Tämä paketti sulkeutuu

Reilu kuusivuotta on tullut kirjoitettua tätä blogia, välillä enempi, välillä vähempi.

Huomaan, että mitä enempi aikaa kuluu, sitä vähempi keksin kirjoitettavaa. Tämä elämä pyörii nykymaailmassa niin kovasti somen voimin, että mua on alkanut ahdistamaan se. Olen rajoittanut paljon sitä mitä kerron Pyrystä julkisuuteen, koska haluan säilyttää hänen yksityisyyttään aina enempi ja enempi.

Vertaistukenahan tämä blogi toimii muille down-lapsen saaville tai niitä odottaville hyvin ja en aio tätä täältä heti sulkea. Jossain vaiheessa senkin teen, kunhan saan itselle tulostettua tästä kirjasen muistoksi.

Haluaisin aktiivisesti ajaa tässä Suomen maassa kehitysvammaisten oikeuksia ja tehdä tästä maasta pikkaisen oikeudenmukaisemman sen saralla. 

Jatkan instagramissa pyrytysta -nimisen tilin pitämistä ja sinne voittekin siirtyä meitä seuraamaan halutessanne. 

Tämä on ihan hirvittävän rankka päätös tehdä, onhan tämä ollut osa elämääni monen monta vuotta. Mutta en näe enää järkeä pitää tätä kun niin paljon vähentynyt kirjoittaminen ja stressaan sitä jopa etten keksi kirjoittamista!

Toivotan teille kaikille ihanaa jatkoa jokaiseen hetkeen elämässänne. Kiitos yhteisistä vuosista!

Uudenvuoden alku ja mikä ihmeen BEMER

Hyvää uutta vuotta kaikille ja paljon terveitä päiviä toivottelen.

Meillä pyyhkäistiin uusi vuosi käyntiin oksennustaudilla ja flunssalla. Pyry aloitti eilen oksentelun ja itsellä alkaa olla aika heikko olo. Saapa nähä kuin mun käy! Kuu taas kamalassa räkätaudissa..

Pyryllä oli eilen silmälääkäri ja silmät  todettiin kaikeksi onneksi terveeksi. Ei siis tarvitse alkaa laseja käyttämään. Jeejee! Tänään olisi ollut polvilääkäri, mut se piti valitettavasti perua.

Sitten mun omia muutoksia tähän vuoteen; aion saada itseni takas taas elävien kirjoihin eli salilla käyntiä, elimistölle hyvää tekevää ruokaa ja sokerit minimiin. Sain tämän tsempin päälle jo tuossa syksyllä kun sain vihdoin yöunet takaisin. Mut nyt laitoin sen todenteolla toteutukseen. Mun parempiin yöuniin ja kivuttomampaan lonkkaan toi apua

fysikaalinen verisuoniterapia eli BEMER.

Tästä pääset tutustumaan BEMERiin lisää!

Samantien lähdin tuota BEMERiä testaamaan kun mun sisko sen mahdollisuuden mulle antoi. Siskoni on terveydenhuollonammattilainen ja saanut tosi ison avun verisuoniterapiasta, niin mielenkiintoista ite oli laite myös testata.

 BEMER  vaati mun kohdalla sen  2kk ennen kuin hyötyjä alkoi näkymää, esim. mulla on krooninen lonkkakipu häirinnyt Pyryn syntymästä asti ja en ole pystynyt  kuuteen vuoteen nukkumaan vasemmalla kyljellä. 2kk käytön jälkeen taas pystyin osittain jo nukkumaan kun BEMER auttoi lonkkaa parantumaan. 

Toinen erittäin iso muutos tuli mun yöuniin. Jatkuvat heräilyt vuosien ajan on vieny multa kyvyn nukkua sikeästi, eli siis oon heräillyt jatkuvasti kesken unien,  mutta nyt oon saanut nukuttua tosi hyvin, jos kukaan ei ole herättänyt. BEMER siis kaikessa lyhykäisyydessään auttaa palautumaan nopeammin rasituksista, sekä auttaa ylläpitämään terveyttä. Aina kun BEMERin päällä makoili ni tuli vaa nii rento olo. Jännä laite kun se ei tunnu tavallaan missään mutta pitkällä tähtäimellä se tukee kroppaa kaikessa. Eli tuo mikroverenkierto ei ole mikään turha juttu ihmisessä jos se vain toimii tehokkaasti ja siihen BEMER juurikin auttaa, että se toimisi.

Eli ei muutako parempaa hyvinvointia kohti tänä vuonna.

