Kesälomareissu

Me tehtiin pitkä pitkä kesälomareissu! Se kesti 2,5viikkoa ja siihen kuului monta eri yöpaikkaa, monta kaupunkia ja yksi mökkireissu.

Lämmöthän tietenkin suosi tämänkin reissun ajan. Mielettömän upeista keleistä on kyllä tämän kesän ajan saanut nauttia!

Kyllähän matkaväsymys iski jo ensimmäisen viikon jälkeen, mutta sinnillä jatkettiin vaan vielä toinenkin viikko ja vielä vähän päälle. Yllättävän raskasta on asua toisten nurkissa ja siinä samalla toisten aikataulujenkin armoilla lähestulkoon. Kaikilla meillä kun on omat juttumme ja omat  rutiinimme.  

Tästä viisastuneena uskon, että meillä on jatkossa joku mökki jostain kolkasta ja vierailemme vain muutaman yön muiden hoivissa.

Tietysti erityisen stressaavan muiden kotona lomailusta teki tuo vilpertti. Pyryllä kun riittää energiaa aina aamun heräämisestä sinne myöhäisiltaan asti. Hän ei vain osaa olla, vaan kokoajan mennään pää kolmantena jalkana.

(voin muuten kertoa, että kun reissussa rähjääntyy ja unta ei kertynyt kenelläkään mitään upeita määriä, ni nyt kotiin tullessa meille kaikille maistuu taas unet aivan loistavasti!)

Loma huipentui mökkeilyyn ystäväperheiden kanssa. Siinä jo sai sen lomaviiliksen aikaiseksi. Tuli tarpeeseen se hetki. Pyrykin pääsi mökkeilyn lomassa järvelle vähän kajakkia kokeilemaan. Tykkäsi kyllä kovasti.

Lomailun ehdottomia tähtihetkiä oli Pyrylle serkutytöt ja pojat, sekä enot ja tädit. Heitä kaikkia pussailtiin ja halailtiin kovasti. Niiden lisäksi tietysti trampoliinit ja pallopelit. Trampoliinin ansiosta oppi hän hyvin hyppimisen taidonkin reissun aikana!

Itse nautin suunnattomasti ylläolevan kuvan maisemista. Luonnossa ja vedessä on taikaa. Ehdottomasti jatkossa pitää enemmän perehtyä lomailussa tähän tyyliin. 

Sunnuntaina sitten reissusta kotiuduttiin ja arki alkoi kertarytinällä heti maanantaina. Päiväkoti ja työelämä. Mukava oli palata tuttuun ja turvalliseen arkeen, vaikka ois vielä viikon lomailutkin maistunut.

Minä sain muuten loman päättymisen kunniaksi silmälasit! On tässä opettelemista uuteen tyyliin!

Kotona on kyllä hyvä olla. Pyryn kanssa arki ja rutiinit on kaiken A ja O.  Pyry on niin kovin villi tapaus ettei tosikaan! Reissuun mahtui monia huolihetkiä siitä, että mihin poika on kadonnut sen sekunnin aikana mitä et häntä silmällä pitänyt. 

Nyt lopetan kirjoittamisen. Ois ollu viel vaikka mitä, mutta tää kone kokoajan sammuu. Rikki mikä rikki. Ei taida hermot enää kestää kirjoitella tällä tätä blogia. Katsotaan, että millon siis on lisätekstiä tulossa, jos edes tulee :(. 

Muumimaailma ja ROBIN CHECK.

Oltiin heti heinäkuun alussa kaveriperheiden kesken mökkeilemässä Kivimäen matkailutilalla Maskussa. Voin suositella tilaa koko sydämestä :). 

yläkerran ikkunan maisemia

Ei nyt tullut otettua näköjään kuin muutama kuva paikasta! Mutta tästä linkistä näet lisää tietoa 

paikasta! Tosi kiva paikka näin lapsiperheillekin! Myös oikein hyvän matkan päässä Muumimaailmasta ja turusta. Sopuhintainenkin jos perheitä lähtee matkaan enemmänkin kuin yksi perhe!  Matkan tarkoituksena oli tavata muumien maailma ja ottaa rennosti!

Muumimaailma on kyllä kiva paikka. Tosi paljon nähtävää kaikenkaikkiaan. Meitä onneksi aurinkoiset kelitkin suosi matkan ajan.

