keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Ulkoilua ja Pyryn erityisen ihana ystävä ;)





Sairastuin tuossa viikko sitten keuhkoputkentulehdukseen. 
Töistä sen kävin nappaamassa.
Yrittänyt olen kovasti itseäni tässä kotona parannella. Kyllä tämä
vielä voitetaan. 
Sairaudesta huolimatta on ulkoilutkin hoidettavana pojan kanssa ja ajattelinkin
tuosta reissusta muutaman kuvan napsasta ja näyttää kuinka taitavasti hän jo kiipeääkin!







Pyryn perusilme kun huomaa joutuneensa kuvattavaksi ;)


Pyry on aina rakastanut tosi paljon kiipeilemistä. On tehnyt sitä oikeastaan aina hyvin sisätiloissa. Puolapuita kiipeilee hän taitavasti joka suuntaan. Ulkona on sitten omat haasteensa ja paksuilla vaatekerroksilla vielä vähän haastavampaa. Jotenkin myös korkeudet tuntuvan enemmän pojan päätä huippaavan ulkosalla erilailla. Mutta näin hän itsensä ylitti, peloistansa huolimatta: 



Tämä tilanne kesti kauan. Varmistusta hommiin haettiin huutamalla äitiä vähän joka väliin
ja kiukustuttikin kovasti välillä haastavat kiipeilyn alkumetrit.






Tämä olikin jo ihan sitten helppoa puuhaa! Täysillä vaan eteenpäin, 
niin ettei kerkeä edes alas tuijottelee!






Hienosti pääsi liukumäen yläpäähän! Mutta se ei olisi riittänyt, olisi pitänyt saada käyttää vasemmalla näkyvää liukuputkea, johon ei äiti vielä ihan suostunut ;) Enhän mä edes ylettänyt pitämään Pyrystä kiinni, että olisin siihen voinut hänet auttaa. Niin korkea tuo paikka oli! Liukumäestä oli tultava siis alas ja siihen hän vihdoin ja viimein suostuikin.




Pyry nauttii kovasti metsässä tallustelemisesta! Ihanaa haastetta tuo kropalle puunjuuret ja kivet. Mielikin on tyyni ja rauhallinen siellä tallustelemisen jälkeen sekä äitillä, että pojalla.

En ole täällä blogin puolella edes kertonut kun tuossa keväällä 
Jumbon Naurusaari -leikkipaikassa törmäsimme Pyryä vuotta nuorempaan
poikaan ja hänen äitiinsä. Katselin vähän tämän toisen pojan leikkejä
ja siitä sitten päädyttiin tämän äipän kanssa juttusille! Sen jälkeen
olemme aina välillä vierailleet toistemme luona.
Poikien vuoden ikäeroa ei edes huomaa ja hyvin samantapaisiahan nämä
leikeissään ja jutusteluissaan ovat! Ihana parivaljakko, joista toivottavasti
saan teille kertoa vielä lisää tulevaisuudessa ja paljon!

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille rakkauden täyteistä loppuviikkoa!





2 kommenttia:

  1. Ihana blogi ja sulla on söpö pieni poika <3. Minäkin olen erityinen mutta en down vaan muulla tavalla poikkeava, muun muassa lievästi autistinen. Jos haluat tutustua minun elämääni niin minulla on myös blogi ja se löytyy sivuilta http://akkapentu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos blogivinkistäsi, tutustun siihen ilomielin! Mukavaa joulunodotusta sulle Henna :)

      Poista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)