Nyt vaan sit jään jännäilee, et alanko oksentaa ens yönä vai ollenkaan.

Kooste vuodesta 2018

Vuosi 2018. Ihana kun olet osa historiaamme, mutta kiitos kun olet ihan loppusuoralla. Muistorikas vuosi, totta tosiaan..

mites se niinku menikään meidän jokaisen osalta?

ensinnäkin tämä meidän pieni Kuuneitonen oli  reilu 1kk ikäinen kun tämä vuosi alkoi ja saikin miltei heti sen kunniaksi RS-viruksen. Sen jälkeen hän onkin sairastellut paljon. 10kk ikään mennessä 14 flunssavirusta ja siinä ohella kymmenet ripulitaudit, koska omistaa sankan joukon allergioita.

Hän pääsi käymään 10kk ikäisenä ulkomailla Kreikassa, missä sai kokea myös ensimmäisen oksennustautinsa. Hänen kasvuaan on seurattu puolen vuoden iästä asti tiuhaan, koska kasvaa liian vähän. On otettu vaikka ja mitä testiä, mut hän on niiden osalta elämänsä kunnossa.

Häntä valvotti  ensimmäiset 11kk allergiat pahasti, mutta kun lopetti rintaruokinnan, niin hän alkoi nukkumaan täydellisesti. Hän on pieni ja pippurinen ja isoveli on kasvattanut hänelle kovan luonteen. Hänen ensimmäiseen vuoteensa siis mahtuu liuta sairauksia ja verikokeita. Tulevaan vuoteen toivon monta senttiä kasvua lisää ja vähemmän allergioita ja flunssia.

Pyry: Hän on joutunut tänä vuonna kokemaan hurjan lonkkaleikkauksen, josta selvisi kunnialla läpi, vaikka vuodepotilaana oleminen olikin aika tuskaisaa. 5viikkoa pedissä, muiden passattavana. Hän on seurannut pikkusiskonsa kasvua ristiriitaisin tunnelmin, mutta se rakkaus mikä kasvaa päivä päivältä siskoaan kohtaan, on mahdotonta. Hän on siskonsa kanssa myös sairastellut hieman enempi kuin yleensä. Hän sai kokea jo kolmannen ulkomaanmatkan elämässään (jos ei naapurikaupunkeja lasketa), jossa myös poti vatsataudin. Häneltä on tutkittu epilepsiaa, mutta sitä ei onneksi löytynyt. Saimme tietää kuitenkin, että Pyry ei pääse juurikaan syvään uneen öisin, joka tekee käytöksestä haastavaa. Pyryn vuoteen mahtuu useita kasvusenttejä ja uusia sanoja ja viittomia kommunikointiin. Hän on kokenut kovan kasvun joka suhteen tänä vuonna.

Entäs minä ja I? Me ollaan tänä vuonna vietetty ensimmäinen hääpäivä. Se vietettiin lasten kanssa kylpylässä kun palattiin downin syndrooma -sopeutumisvalmennuskurssilta Rokualta. Oltii rikkipoikki ja väsyneitä siitä kokemuksesta ja en edes muista, että muistettiinko toisia edes sen kunniaksi halata tai pussata. Ruuhkavuosiksi näitä kutsutaan ehkä?  

Tämä vuosi on ollut varmasti meidän yhteisistä vuosista voittamattomasti rankin. Ollaan monesti yhdessä ihmetelty, että miten me vielä ollaan tässä tai välillä mä en oo oikein ollutkaan. Tai ainaki oisin halunnu karata ja kauas.

Me ollaan saatu kokea monia pettymyksiä vuoden sisällä. Ollaan esimerkiksi haettu meille apua Pyryn yöhoitoon ja se lähes tulkoon jo luvattiin meille, kunnes saatiin kaupungilta tyly tuomio= koska teillä ei ole yöllistä lääkehoitoa lapselle, hoitajaa ei myönnetä. Kuulemma voimme hakea laitoshoitopaikkaa Pyrylle öitä varten. Juu ei kiitos. Sitäpaitsi se tulisi kaupungille kalliimmaksi, mut joo.. turha tästä kiistellä. 

Saimme myös tuomion korkeimmasta hovioikeudesta, että emme saa enää valittaa, kun siis yritimme Pyrylle kuntouttavaa päivähoitoa hakea. Eli emme saaneet myöntävää vastausta. Näiden lisäksi alkuvuonna minä loukkasin olkapääni, joka ei ole edelleenkään kunnossa; nivelside poikki, mut onneksi joten kuten toimii silti. Koin myös siellä ulkomaanmatkalla kovan vatsataudin, matkustin kotiin sairaalan tipan kautta voimaa hakien. I kans ei ollu elämänsä kunnossa sillon. Hyi.