Kuvista jo sen huomaa, että Pyry tykkää ihan mielettömästi muumeista! Itkuhan siitä aina tuli kun joutui irrottautumaan hetkeksi muumien haleista. Niitä pussattiin ja halattiin kovasti. Mikään muu siellä muumimaailmassa ei niin kiinnostanutkaan kuin muumit ja muumitalon portaat.

Luulen, että seuraavalla kerralla Pyryn kanssa jo päästään ihmettelemään paremmin asioita. Tällä hetkellä kun poika on melkoinen tuuliviiri. Paikalla ei pysytä nanosekuntiakaan, eli keskittyminen yhteen asiaan on yhtä tyhjän kanssa. 

Olimme melkoisen poikki muumimaailmapäivän jälkeen. Vikkelät jalat kun Pyryllä on.

Pääsimme käymään myös Ruisrockissa katsomassa ROBINia. 

Pyryn toinen lemppariasia elämässä. Olihan hän innoissaan. Hieman hämillään, mutta tyytyväisenä ja täysin lumoutuneena katsoi koko tunnin Robinin esiintymistä. Jos puitteet olisi olleet sallivammat  olisimme varmasti yrittäneet saada nähdä ihan läheltä Robinin, mutta kansaa oli niin paljon, että pienen lapsen kanssa se oli vähä niinkuin pakko lähteä samantien sitten keikan jälkeen pois.

Ja näinhän keikan jälkeen kävi. Uni tuli kantorepussa samantien :).

Kaikin puolin kesä on sujunut meillä aivan ihanasti.

Ollaan tosi paljon touhuttu asioita.

Minä olen kylläkin paljon tehnyt töitä, mutta muut ajat ollaan kyllä menty paikasta toiseen.

Kesän ilmatkin toukokuusta lähtien on täällä etelä-suomessa ollut oikein suotuisat. Tosi nätit ilman lähes kokoajan. Pienet sadepäiväthän kuuluvat kyllä kesään, mutta siis niitäkin on ollut just sopivasti. Ei voi siis ilmastakaan valittaa ollenkaan!

Onneksi vielä hetken tämä kesä jatkuu! Vielä on paljon kokematta asioita! Kerron niistä taas lisää tuonnenpana!

Tiiättekö. Nyt on hyvä. Nautitaan, Ihanaa loppukesän jatkoa kaikille!

Kesän menneitä ja tulevia tapahtumia.

Käytiin I:n kanssa Tallinnan risteilyllä ennen juhannusta. Matkassa mukana oli mun sisko ja hänen mies. Matka meni oikein jouhevasti ja rennosti. Vaikka menomatka hieman laivaa keikuttikin. 

Pyry oli ensimmäistä kertaa tällöin yötä mummolassa ja sehän oli mennyt täysin nappiin ;). Tänään saa kokea mummolassa yökyläilyn sitten toisen kerran kun minä painun töihin ja I ottaa rennosti.  

Puistoilua tietty on riittänyt kaikkien muiden tekemisten sivussa.

Keskikesän juhlaa vietettiin sitten mökillä. Salon vieressä oli meidän mökkeily paikkamme. oli ihan tosi upea paikka ja laatu seuraa! Meille täysin sopiva tapa juhlia Juhannusta. Kiitos asianosaisille, jotka tämän mahdollisti!

Pyryn kumpparit on aika valtavan kokoisen näköiset tässä :D

Näin lämmintä siellä oli! 

Ainut loman ahdistus oli punkit! Niitähän järvenrannalla, mustikkametsän keskellä, peurojen seurassa sitten riitti. Miettikää, 3 punkkia löytyi neljässä tunnissa! Onneksi se jäikin siihen määrään kokonaisuudessaan. Punkit ei onneksi kerennyt purra, ainakaan ihmistä. 

Heti juhannuksen jälkeen teimmekin sitten Pyryn kanssa vielä reissun Lahteen mun siskon luo. Matka taittui junalla ja tuo poikahan nautti junan kyydistä ihan hirveästi, kuten alakuvasta huomaa!

Eli tämmöistä pientä matkailua lähimaastossa ja hyvin on matkat menneet.

