keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Tukiviittomat

En oo tainnutkaan mainita, että tällä hetkellä Pyryllä on päällänsä kova tahto oppia puhumaan, mutta puheen sijasta tukiviittomat ovat ajankohtaisempia ja niitä hän kovasti yrittää jo käyttää.

Pyry osaa jo viittoa:
-kissan
-koiran
-syödä/ruoka
-lamppu
-nukkumaan

Ei nyt täysin nappiin mene kaikki, mut omalla tavallaan, ja pääasia että me häntä ymmärretään. 
Lampun hän on osannut jo kyllä viittoa n. Vuoden ikäisestä asti.

Jos joku täyttää hyvät itsensä tsemppaamiskriteerit, ni se on luonnollisesti Pyry.  Kaikille onnistumisilleen taputetaan hurjana. Jokaisen viittoman  ja jopa tuolille kiipeämisen onnistumisen jälkeen.

Pienestä siis saamme jokainen olla kiitollisia itsellemme.  Taputukset ansaitsee jokainen, joka tilanteessa, joka päättyy positiivisesti.  Minun ei tarvitse itselle taputtaa, Pyry tekee sen puolestani.  Esimerkiksi taputtaa kun saan luettua kirjan loppuun, tai oon pessyt hänen pyllynsä, tai oon onnistunut sammuttamaan valon vessasta. Onhan nekin eräänlaisia hienoja suoriutumisia. :D

Pyry on nyt päiväkodissa. Mulla etäpäivä koulusta. Täällä mä yritän oppia mikrobiologiaa, eli luen kokeisiin.
Saapa nähdä miten koe ensi maanantaina menee. Jännittää.

Loppuun kuva joka otettu tänään aamubussissa, Pyryn matka päiväkotiin.

1 kommentti:

  1. Hoh, oon ihan kateellinen sulle! Mitenhän paljon sitä saiskaan elämässänsä aikaan, jos monista pienistäkin arjen askareista (jotka tuntuvat suorastaan itsestäänselvyyksiltä) suoriuduttuaan joku antais aplodit ja kannustais sydämensä pohjasta...! Ihana Pyry <3

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)