Mut sentään jotain hyvää: saamme nyt parempaa omaishoidontukea koska emme saaneet yöhoitajaa. Vaikka se muutama satanen ei korvaa mitenkään sitä, miten poikki tuo mun mies on tähän tilanteeseen. Hän kun hoitaa nuo Pyryn yökukkoilut, nukkuu siis pojan vieressä yöt. 

Jotain hyvääkin on kuitenkin tietysti vielä vähän lisääkin: Olemme esimerkiksi saaneet osallistua mun ihanan ystävän häihin kesällä. Sekä ensimmäisen kerran järjestimme siskojen kanssa yhteisen viikonlopun mökkeillen.

Olen saanut myös seurata siskoni stressaavaa raskausajanjännitysnäytelmää, josta syntyikin aivan ihana pieni rinsessa!

Sen lisäksi olen saanut tästä ihan mun naapurista ihania ystäviä mun  ja lasten elämään. Loistava naapurusto täytyy sanoa!

Olemme myös  saaneet nyt keskittyä oman talon suunnitteluun ja se on jotenki tosi mukavaa puuhaa jollain tavalla. :D Tänä vuonna olen myös useaan otteeseen saanut mun vanhempia tänne kylään ja ne hetket on ollut ikimuistoisia.

Olemme saaneet kastaa meidän ihana tyttö ja antaa hänelle meidän mielestä maailman kaunein nimi.

Olemme saaneet seurata tuon pienen tytön kehitystä jo vuoden verran ja ne hetket on ollut ihania. Myös se sisarussuhteen kasvu lapsilla on ollut liikuttavaa seurattavaa. 

Varmaan jäi monia asioita puuttumaan tästä muistelosta, mut siis kiitollisuus on vahva tästä vuodesta vaikka helpolla se ei ole meitä päästänyt.

Harmillista on ollut se, etten ole pystynyt huolehtimaan juurikaan mun ystävyyssuhteista tämän kaupungin ulkopuolella (enkä kyl täälläkään!).Mutta monet monet kerrat olette te kaikki  olleet mielessäni ja sydämessäni jotka asutte siellä kaukana.  Voimat ovat vaan olleet niin kovin kortilla. Olen sydän syrjällään seurannut muidenkin koettelemuksia ja itkenyt kyyneleitäkin heidän vuoksi.

Ensi vuodelle meidän koko perhe toivottaa kaikille terveempiä päiviä, voimaannuttavia hetkiä, sekä hetkessä elämisen taitoa. Sen lisäksi toivotaan suunnattoman ihania jälleen näkemisen hetkiä.

Ensivuoteen lupaan itselleni sen, että huolehdin omasta hyvinvoinnista ja terveydestä paljon enemmän kuin vuosiin. 

Toivottelen siis kaikille lukijoille järisyttävän ihanaa vuotta 2019. 

Kuu 1 vuotta

Olet tänään jo yksi vuotta . YKSI. Vau!

Aika kanssasi on mennyt hurjaa vauhtia.

Vuosi sitten syntymäsi ei ollut todellakaan helpoin ja loppuviimein jouduitkin syntymään kiireellisesti leikkauspöydälle.  En saanut sinua syliin vasta kuin noin neljän tunnin ikäisenä ja se hetki oli vain lyhyt, mutta sitäkin tunteikkaampi. 

Puolen vuorokauden ikäisenä pääsit sitten vierihoitoon. Syntymäpainosi oli 3140g, nyt 8120g. Pituutesi heti syntymän jälkeen mitattuna oli 51cm ja nyt se on 68,5cm. 

Olet ihan pieni pilpana, mutta sitäkin eloisampi.

Noin kahdeksan viikon ikäisenä olit sairaalassa melkein viikon RS-viruksen takia, menimme sinne ambulanssilla, koska menit ihan veltoksi kotona. Et oikein jaksanut hengitellä kovan limaisuuden takia. Se viikko oli tosi raskas. Siitäkin selvisit hienosti.

