keskiviikko 16. joulukuuta 2015

joululomaa odotellessa.



Täällä vielä tämä viikko uurastetaan. Sitten koittaa se odotettu joululoma. Aivan loistavaa!

Palatakseni vielä facebookissa sanomaani asiaan, siihen, että lopetan tämän blogin pitämisen, koska maailma on niin hullu paikka. Mutta, päätin kuitenkin jatkaa, koska eihän meillä mitään akuuttia hätää ole tässä, vaikka turvallisuus on nykypäivänä tässä maailmassa kaukana kaikkien asioiden suhteen. Ei tämä blogi oloamme tässä elossa sen turvattomammaksi tee, kuin se, että ei olisi blogia. Mitä vain voi tapahtua koska vain, enkä mä siihen voi mitenkään valmistua.


T

Tämä bloginpitäminen on kuitenkin mulle ihan äärettömän rakas harrastus. Tämä kuitenkin luo varmasti toivoa joillekkin vanhemmille, joilla saattaa olla tulevaisuudessa itselläkin lapsi, jolla tämä sama erityispiirre on. Muutenkin haluan kertoa, että kuinka tämä elo näin muuten menee, jos kamppailee yhtään samojen asioiden kanssa kun minä. Hengissähän kaikesta selviää, kunnes kuolee (naurahdus). 

Mitä sitä murehtimaan tulevaa, vaan nauttimaan juurikin tästä hetkestä kun kaikki on vielä ihan loistavasti. Seuraavassa hetkessä ne ei välttämättä ole ja mitä mä sitten olen murehtimisella voittanut? En mitään. Sitten voin vain todeta, että mitäs mä sanoin, kaikki meni niin huonosti kuin ajattelin, mutta voitinko sillä yhtään mitään? Todennäköisesti en. Sitten en ole vain kerennyt mistään nauttimaan. Sitä kuitenkin haluan tehdä. köökkipsykologiaa hehheh.


Tässä on kuitenkin maailma valloitettavana mulla ja mun koko perheelle. Hetkessä eläminen ois parasta tällä hetkellä mitä voi tehdä.

Ahdistuin ihan valtavasti siitä uutisesta, mitä tämä kuuluisa terrorismijärjestö on suunnitellut. Maailma on saanut luvan tappaa kaikki kehitysvammaiset, downit siinä samalla. Down-vauvoja jo tapettu n. 40.. Mutta milloin sitä ei olisi tehty. Aina sitä on tehty. Nyt niistä vain uutisoidaan laajemmin ja nykyään kun tämä maailma pyörii somessa pääosin, on kaikki uutisetkin niin paljon helpommin luettavissa. Totuushan kuitenkin on se, että tää maailma on mennyt todella pahaan suuntaan, mutta sille mä en yksinkertaisesti voi mitään. 

Tässä maapallossa sitä on elettävä. Jos voisin ja jos sellaista mahdollisuutta edes oisi, että pääsisi pakoon kaikkea tätä, lähtisin. Jos oisi se toinen parempi maapallo missä kaikki saisi elellä vaaleanpunaisten hattarapilvien päällä, sinne muuttaisin. Rakastan kaikkea ällölällyy ihkudaa juttua ja sen takia mä ahdistunkin kovasti kun  jotain pahaa jostain luen, pienimmistäkin asioista. 

Pistäähän tuo uutinen nyt kenen tahansa mielen matalaksi, itkuisaksi, ahdistuneeksi ja paniikinvaltaan. Niinkuin mut laittoi. Heti olin valmis luopumaan tästä rakkaimmasta harrastuksesta. Mutta, pohdittuani sitä hetken, kun paniikki oli ohi, tulin siihen tulokseen, että ei. Se ei ole mihinkään ratkaisu.

Että semmosta. 

Eilen oli Pyryn joulujuhlat päiväkodilla. Käytiin siellä koko perhe. Sen jälkeen suuntasin Pyryn kanssa lääkäriin. sillä silmätulehdus nro.10 tälle syksylle yltyi taas semmoiseksi, että ei vaan enää selvinnyt ilman silmätippoja. 
Raukat nuo Pyryn silmät. Onkohan meillä kohta se isompi silmäoperaatio edessä? Se missä sinne kyynelkanaviin asetetaan ne jotkut putkenpätkät, ettei noi oo aina tulehduksessa? Pitääpä keskustella lääkärin kanssa asiasta. Eihän tästä tule enää oikein mitään. Siihen en kyllä mielelläni lähde, mutta missä tulee sitten se raja vastaan?


Pakko kertoa vielä yks juttu. Pyry kun on suuri Robin fani, niin ei voi olla söpönpää ku ku Pyry huutamassa äitille, että "OBIII" ja osottaa teeveetä! Eihän sillon voi kuin laittaa sieltä tulemaan Robinia. Tv on aivan mähmäsenä, kun sitä OBIA pitää pussailla. 
Joku päivä vien tuon pojan vielä Obin keikalle!

Nyt on ryhdyttävä koulutehtävien pariin.  Palaan taas blogin ääreen, kun yhtään asiaa tulee ;).

1 kommentti:

  1. Vaikeita juttuja, itseänikin monesti maailman meno ahdistaa, ja voin vaan kuvitella kuinka pelottavaa juurikin tuo down-lapsiin kohdistuva uhkailu on :( Kuten sanoitkin kuitenkin, on blogista varmaan enemmän iloa kuin haittaa. Tsemppiä siulle ja pienelle Robin-fanille :)

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)