli muuten ihana ku nähtiin sielä  toinen down-jäpä! Hän olikin kylläkin jo 16vuotias. Juteltiin siinä niitä ja näitä hänen isän kanssa. Jäi todella lämmin olo tapaamisesta. 
Eilen sitten illemmalla lähetiin Pyryn kummilla käymään. Tällaiseen paikkaan se siellä löysi: 


;D Mainio äijä!




nooh ENIVEI. Sinne kävellessä törmäsimme sitten yhden tuttavaperheen tyttöön, jolla myöskin Down. Olisikohan neiti 20? Ne jotka tunnistaa kenestä puhun ni saa avittaa ;). 
Hän käveli siis meitä vastaan, iloisesti naureskeli lähestyessä meitä, vilkutti Pyrylle ja jatkoi matkaansa kotiinpäin. Hän oli niiiiin kauniina! Tummat pitkät (värjätyt?)hiukset ja kauniisti meikatut kasvot. Reipas ja niin kovin elämäniloa kumpuava tapaus! Olin aivan liikutuksesta kalpeana. :') . Pitäisi ehdottomasti häntä mennä joku kerta moikkaamaan! 
Tuosta tytöstä taas sen huomaa että kuin nämä Downit onkin erittäin valovoimaisia ja rehellisen iloisia persoonia jokainen, omalla tavallaan. Innolla odotan niitä päiviä kun Pyrykin lähestyy tuota ikää! Onhan se nyt huikeaa nähdä kaikki ne eri kehitysvaiheet ja se onnentunne kun toinen oppii jonkun asian, mitä ei olisi ehkä ikinä edes uskonut näkevän :). HUIKEAA. 

Joka päivä tämä pieni mies ketterämmin liikkuu. Joka viikko ottaa pidempiä ja pidempiä aikoja ilman tukea seisoen. Joka kuukausi tulee uusia sanoja. Se tavujen määrä mitä tällä hetkellä jo suusta tulee on valtaisa. Eihän niissä vielä mitään järkeä oo, mut joku päivä ehkä jopa onkin? :) 

Mä luulin että mulla ei oo asiaa. Mutta jostain sitä juttua kumpuaa. 

Hei muuten, kiitos teille lukijat, ja varsinkin te kommentoijat, ootte aivan ihanaa kommenttia aina laittanut tulemaan. Oon hyvin otettu. Ja anteeksi, jos joillekin välillä jää vastaamatta jotain. Se on ihan täysin mun omaa laiskuuttani kirjoitella tuolla puhelimella vastauksia takaisin. Anteeeeeks. 

Nyt on taas riennettävä. Pitää lähtä lenkille ennenku on liian myöhästä. 

Palataan.








4 kommenttia:

  1. Voi miten suloinen poika! Ihanasti kirjoitat teidän arjesta. Minun pikkuveljeni myös Down täytti juuri 20v! Ja kyllä elämästä on saanut niin paljon hänen kautta. Voi niitä riemunkiljahduksia kun on opittu pyöräilemään, saatu oma puhelin tai uus dvd :) Downlapset ovat niin aitoja ja tyytyväisiä vähään että meidän muiden olisi hyvä ottaa heltä oppia. Oikein mukavaa kevään odotusta teille!

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla ilo äänessäsi! T. Eva

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)