Pyry on hirveän reippaasti ottanut kaikki matkat, vaikkakin pojan silmälläpito vaatii jatkuvaa ekstratarkkailu. Hän kun on aika kova touhottamaan. Vaarantajua kun ei ole, niin kommelluksia sattuu tuon tuosta. Energiaa vie kyllä aikamoiset määrät kun ei yksin suostu oikein mitään tekemään, paitsi karkamaan. Vesileikit on kivoja, siis silloin jos joku toinen leikkii sillä vedellä ja itse saa katsoa sitä leikkiä. Sama on palloleikkien kanssa. Jos leikki loppuu, sen kyllä kuulee koko kortteli. Se, että kaikki loppuu aikanaan, on käsite mitä ei ymmärretä vieläkään. Leikit siis päättyy miltei aina kovaan huutoon ja rimpuiluun.

Eli kyllä, tuossa jätkässä on tosi paljon itsepäisyyttä ja kärsimättömyyttä.

Meillä on vielä lomat edessä. Mä teen  tällä hetkellä keikkaa sairaalaan. Oon viikonlopunkin siis kivasti töissä. Mutta suunnitelmia kyllä löytyy töidenkin keskelle!

Edessä siintää ainakin vielä muumimaailma, ROBINin keikka ja Kokkolassa käynti.

Niistä kertoilen sitten aina kun reissut on tehty! 

Nautinnollista kesää kaikille ja palaillaan aina välillä ;)

Minkälaista mulla on pelkojen kanssa nykyään?

Kokosin tähän tekstiin muutamia  tärkeitä voimalauseita. Ne löytyy tuosta kirjasta joka on viimeisessä kuvassa. Sain sen ystäväpariskunnalta valmistujaislahjaksi <3. Mielettömän hyvä kirja ja kortit! Voin suositella kaikille.

Piti kertoman, että miten mulla menee mun pelkojen kanssa? Yllättävän hyvin etten sanois. Paremmin kuin silloin vuosi sitten. Paljon paremmin. Silloin olin aivan täysin hukassa ja olin ajautunut johonkin pienen pieneen kuplaan pelkojeni kanssa.

Mikäs sitten niihin pelkoihin on auttanut? Se, että puhun puhun puhun ja puhun. Sen lisäksi, että teen käyttäytymisharjoituksia (Opin ahdistuneisuushäiriönettiterapian avulla) ja luen tätä hyvän mielen kirjaa ja yhtä joustava mieli kirjaa, niin liikun paljon ja käyn puhumassa nykypäivänä ihan psykoterapeutin luona. Puhuminen on ollut ehkä se kaiken a ja o. Oon saanut erilaisia ajatusmalleja päänsisälleni. Vaikka sitten puhun seinille, mutta se auttaa mua. Luulenpa, että muutama läheinenkin on saanut mun puhumisesta vähän liikaakin. Mutta kiitos ku ootte kuunnellu. Mulla on nimittäin tapana purkaa ihan viestienkin avulla murehtimisiani ja pelkojani muille. Välillä sen vois jättää tekemättä mutta mä en vaan osaa olla hiljaa näistä asioista. Jos hiljentyisin, niin mä en selviäisi näitten kanssa. Mulla on pakollinen tarve saada kaikki ulos musta ja sitä kautta työstää asiat.

Oon erittäin kova tyttö pohtimaan, mietiskelemään ja murehtimaan. Niitä kun teen niin ahdistun, alan pelkäämään ja panikoin. Eli saan paniikkikohtauksia. Nykyään kun aloitan sen murehtimisen niin alan kääntää niitä ajatuksia päässäni sinne hyvän suuntaan (eli hyviin asioihin) ja toitotan itelleni samalla, että vaikka paniikki ja ahdistus on kurja tila, niin se ei mua voita ja kohta se taas helpottaa hetkeksi. Hengittelen, keskityn just tähän minuuttiin ja badammmmm, ahdistuspelko on useimmiten näillä keinoin voitettu. Eli olen oopinut hallitsemaan pelkojani.