Sinulle alkoi ilmaantumaan kolmen kuukauden ikäisenä paljon allergioita ja minun olikin vältettävä imetyksen vuoksi monia raaka-aineita. Atopiasi ja vatsaoireet paranivat kuukaudeksi ja nukuimmekin hyvin, mutta sitten aloit allergisoimaan vielä useammalla aineelle. Yöt oli hyvin levottomia ja sairastelit paljon. Aloitimme kiinteitä neljän kuukauden iässä kehotuksesta. Sen jälkeen allergiat meni paljon huonompaan suuntaan ja jouduit lopettamaan kiinteät hetkeksi kokonaan. Allergioitesi kanssa oli 11 kuukauden ikään asti todella vaikeaa, kunnes jälleen monen viikon valvotun yön jälkeen päätin lopettaa imetyksen. Paras päätös ikinä meidän molempien kannalta. Mahasi alkoi rauhoittua kahdessa viikossa ja sinä aloit nukkumaan lähes kokonaisia öitä. Minä tiesin aina, että jos mahasi voi hyvin niin sinä olet hyvä nukkumaan. Mahassa sen jo minulle näytit ja syntymäsi jälkeen jatkoit samaan tyyliin. Allergiat meitä vain hieman pitempään kiusasi. Allergioita saat esimerkiksi: maidosta, munasta, kaurasta, maissista, banaanista, avokadosta, soijasta ja niin edelleen.

Kaikesta huolimatta sinä olet aina ollut hyvin naurava, iloinen, leikkisä ja mahtavasti kehittyvä pikkutyttö. Sen vuoksi meidän elämä on sinun monista allergioista huolimatta erittäin aurinkoista. Olet niin suloinen.

Ensimmäisen vuotesi aikana sait kokea myös ulkomaan matkan Kreikkaan, zakyntoksen saarelle. Se tottavie jäi muistoihin ikuisiksi ajoiksi. Sinä koit siellä ensimmäisen kunnon oksennustaudin, äidin, isän ja veljen kanssa yhdessä. Maakin siellä hieman tutisi jalkojen alla ja hirmumyrsky koetteli. Kokemus se sekin!

Sinulta on tämän vuoden aikana tutkittu monia eri sairauksia allergioiden lisäksi, mutta mitään vakavempaa ei onneksi ole löytynyt, vaikka muutama koe on vielä tulossa ensi kuussa. Minä haluan uskoa, kun sinua katson, että tämä vuosi on koettelemuksineen tuomassa toisesta vuodestasi helpomman. Tuot varmasti vielä enempi naurua, iloa ja aurinkoa perheeseemme. 

Isolle veljelle olet hyvin tärkeä ja rakas. Öisin kun veljesi herää, kuuluu viereisestä huoneesta kysyvä ääni; Kuu? Hän varmistaa, että sinä olet siinä samassa talossa missä hänkin. Saat paljon halausta ja pusua, mutta myös kovempaa käsittelyä. Nyt vuoden ikäisenä olet alkanut jo pitämään kovasti puoliasi.

Sinä rakastat vadelmia, mustikoita, päärynää, meloneita ja tattarinäkkäriä. Olet muutenkin huippusyömäri! Itse haluat kaiken ruoan suuhusi viedä. Jälki onkin sen mukaista. 

Sinä tutkit jokaisen kaapin. Lempilelujasi ovat johdot, isän kitara, kengät, rasvapurkit, kaukosäädin ja kaikki keittiövälineet. Kirjatkin ovat kivoja. Rakastat kylpyleikkejä ja ylipäätään suihkussa olemista.

Puhua pälpätät klaajklaapappamamma kieltä. 

Olet myös pieni jekkuilija. Tiedät varsin hyvin mitä ei saisi tehdä, mutta kikattaen teet ne silti. 

Otat jo muutamia askelia ilman tukea ja harjoitusmotivaatio on kova. Tanssit ja laulat. Murisetkin välillä.

Olet ihana pieni höpsö. Tummilla räpsyripsillä  ja hymykuopillasi sulatat jokaisen sydämen. Olet maan mainioin tyyppi ja meille kaikille niin rakas. ❤️  Onnellisin askelin kohti seuraavaa vuotta.

Kohti koulua

Syksy meni ja joulu kolkuttelee jo ovella.

Sitten onkin jo kevät ja sillon ilmoitetaan Pyry Kouluun. Minun vauva menee kouluun! Ihan hullua.

Meillä oli just menneellä viikolla kouluun liittyvää palaveria psykologin kans eskarissa. Hän kävi parina päivänä siellä viime viikolla arvioimassa Pyryn kehitystä monella eri tavalla, että saa hakemuksen laitettua erityisluokalle. 

