Sairastuvasta moiii!

Sairastelut senkun jatkuvat.
Pyryllä flunssaa.  Mulla flunssaa ja kovaa yskää.  Yöt menny yskien. Eilen sit hain lääkäriltä avaavan piipun ja nyt sain nukuttua tosi hyvin.
Nostin myös omaa c-vitamiini annosta, sekin taitaa tepsiä! Olo alkaa olemaan jo paljon parempi!

Ollaan siis kotioloissa menty suurimmaksi osaksi.

Sain eilen kirjeen stadin aikuisopistosta ja minun koulu-ura alkaa 5.8!jeee! Jännittää ihan hirveästi!
Nyt pohditaan vaan et miten sen Pyryn päiväkodin aloituksen kanssa menee.
Paljon siellä kannattaa vanhempien aluksi viettää aikaa? Missä ajassa Pyry alkaa pärjäämään jo koko päivän siellä ilman meitä?

Kyllä elämä tulee muuttumaan paljon sitten!

Äitienpäiväkin meni oikein ihanasti. Sain kukkia ja paljon hyvää syömistä!
Lahjankin saan, vähän jälkijunassa, nimittäin sykemittarin!
Sitä ollaan nyt etsitty netistä ja löytykin. Pitäisi vaan mennä ostamaan se itselle! Varmaan jo tänään.  :)

Tämä päivä alkoi oikein mallikkaasti. Pyryn uhma on niin ihanaa! Itketään, potkitaan, raivotaan, räävitään, lyödään, viskotaan tavaroita jne.
Uhman jaksamiseen tälle äitille saa sanoa hyviä vinkkejä!
Savu alkoi nousta jo korvista, mutta kestin sen! Asetuin lapsen tasolle. Puhuin rauhottavasti. Annoin Pyryn päästää tunteet pihalle. En antanut periksi. Huh.
Voiko tämä vielä pahentua tästä? Toivottavasti ei. Sitten oon kyllä kovalla koetuksella hermojen suhteen :D

Ennen omaa lasta, katsoin kauhulla toisten uhmasia lapsia ja mietin mielessäni, että minun lapsestani ei tuollaista tule, edes uhmassa. Mun lapsi tulee aina olemaan kiltti.  Luulin väärin. Kyllä sitä silloin oli niin ruusuiset kuvitelmat omasta äitiydestä ja lapsesta.

Ajattelin pystyväni juoda kahvikupin rauhassa ja syödä aamupalan, ilman että lapsi roikkuu lahkeissa. Ajattelin että voin syödä samaa ruokaa, eri lautaselta, ilman että lapsi vaatisi saada äitinsä ruokaa.

Luulin että saisin nukkua aamuisin pitkään, niin pitkään, että saisin itse herätä ensin, sitten herättäisin vasta lapsen.

Kuvittelin pystyväni siirtyä samassa ajassa paikasta toiseen, kuin ennen lasta.

Kuvittelin, luulin ja ajattelin siis vaikka mitä, ilman lasta. Nykyään en kuvittele, luule tai ajattele yhtään mitään. Menen ja olen vain. Lapsen ehdoilla.

Sellaista se elämä on. Sen enempää filosofioimatta ;).

Huomenna lähden viikonlopuksi siskoni luo. Saa Pyry ja Pyryn iskä vähä laatuaikaa, ilman mua. 
Aion ottaa rennosti. En ajattele edes sanaa laihdutus tai ruokien punnitus. Otan täysin vapaan vlpn laihduttamisesta. Maanantaina palataan sitten taas uusin voimin senkin pariin.

Nyt ulos leikkii. Sit odotellaan illan suomipeliä!

Pus!