Klo 10.30- 16.00. Se aika oltiin polilla.
Pyry sai emlan (puudutuslaastarin) heti käteen ja klo 13 vasta pois. Siihen asti odoteltiin saliin pääsyä.
"Muutama hassu hetki menee. Kohta pääsette jo poikaa moikkaa heräämöön"
No päästiin me sit klo 14.40. Meni vähän kauemmin. Selitys sille löytyy toisesta kuvamuodossa olevasta toimenpiteen kulusta. Tuosta alta ¬
Eli lyhyesti, avaus ei onnistunu. Liian ahtaat ja tukkoiset.
Nyt vain toivomme että silmien vetisyys ja tulehdukset ei enää lisääntyis.
Jos ne lisääntyis ni sit ois vuorossa putket sinne ja niiden lisäksi luuhun reiän poraaminen. Älkää kysykö miks tai mitä mut siis näillä nyt mennään.
Jotenki kurjaa kun ei toimenpiteestä ollut nyt mitään apua, ja vaiva jatkuu ja saa pelätä sitä pahinta et tulis sit se isompi operaatio.
Mä en yksinkertaisesti halua sitä. En. En. En. Tämäkin oli jo liikaa sen sydänleikkauksen päälle.
Kysymys vaan kuuluu et miksi aina meille? Kuka määrittelee sen että me ollaan vahvoja näissä asioissa ja me jaksamme toivoa aina vain parasta ja pelätä pahinta. En halua mitään isoja toimenpiteitä. En ikinä.
Samaa vahvuus kysymystä pohdin joka ikinen päivä minäkin. En koe olevani erityisen vahvempi kuin kukaan muukaan ja aikaa sitten olenkin jo lyyhistynyt näitten vaikeuksien alla. En näe mitään järkeä tässä että miksi yhden ihmisen elämä pitää olla niin täynnä kaikkea paskaa suoraansanottuna. Ja tällä paskalla en tosiaankaan tarkoita mitään pikku juttuja. :-(
VastaaPoistapaljon jaksamisia! vaikken tiedäkään, miltä teistä juuri nyt tuntuu, olen itse käynyt läpi niin paljon elämässäni, että tunnen samaistuvani. Monien vuosien jälkeen minulla on vihdoin kaikki täydellisesti. Nyt mietinkin vain, mikä on seuraava suuri isku
VastaaPoistaPysykää vahvoina!
Käyn aina kurkkaamassa mitä Pyrylle kuuluu. On jo pitkä aika kun jotakin kautta tänne sivuille törmäsin. Olin vuosia sitten päiväkodissa omahoitajana Pyryn ikäiselle down pojalle. Koin rikkautena tutustua häneen ja sitä kautta näiden lapsien erikoispiirteisiin. Viittomia opeteltiin yms. Se iloisuus oli niin aitoa. Se niin näkyy myös ihanan suloisessa Pyryssäkin. :)
VastaaPoistaJotenkin tuli nyt ajatus jättää viesti ja jälki kuka Saksasta käy sivuillasi.
Niin, en ole minäkään kokenut itseäni mitenkään vahvaksi elämäni aikana, kun elämä on kolhinut. Jotenkin vain sitä on oppinut kääntämään ne elämän vaikeudet voimavaraksi. Minusta ei olisi ilman niitä tullut juuri sitä mikä nyt olen. Osaan nauttia elämän pienistä asioista nyt suurella sydämellä. Haluan jakaa meidän kauan odotettua ja haaveiltua elämän vaihetta uudessa kotimassa, pienen palan myös julkisuuteen.
Jos kiinnostaa niin käykää kurkkaamassa ihania kuvia uudesta kotimaastani ja naapurimaista. Toivon, että tämä valokuvaelokuva tuo iloa päiväänne, edes yhden auringon säteen verran. :)
http://soleilblogi.blogspot.de/2014/10/410-2014-satumainen-ruskaretki-vuorilla.html
Kaikkea hyvää toivottelen sinne synnyinmaahani!
Soleil :)