Joulukuu on pyörähtänyt käyntiin. Pyry on sen kunniaksi saanut kuumeen ja yskän.
Miten näitä tauteja nyt tuppaa pyörimään täällä kokoajan? Onko se tuo leuto ilma joka pyörittelee viruksia ympäriinsä, niistä päästämättä irti? Varmaan.
Unikoulua mennyt pari viikkoa. Heräilyjä 4-14 per yö. Ma-ti yön nukku kokonaan ja syy löytyi vissiin siitä, että sittenhän Pyry sairastui. Nyt pari yötä on pieni nukkunut vieressä, koska ei ole suostunut yöllä nukahtamaan enää takaisin omaan sänkyyn, huonon vointinsa takia. Tää tarkoittaa sitä, että unikoulu alkaa uudestaan, kunhan tästä toivumme.
Viime viikonloppunahan Pyry oli muuten siellä visiitissä yötä. Mua jännitti Pyryn vieminen sinne, enkä oikein osanut koko iltana sitten rentoutua. Pelotti, että Pyryllä on siellä ikävä olla. Pelotti turhaan. Pyry oli ollut kuulemma niin iloinen ja reipas koko sen ajan. Siis oma ihana ittensä. Meinasin jo luovuttaa ja hakea kotia takas yötä. Onneks en luovuttanu! Saatiin nukuttua ainakin hyvät yöunet jos ei muuta!
Tammikuussa seuraavan kerran.
Tässäpä ollaan pohdiskeltu, että miten me vietetään joulu? Päädyttiin siihen, että tehdään samalailla ku viimejouluna, eli ollaan kotona suurimmaksi osaksi. Jos vain anoppilaan/mummilaan käy, niin aamulla sinne aamupalalle, siitä kotia saunomaan, nukkumista, syömään taas mummilaan, sitten meille lahjojen jakoon ja mä pidän siinä sitten huolen herkkupöydän antimista.
Käydään illan tullen toivottamassa I:n pikkuveljelle hautausmaalla hyvät joulut ja nautitaan loppuillasta.
Tähän jouluun kyllä haluisin tuoda takaisin mun oman lapsuuden perinteet.
Joulukirkon. Joskos sinne asti tänä vuonna pääsis.
Sitä olen harrastanut aina kokkolassa ollessa, nyt olisi se perinne aika siirtää myös tänne.
Tänä vuonna en jaksanut alkaa tekemään tänne joulukalenteria. Mä oon vaan niin huono päivittäisessä blogikirjoittamisessa. En jaksa ressata itseäni sillä, vaikka tästä hommasta tykkäänkin.
Olen enemmänkin bloggaajana sellainen, että kirjoitan sitten kun on asiaa. Välillä sitä asiaa on viikottain monta kertaa, välillä vain muutaman viikon välein. En jaksa kirjoitella mitään liipalaapaa kauniista päivästä ja meidän ulkoilusta, jossa ei oo mitään sen kummempia tapahtunut. Kirjoitan vain niistä asioista mistä haluan, että jää jotain käteenkin. Tietty, kyllähän mä välillä kirjoitan ihan silkkaa jouteliaisuuttanikin, mutta sitä mä en juuri jaksa usein tehdä.
Nyt on aika siirtyä Pyryn kanssa leikkimään.
Hän kun ei enää malttanut istua kainalossa ja katsoa kun kirjoitan.
Palataan pian asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)