Pyry oli ollu oikein reipas oma itsensä ja osalllistunu tehtäviin innolla.

Tehtävät eteni silleen, että siinä tuli arviota Pyryn ikätasosta eri tehtävissä. Pyry oli päässyt parhaimmillaan 3,5 vuotiaan ikätasolle. 

Kaikista eniten hankaluuksia oli tuottanut puheen ymmärtäminen kun oli annettu suulliset ohjeet johonkin tehtävään. Ne onkin olleet ne haastavimmat. Kotonakin välillä teetetään Pyrylle tehtäviä, esim. "Tuo Pyry äidin ja isän huoneen lipaston laatikosta Kuun paita". 

Aivan liian moni mutkainen lause. Eri asia olisi, jos piirtäisimme tai näyttäisimme kuvin mitä täytyy tehdä. 

Pyry ja ystävänsä Rayan ❤️

Tosiaan me ilmottaudumme lähikouluun, mutta menemme tutustumaan sellaiseen yksityiskouluun kuin Marjatta.

Olemme kuulleet siitä paljon hyvää, toisin kuin lähikoulustamme.

Lähikoulumme huonoja puolia on se, että vaikka kuinka pyry tarvitsisi oman avustajan karkailun vuoksi, hän ei sitä saa ja piha ei ole aidattu. Joten se paikka on Pyrylle hengenvaarallinen. Hän on niin vikkelä kaveri, ettemme edes tohdi miettiä sitä koulua Pyrylle.

Ei Marjatassakaan ole omaa avustajaa, mutta siellä on aidattu piha.

Muutama muukin paikka olisi mikä pitäisi katsoa.. Kiire meinaa tulla. En ollut yhtään ajoissa liikenteessä. 

Tämä elämä tosiaan ollut melkoista haipakkaa. Kirjoittelu näin ollen erittäin vähäistä.

Parin viikon sisällä on tulossa se Pyryn video EEG lastensairaalalla.

Pittääpä vielä tähän loppuun sanoa, että Pyryllä on alkanut tulemaan kokonaisia tunnistettavia sanojakin! On siis puhunu jo pitkään, mut ihan omaa kieltään. Hän viittookin jo paljon ja on kyl melkoinen papupata!

Nykyään myös kaikki pitää saada tehdä "ITSE!" Ja "TATTU" huudetaan edelleen jos ei onnistuta! Tai jos äitin tai isän pinnaa kiristää niin heidän puolesta voi kirota ;).

Tutkimuksia tutkimusten perään

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa kaikille!

Pyry pääsi isän kanssa leffaan tuossa hetki sitten.
Hyvin onnellinen poika sieltä kotiin tuli.

Pitkästä aikaa kuulumisia meiltä. Olen vihdoin saanut jo hieman nukkua kun lopetin imetyksen.

Enää ei Kuu heräile joka tunti lähellekään. Vielä on univajetta silti.

Meillä on tosiaan syksy menny väsyneenä. Ei oikein kukaan ole saanut nukuttua. 

Nyt onneksi Kuun osalta yöt rauhoittunut niin se helpottaa huimasti ainakin minua! Sitten kun Pyry hoidossa niin I nukkuu. Pyry käy tällä hetkellä paljon mummin ja vaarin luona yötä ja tilapäishoitopaikassa, että jaksaa myös I.

Pyryn yöt on tosiaan todella todella levottomia. Ei sitä oikein osaa edes kuvailla niitä. Pyryltä sitten tutkittiin uni EEG kuukausi sitten ja sieltä löytyikin paljon valveilla, sekä unessa tapahtuvaa epileptisformista purkausta aivoissa.

Nyt kuukauden sisällä on tulossa video EEG aika, eli Pyryllä otetaa aivosähkökäyrää yön yli. Siitä saa tulokset sitte 3-4vkossa. 

Sitä jännittäessä nyt. Yöt selittynee näistä purkauksista, mutta eri asia on, voiko niihin lääkkeillä vaikuttaa mitenkään. Vai onko yöt vaan kärsittävä lähes tulkoon valvoen jatkossakin? Se jää nähtäväksi.

Sen ohella Pyryn kanssa on tulossa aika kirurgille hörökorvien takia. Niitä vähän parannellaan. Toivottavasti tulee vieläkin hienommat korvat! Sellaiset, jotka ei vaadi nauhallista pipoa, että pysyy korvien päällä ja, että eivät kesäisin pala! Kiusaamisenkin takiakin asia on hyvä hoitaa ennen kouluun menoa. :)

Myös polvikirurgille menossa, sillä Pyry naksuttelee polveaan sijoiltaan. Se kuvataan ja ortopedi arvioi, että voiko sitä vain katella vielä.

