maanantai 25. syyskuuta 2017

Nalle nappisilmä ja rv30 alku.


Vuonna 2012 kun Pyry syntyi, meille kerrottiin, että sen vuoden lapsista tulee Helsingin kaupungin orkesterin (HKO) kummilapsia ja saamme jatkossa konserttikutsuja sen kunniaksi. 

Me ollaan saatu joka vuosi kutsuja Nalle nappisilmän konsertteihin mutta ei olla menty. Koska  ei ole mukamas saatu aikaiseksi. No nyt saatiin ja se konsertti olikin nyt lauantaina! Ja kuinka ihana konsertti olikin! Pyry nautti tosi kovasti. 

Nyt tästä saa tulla ihan tapa. 






He kyllä ihanasti leikittävät lapsia siellä. Pyry konsertin lopuksi taas niin tunteella antoi halit Satu Sopaselle ja myöskin Nalle nappisilmälle.

Ihan mainio reissu. 


Rv30

Aatelkaa. Ollaan jo päästy niin kovin pitkälle! Tästä 4 viikkoa eteenpäin niin Pyry jo syntyi. Toivottavasti silti tämä tyyppi pysyy silloin vielä visusti masussa vielä parisen viikkoa ainakin. 
Silloin mulle kehittyi istukan vajaatoiminta, nyt sitä tarkkaillaan 2 viikon välein. Viime viikolla asia katsottiin ja kaikki oli sen suhteen hyvin ja typyllä oli viikko sitten painoa 1235g. Monen monta grammaa kultaa jo mahassa. :) 

4d Ultrassakin olen käynyt jo kaksi kertaa. Mutta kummallakaan kertaa typy ei halunnu kasvojaan näyttää. Hän antaa meidän odotuttaa syntymään asti. Tai no, ensi viikolla viel kerran kätilö haluaa kokeilla katsoa. 



Kuva otettu lauantaina 28+4. Mahalla alkaa olla jo kokoa. 

Mä oon voinut psyykkeeltä edelleen todella hyvin. Kroppa vain meinaa aivan pettää. Mun lonkka on ihan tulessa jatkuvasti ja nyt iskiaskin ilmoittelee alaselässä. Varsinkin jos yhtään enempää urheilen ja siivoilen. Makoilukaan ei auta. Joten tasapaino tekemisten välillä täytyy säilyä. 

Vauva liikkuu paljon ja hikkailee. Ajatelkaa, hän lähestyy jo 40cm ja 1,5kg! Hänen mahdollisuudet selviytyä mahan ulkopuolella on jo reilusti yli 90%.

Mielihalut? Kahvi. Suklaa. Kardemumma Eli pulla :D mutta kahvia lukuun ottamatta, muut herkut on pannassa yhtä päivää lukuunottamatta viikossa. Yksi herkkupäivä itselle täytyy sallia, että jaksaa! Muut päivät himoihin vedän oransseja tomaatteja, porkkanoita ja kurkkuja. Nekin on kyllä niin hyviä! 

Parasta tekemistä on mahan silittely ja potkujen tunnustelu. Vauvan ulkonäön pohdiskelu. Niistä mä nautin. 

Tää on kyllä jännittävää aikaa. Sitä niin odottaa pientä tuhisijaa jo kainaloon. Rakastan tuota mahamöhmöttäjää jo aivan hirmuisesti. Hän saa mut tuntemaan tällä hetkellä maailman onnellisemmaksi. Sitä jotenkin herkistelee paljon enempi ja tuntee noita mun miehiäkin kohtaan niin suurta rakkautta joka hetki. Pienikin juttu saa mulle tipan silmään, ihan vain liikutuksesta. 
Kaikista näistä kivuista huolimatta tää raskaus kyllä sopii mulle. Vähän jo nyt haikeana mietin, että kohta tää on jo ohi. 

Mutta nyt Pyryä hakemaan toimintaterapiasta. 


2 kommenttia:

  1. Voi kuinka iloiseksi tulin, kun pääsin monen kuukauden tauon jälkeen lukemaan blogiasi! Pyry on aina niin hurmaava pikkujäbä♥
    Kun näin otsikon suusta pääsi spontaani "Eikä! Ihanaa ne saa vauvan!"
    Sitten hihittelin itsekseni kuinka kovasti voikaan ilahtua täysin tuntemattoman raskaudesta :D
    Onnea pikkuruisesta!♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti �� ollaan kyllä niin onnellisia! Pyrystä tulee maailman paras isoveli. :) kiva ku löysit takaisin blogin pariin!

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)