Pelkoja tulee je menee, mutta nykyään olen melko hyvä puhumaan itteni ympäri niiden suhteen. Mä en oo koskaan antanut niille periksi. Se varmaan on se mun voitto niitä kohtaan. Sama mitä pelkään ni meen vaikka hampaat irveessä niitä pelkoja kohti. En oo antanut niiden hallita mun elämää, vaikka hitto vie on monet kerrat siltä tuntunut, että helpompi ois luovuttaa. Mutta ei, mua ei oo tehty luovuttamaan. Tää mun ahdistuneisuushäiriö on aika todennäköisesti kroonista. Eli tulee pysymään. Sen on laukaissut synnytys. Se tulee olemaan siis mulla varmuudella aina, mutta se kans oppii elämään, kuulemma. Tai pakkohan se on oppia, eihän siinä oo muuta vaihtoehtoa. Meni syteen tai saveen ni tää tyttö nousee :D.

Edelleen mä pelkään sitä, että mitä jos mä yllättäin sekoan auton ratissa ja ajan itteni toisten kaistalle tai, että jos vaan näkö lähtee kesken ajon ja ajan kolarin ja saan näillä paniikinpoikasta aikaseksi niin jatkan vaan ajamista. Oon selvinny siitä monta monta kertaa ja selviän jatkossakin. Se on "vain" pelko ja sitä minä ohjaan.

Pelkään myös edelleen kaikki aineita. Pelkään, että mitä reaktioita voin saada mistäkin aineista ja jos niitä menee silmiin ja kuolen ja bläh. Tähän keksin keinon; en käytä mitään järkyttäviä myrkkyjä. En edes värjää hiuksia tällä hetkellä. Käytän luonnollisia aineita hammastahnasta lähtien. 

Pelkään vähän vaikka ja mitä edelleen, mutta suuri muutos näihin on se, ETTÄ;

useimmat pelot ei saa enää otetta mun elämästä. Pystyn elämään pelkojen kanssa ja ne pelot ei määrittele mua. Viskon niitä toisin sanoen välillä päin näköä ;)

Eli kaikessa lyhykäisyydessään; Mä oon hakenut mulle paljon eri apuja ja oon hyötynyt niistä avuista. Mä en tarvitse lääkitystä tälläkään hetkellä tähän (tai no ainoastaan rauhoittavia joita otan jos oikeasti iskee ihan hillitön paniikkiahdistuskohtaus).  Näin on tällä hetkellä hyvä ja eteenpäin ollaan kokoajan menossa.

Nouseeko ajatuksia ja kysymyksiä mieleen? Minä kyllä vastaan ;).

sopeutumisvalmennuskurssi

Oltiin siis sopeutumisvalmennuskurssilla tämä viikko, maanantaista perjantaihin. Se oli järjestetty täällä Helsingissä, pitäjänmäessä. Kolmannen sektorin järjestämä "täyshoito". 

Eli siihen kuului paljon vertaistukea, luentoja, lastenhoitoa ja syömistä suoraan seisovasta pöydästä. 

Meitä oli siellä kolme perhettä ja meitä perheitä yhdistää se, että meillä kaikilla on downlapsi.

Lapsilla oli päivisin omat hoitajat jotka leikitti lapsia aina siihen kello neljään asti. Me vanhemmat istuimme luennolla vuoroin ulkona auringossa ja luentosalissa. Meille kävi luennoimassa mm.lasten neurologianlääkäri, psykologi, puhe- fysio- sekä toimintaterapeutti ja terveydenhoitaja. Saimme paljon tietoa downin oireyhtymään liittyen, oikeastaan uutena tietona itselle tuli eri tukimuodot, kouluunliittyvät asiat, sekä minkälaisia juttuja tulee esiin jos on downlapsella siskoja tai veljiä. 

Kurssista jäi hyvin lämmin ja hyvä olo. Saimme kaksi perhettä lisää tarpomaan tätä matkaa meidän kanssa. Ihania ihmisiä meidän elämään lisää. Se vertaistuki vaan on parasta mitä tiedän. Eli suosittelen suurella sydämellä kaikille muillekin vertaisille näitä kokemuksia. Se, että siellä hoidetaan lapsia ammattitaidoilla, saat 5x ruoat suoraan valmiina nenän eteen ja saat siitä  vielä kelalta kuntoutusrahaa on iso juttu, mutta se, että saat sieltä vielä vertaisten tuen ja näet, että teitä yhdistää tässä elämässä niin iso asia on vielä isompi juttu. Vertaisissa on voimaa. Usko tai älä.

Me vanhemmat saatiin vielä vapaa iltakin. Kaiken edellä mainitun päälle. Käytiin sitten hohtogolfaamassa toisen perheen kanssa.  Yhtenä päivänä käytiin sealifessä kaikkien kanssa yhdessä.

