maanantai 11. maaliskuuta 2013

Pidä huolta lähimmäisestäsi.

Mitä ikinä tiellesi tulee, haluathan että sulla on se joka tukee sua kun tarvitset tukea eniten?

Oon tutustunut netin ihmeellisessä maailmassa yhteen "tyttöön", jolla oli samoihin aikoihin laskettu aika kuin minulla. Meistä on nykyään tämän;  sanotaan nyt häntä Peeksi, tullut läheisiä. Käymme joskus istumassa iltaa tai kyläilemässä toisilla. Peellä on nyt siis tavallaan Pyryn ikäinen tyttö, tavallaan taas 2kk:tta nuorempi. Pyry kun syntyi ennenaikaisesti.
Pee on nuori äiti.
Ei ole juuri kulunut hetkeäkään kun häneltä lähti toinen vanhemmistaan,  nyt sitten hän koki asian toiseen kertaan. Hänen toinenki vanhemmista lähti. Kuinkahan suuri tämä suru voi olla? Sitä ei voi tietää, enkä haluakaan tietää. Voin vain kuvitella ja olla tukena. Kuunnella ja olla hiljaa. Olla vain vierellä. Piristää.
Lähdimme Pyryn kanssa aamulla hänen luokse kun sain pyynnön. Eihän sellaisesta voi kieltäytyä mistään syystä? Tämän matkan aikana kun heille mentiin (puolisen tunnin matka) niin hänen viimeinen vanhempansa vetäisi viimeisen henkäyksen.
Tuli ihan todella tyhjä olo, vaikken häntä tuntenut, mutta ystäväni puolesta. :( Hän jäi jo niin nuorena ilman äitiä, ja ilman isää.
Veti hyvinkin pitkälti aika tosi sanattomaksi. Mitä muuta tilanteessa voit tehdä kuin kuunnella ja halata?
Et mitään. Mutta jos itse olisin samantapaisessa tilanteessa joskus niin voisin vain toivoa että silloin mulla ois se ystävä joka tulisi luokseni, kuhan vain tulisi ja olisi siinä. Olisi se  aikuinen siinä vierellä  kenelle puhua tai olla hiljaa.
Tottakai tapahtuneen vuoksi tulee mietittyä et mikä ihme tämä vuosi tulee olemaan kun ystävältä viedään kerralla kummatki vanhemmat, toisilla todetaan vakavia sairauksia, toiset pelkää menettävänsä läheisiä ihan näillä hetkillä, tai jopa menettivät läheisensä tänään. Tänään samana päivänä sain kuulla kaksi suru uutista. Se on paljon! Mitä muuta kamalaa tää vuosi tuo?
Pelkään odottaa kesää. Pelkään sitä niin paljon. Toisaalta haluan että se on hyvin nopeasti ohi ja että Pyryllä olisi jo sydän korjattuna.
Toivon tälle vuodelle vain hyviä uutisia tästä eteenpäin. Jaksamista taisteluihin sairauksien kanssa jokaiselle ja voimia menetyksille. <3


Lopuksi vielä Pyry ja Peen tyttö <3 Ja kuinka Archie pääsi vielä ihmettelemään heppan kyytiä!



3 kommenttia:

  1. Itselläni isäpuoli kuoli 21.11.2010 ja se oli minulle isähahmo melkein kymmenen vuotta :(. Siittä sitten noin 2 kk niin 14.02.2011 minulle semmoinen "varaisi" kuoli :(. Siitä mennään noin vuodella eteenpäin ja olen raskaana, lapsi oli tarkoitus pitää, mutta se oli vakavasti sairas, lapsellani oli angefalia, eli otsasta ylöspäin pääkallo puuttui, sekä isot aivot. ;( Aborttiin päädyimme, koska se olisi voinut kuolla mahaani, tai synnytyksessä me molemmat, taikka sitten olisi 2 tunnista 2 kuukauteen saattanut elää hengityskoneiden sun muiden avulla. Viikkoja minulla oli sen verran että sen synnyttämään jouduin, joten 05.03.2012 sunnuntaina sitten kävin ottamassa lääkkeen mikä lakkauttaisi sydämmenlyönnit, tuntui todella pahalta jo silloi, maanantai 06.03.2012 oli elämäni hirvein päivä, sain lääkkeitä alapään kautta kahden tunnin välein ja ensimmäiset noin 09.00 aamulla, toiset sitten 11.00 siinä vaiheessa jo sitten vessanpytty oli täysin kielletty minulta, tuotiin semmoinen metalli astia siihen missä sain käydä, ja kipujakaan ei minulla vielä silloin ollut, seuraavat lääkkeet sain 13.00 ja siitä tunnilla eteenpäin kivut olivat järkyttävät ja sain lääkkeitä niin, että kivut hävisi ja nukahdin,taisin tunnin nukkua koska kun 15.00 hoitaja oisi uudet lääkkeet tullut minulle laittamaan, olin tuolla "vessa astiallani" ja siinä klo. 15.00 syntyi pieni viaton lapsi, itse en sitä pystynyt silloin katsomaan, mutta jälkeenpäin olen siitä kuvia katsellut kun äitini niitä otti niin koneelta. Äiti oli aivan varma että lapsi olisi ollut poika, mutta tyttö se testien mukaan sitten oli. Emme silti päässeet silliin vielä lähtemään koska istukka ei meinannut ulos tulla ja sain lääkkeitä tunnin välein suunnilleen kieleni alle, sitten kello 17.00 sanoi lääkärit että jos se ei 18.00 mennessä ole tullut, niin tekevät kaavinnan, ja juuri ennen kun kello löi 18.00 istukka tuli .. siinä sitten vielä hetki oltiin ja he tarkkailivat vointiani, kello 19.30 pääsin kotiin lähtemään. Naistenglinikalla oli aivan ihania ne hoitajat jotka mua hoisi. Mutta kotiin tullessa, pikkuveljeni 6 v suuttui oikein kun ei vauva tullutkaan kotiin ;(( . Mutta tuo päivä oli elämäni rankin, ja nyt sen teille kerroin. (Anteeksi kirjoitusvirheet) ps. PYRY ON TODELLA SULOINEN JA SE SINUN TATUOINTISI SIITÄ ON UPEA <3 t. Pienen enkelitytön äiti

    VastaaPoista
  2. Rankkoja juttuja. Oot ihana ystävä Hanksi!

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)