Kuumeilua, mutta minkälaista?

Käytiin viikonloppu pyörähtämässä kotikaupungissani Kokkolassa. Mentiin tällä kertaa junalla. VR mahdollisti sen veturialennusten voimin. 

Siellä käytiin moikkaamassa perheemme pienintä tulokasta, veli sai siis pari viikkoa sitten kihlattunsa kanssa tyttövauvan. Voitte vain arvata, kasvoiko vauvakuume uusiin svääreihin? Kasvoi. Niin se tais kasvaa myös Pyryllä ja I:llä! 

Pyry niin ihanasti vauvaa silitteli ja pääsi vaivihkaa vauvaa pussaamaankin. 

Voi että tuota Pyryn riemua. Viittoikin sitten siinä illan mittaan että; tyttövauva on hänen ystävä. Toden totta on. Toivottavasti Pyry saisi lähitulevaisuudessa itselleen sisaruksen. Se olisi meidän kaikkien suuri toive tällä hetkellä. 

Pieniä esteitä on vielä matkassa, mutta eiköhän me haavetta yritetä toteuttaa heti kun aika on siihen sopiva? Mulla on nyt koulu vielä hieman kesken. Tänään sain vielä kuulla lääkärissä, että kyynertaipeeni joudutaan leikkaamaan. Lähete lähti samantien. Syynä hermopinne, joka vaikeuttaa elämää tällä hetkellä aika paljonkin. Onneksi se ei ole mikään iso juttu. Tai no, kyllähän siitä kuukauden sairasloma tulee. Mutta se on sitten sillä ohi. 

Hermopinne on todettu siinä jo 2012 syksyllä. Toisesta kädestä se leikattiinkin 2013 keväällä, mutta jätin sitten toisen käden sillä hetkellä operoimatta, vaikka siihen kehoitettiin. Nyt sen aika sitten tulee. Aina näköjään nuo tekemättömät asiat tulee jossain vaiheessa kuitenkin takaisin eteen.

Toinen hidastava tekijä on tilanpuute. Karu totuus, mutta tähän asuntoon ei vain kahtaa lasta mahdu. Ei sitten millään. Vaikka sopu sijaa antais ja blaablaa, ni mun pää ei kestäis kaksiossa neljää ihmistä. Sen takia meillä onkin nyt suunnitelmissa asunnonvaihto. Saapa nähä miten käy. Vai käykö mitenkään.

Myös mun pelkotiloja raskautta/synnytystä ja kaikkea muuta kohtaan täytyy pystyä käsittelemään. Mutta onneksi nitä  pystyy hoitaa myös raskausaikana. 

Tämmöstä kuumeilua. Vauvat vaa pyörii mielessä :D Mutta kaikki aikanaan.