Siis ihan tosi mieletön fiilis kaikesta. Kiitos tuhannesti vertaisille <3 Jäitte meidän sydämiin pysyvästi. Nähdään pian.

Tänään sitten ollaan noustu päivään kipeenä. Pyryllä nousi kuume. Mulla kurkkua aristaa. Kesälunssa sai meistä vissiin otteen.  Jäämme siis toisiamme hoivaamaan. Paras apu tähän o läheisyys.

Hyvää sunnuntaita kaikille. Levätään vielä hetki.

Hei teille! Olen päiväkirjabloggaaja!

apuva apuva apuva apuva.

Aika menee hurjaa kyytiä. En oo kirjoittanut tänne kolmeen viikkoon. 

Tää on oikeasti mulle ihan hirveän tärkeä kanava purkaa tuntemuksia asioissa kuin asioissa, silti en meinaa saada millään aikaiseksi avattua läppäriä ja kirjoitettua. Heti ku ois vaikeinkin haaste avata kone.

Tästä kun en kirjoita, seuraa mulle ahdistus. ISO ahdistus. Tästä on tullu mulle taakka. Mitä jos ne ei enää luekkaa. Mitä jos ne vähäisetki lukijat katoaa. Mitä mä sitten teen. Sitten toisaalta, en edes jaksa kirjoittaa liibalaabaa, edes joka viikko. Puhun vähän mutta asiaa ;). 

Pidän tätä päiväkirjatyyppisenä blogina. Mut jotenkin stressaan hirveästi teitä lukijoita. Et mitä jos ja mitä jos ja entä jos. 

Mä olen hyvä stressaamaan tämmöisiäkin asioita.

Nyt teen täälle jossittelulle pisteen.

Mä en yritä edes olla kuin muut bloggaajat, että joka päivä tai viikko jotain tänne yritän väen vängällä kirjoittaa.

Mä meen nyt omilla ehdoilla ja toivon, että silti te tyypit pysytte mukana ja jaksatte harvakseltaankin meidän kuulumiset käydä kurkkaamassa.

Mä en jatkossakaan rupea kirjoittaa tänne semmoisista asioista mitkä ei vaan kuulu mun juttuihin. Kerron siis jatkossakin pelkästään omassa päässäni tapahtuvista myllerryksistä ja erityislapsen äitinä olemisesta.  Itkut sekä naurut. Pyrin siihen, että tää blogi pysyy siis ihan yhtä tylsän ytimekkäänä tästäkin eteenpäin. 

Eli hei teille! Olen päiväkirjatyyppinen bloggaaja ja olen sitä jatkossakin! Kirjoitan kun kirjoittamisenvimma iskee.

No mutta. Mä oon nyt siis ollut kotona ja miettinyt tulevia valmistujaisiani ja vetänyt niistäkin hirveästi stressiä. Mistä en stressaisi. Mutta tiedän kyllä, että ne tulee menee just niinku ne menee vaikka en niitä stressaisikaan. Sen lisäksi oon urheillut ja ulkoillut. Pyryn kanssa ja ilman.

Oon katsellut töitä ja aloittanut psykoterapian. Oon käynyt Antti tuiskun konsertissa ja viettänyt vappua sitten vuosiin kavereiden seurassa (Pyry kun oli tilapäishoitopaikassansa yötä).

Äitienpäivä tuli juhlittua munkkiniemenrannan irtojätskeillä, anoppilassa syöden ja siitä Nummelaan siskolle huristaen. Siellä sitten paljuiltiin, syötiin ja katsottiin jäkismatsi.

Eli kevät ja alkukesä on otettu iloiten vastaan. On ollut paljon puuhaa. Pyryn kanssakin aika menee lentäen. Hän muuten opettelee ihan hirveällä innolla puhumaan. Toistaa kyllä enenevissä määrin sanoja, epäselvästi mutta jokatapauksessa. Paras sana on kyllä ehdottomasti : äiti! Maailman söpöintä kuultavaa!

Nyt on taas aika mennä. Johan sitä tunnin kerkesi tässä hölläämään ;). 

Aurinkoista alkanutta kesää teille ja toivottavasti pysytte mukana, vaikka laiska kirjoittamaan olenkin!

Puss.