Semmosia juttuja meneillään nyt.

 Paljon siis tutkimuksia ja väsyneitä vanhempia. Onneksi Pyry on hyvä potilas! Hän rakastaa lääkärintutkimuksia ja jopa labrassa käymistä, koska saa olla huomion keskipisteenä. 

Hän on ihanan sosiaalinen! Viimeksi hän auttoi lastensairaalassa laitoshuoltajaa siivoamaan käytäviä ja kiitteli tätiä kun sai lainata hänen moppiaan :D.

Sellaista kaikkea tällä hetkellä. Tekemistä riittää ja näin ollen täälläkin on hetkittäin hyvinkin hiljaista.

En lupaa, että tekstiä tulisi jatkossakaan nopeampaa tahtia. Tällä hetkellä ei vain ole tähän niin paljon aikaa kuin haluaisi.

Mietin jopa, että lopettaisin koko kirjoittelemisen, mutta se jää viel ajatusasteelle.

Palataan siis taas. 

-H-

Kreikan, ei niin rentouttava, perheloma.

Tosiaan, oltiin viikon lomamatkalla Kreikassa TUI:n järjestämänä. Zakyntoksen saarella, Alikanasissa. Pieni saari Joonianmerellä. Siellä minne piti osua hirmumyrsky. Onneksi ei se pahin kuitenkaan meitä riepotellut, sillä saimme kokea kuitenkin maan vapinaa jalkojemme alla ja järkyttävän mahataudin.  

Oli meillä paljon ihaniakin hetkiä loman varrella. Ja lämpöä riitti vaikka sateisiakin päiviä oli. Jos Pyryltä kysyisi mikä lomassa oli parasta niin hän vastaisi, että Bamse- nalle ja leikkipuisto. Tietenkin myös meressä uiminen. Siellä vesi oli 28 asteista, altaissa aivan liian viileää.

Myrskyn jälkeen kaunis valkoinen hiekkaranta oli täynnä meren kasvillisuutta.

Matka tosiaan alkoi niin, että Pyryllä meni maha sekaisin lentokentällä, juuri ennen koneeseen nousua, ei oksentanut kuitenkaan. Tauti jatkui näin koko viikon. Puolessa välissä viikkoa Kuu alkoi oksentaa ja ripuloida (maha on edelleen sekaisin). 

Minulle tauti iski loman viimeisenä iltana ja todella pahana. Olin jo varmaan valmiiksi hieman kuivunut kun Kuu ei syönyt ruokaa, vaan roikkui rinnalla kokoajan, myös mun sairastuttuani.  Muutama tunti ennen koneen lähtöä olin itse vielä tipassa sairaalassa, muuten en olisi selvinnyt lennolle. Kuumettakin kun minulla oli. I:llä alkoi tauti hieman lievemmin myös vikana yönä, mut hän pärjäsi matkan hyvin sairaalasta saaneilla pillereillä, jota me saatiin pahoinvointiin.

Oli kauhein lentomatka ikinä, pääasia oli kuitenkin, että päästiin kotiin ehjänä, vaikkakin kipeänä.

Voitte vain kuvitella, että matka ei tuntunut mitenkään rentouttavalta vaikka all inclusive matka olikin.

Ensin sairastuu Pyry, sit tulee pientä maanjäristystä, joka oli muuten aika mieleenpainuva tapahtuva vaikka pieni järistys olikin. Sit tuli Kuu kipeäksi. Hän sai myös pahan yskän.Sitten iski myrsky ja sen jälkeen minä kipeydyn ja I siinä samalla myös. 

Vannottiin, että ei enää näin pienten lasten kans viroa kauemmaksi :D.

Olisi se reissu voinut mennä paljon mukavemminkin. 

Kotiin tullessa sitten pyykinpesukone hajosi ja jouduttiin ostaa uusi.

Vatsat on ollu edelleen hieman sekaisin. Varsinkin  pienimmällä, pahan yskän kera.

Tuntiakaan en ole nukkunut putkeen tässä sitten hetkeen.

Nyt on arki tullut takaisin ja tämä on hyvä. Huh. Nyt on vain paljon meininkiä tiedossa. Seuraavaksi kerron, että mitäs kuuluu Pyryn aivoille kun uni eeg:ssä kävimme. Sieltäkään ei nimittäin puhtain paperein selvitty.