maanantai 27. tammikuuta 2014

viikonloppu


Niin se viikonloppu taas hurahti mieletöntä vauhtia.
Oltiin koko joukkue ystävien luona porvoossa eiliseen iltaan asti. Siellä Pyryllä oli leikkikaverina vuodenikäinen tyttönen. Leikit suju oikein loistokkaasti ja Pyry jakeli pusuja ja haleja tytölle paljon! 
Olipas aivan ihanaa! 

Tällä viikolla saadaan sitten puolestaan tänne kyläilijöitä ja minä pääsen seuraavana vlpna päiväristeilylle Tallinnaan parin ystävän kanssa. Ihanaa :) 

Noista öistä jonnin verran taas kertoilen.. Pyry siis nukkuu nykyään huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin, varsinkin sen jälkeen kun otamme hänet viereen nukkumaan. Sitä eestaas ravaamista unensekaisena ei itse jaksa kovin montaa tekemään. Ku eri kerroksissa nukumme. Viime yönäkin nukuttelin Pyryn takaisin uneen varmaankin tunnin verran. Aina kun käänsin selkäni, alkoi raivokas huuto. Vihdoin ja viimein hän sitten nukahti, mutta heräsi sitten parin tunnin päästä uudestaan. Jolloin I otti hänet suosiolla viereen. Se itku on niin isoa ja pelokasta että en oikein tiedä että mikä noissa öissä mättää. Meidän keskelläkin sitten vielä heräili huutamaan monet kerrat. 
Pyry kuitenkin kohta täyttää jo 2 ja huonot yöt senkun jatkuvat. Tosi uuvuttavaa. 
Nyt joku sanoisi varmaan mulle että, älä välitä, sitä on monilla muillakin ja paljon pahempaakin. Mutta tää on mulle nyt se paha, edelleenkin. 

Oon todella onnellinen niiden puolesta jotka ei joudu lapsensa kanssa heräilemään öisin ja jotka vielä nukkuvat paljon paremmin siellä omassa huoneessa, ja rauhoittuvat takaisin omaan sänkyyn jatkamaan niitä unia. Mutta pakko myöntää että onhan se hiukkasen kadehdittava taito! Siinä tulee ekana mieleen se, että mitä me tehdään niin väärin että meillä ne ei sitten luonnistu, ei niin vaan millään? 

Ensinnäkin saatiin lahjana tähän elämään tuo vammaisuus. Kaupanpäällisenä sydänleikkaus. Kolmantena mukavana jatkuva räkäisyys. Neljäntenä sitten vielä tuo vatsavaivaisuus. Viidentenä kivana se että huolenmäärä on ihan varmasti vielä suurempi kun "tavisvauvan" saavalla. Ni, oisko edes yksi osa-alue voinut koitua meille helpotukseksi? Siis tuo uniasia. Voitasko tässä perheessä saada edes se asia täysin kuntoon niin olisi yksi huoli vähemmän? Pessimistinä en tunne lausetta: Kyllä ne asiat siitä vielä muuttuu ja saatte nukkua. Tuon kun vain näkisin. Söisin sanani.
Niin ja lisättäköön se vielä että olen hyvin onnellinen että tämän pienen pojan sain,vammoineen päivineen, ni kyllä sitä välillä oikeastikin miettii tällaisia asioita ja vaipuu synkkyyteen. 
Onhan tässä siis noiden kaikkien asioiden voittaja: YLI-IHANA pojankloppi! Sitä ei voita mikään. 
Tietysti on muitakin positiivisia asioita. Mutta niinkuin aina olen sanonut niin on se uni vaan ihmisen henkireikä. Mulle ainakin aivan suunnattoman tärkeä asia. Se jos tässä saataisiin muuttumaan ni oisin ehkä maailman onnellisin! :) 

Anteeksi pieni vuodatus. Taas on sellaista tekstiä että heti ku ois päiväkirjaa kirjoittanut.

Vaikka nyt hieman valitinkin niin se ei tarkoita sitä että oisin täällä hirveen huonolla tuulella. Ehei, oon aika loistotuulella! Välillä sitä vain miettii elämäntarkoitusta!
Pyryllä on hoitaja, he lähtevät puistoon ja minä ryntään lenkille! :)


Kaivoinpas kätköistä kuvan, joka on otettu tasan vuosi sitten :) Onhan tuo jäpä muuttunut ihan huimasti vuodessa. Enää ei ole tuota vauvanpyöreyttä. Hiuksetkin on kasvanut ihan älyttömästi. Ohan tuo nyt ihan syötävän söpö. 






Kerroinki jo aiemmassa tekstissä siitä että Pyrylle on tullut ihottumaa. Sitä on koko kroppa täynnä. Mutta ei siis ole pahentunu kuitenkaan. Oon melko varma että se on tuo ulkoilman kuivuus mikä sen on tehnyt. Vähän ehkä rauhottui kun kookosöljyä levittelin huimat kerrokset.

Nyt lenkille.

8 kommenttia:

  1. Onko Pyryllä yövaloa? Meillähän toi lapsi ei suostu ollenkaa nukkumaan jos ei oo valoa koko yötä päällä.. Meillä on sellanen pillow pet, eli siis sellanen pehmolelu jonka selästä heijastuu tähtiä ja kuu kattoon :)

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän täysin tuskasi. Itsellä unettomia öitä ja tölevottomuuksia kesti meidän esikoisen kanssa melkein seitsemän,vuotta. Välillä oli parempia öitä,mutta välillä yhtä kaaosta milloin minki syyn takia. Ja voin kertoa,että kaikki konstit kokeiltiin vuosien varrella. Nykyisin nukkuu hyvin,mutta uusi unettomien öiden vaihe on sitten minulla alkanut uuden vauvan myötä,että se niistä hyvin nukutuista öistä. Toivottavasti tällä kertaa vaan ei ihan seitsemää vuotta tarvitse huonoilla unilla olla. Jaksamisia sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja sitä samaa sulle! Toi 7v kuulostaa Pahalta! :( en kyllä toivo sitä kenellekkään!

      Poista
  3. Meillä unettomia/levottomia öitä kesti 5 vuotta. Ja ennenkun tyttö täytti kuusi niin syntyi kaksoset :D Mä olin niin tsempannu itteäni valvomaan näittenkin vauvojen kanssa, mutta kas kummaa, molemmat nukkuvatkin ihan hyvin! Paha vaan, että mulle jäi päälle tällanen yöheräily itselleni, tavan vuoksi herään parin tunnein väliin tarkistamaan tilannetta... Tsemppiä teille, toivottavasti Pyry alkaisi pian nukkua paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) oot kyllä onnekas, ja hyvin nukkuvat kaksoset ansainnut! Mä en halu samaa kohtaloa kun sie. 5v!?!:o

      Poista
  4. Nukkuisko hän teidän makkarissa omassa petissään?

    VastaaPoista
  5. Ei... Just me vaihdettiin se omaan huoneeseen ja itse siirryttiin olkkariin. Se vasta mahdotonta olikin.

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)