Kesäsiivousta, puistoissa olemista, pyöräilemistä, luonnon ihmettelemistä, uusien taitojen opettelemista, äidin kunnon kohottamista. Niistä on meidän päivät tehty.
Pyry on oppinut syömään omatoimisesti lusikalla. Se on kauan odotettu, hieno taito. Toki toki ruoat välillä möyhennettään nyrkein ja lennätetään ympäriinsä, mutta hienosti hän lusikalla myös ruokaansa suuhun kauhoo.
Askel askeleelta, joka päivä enenevissä määrin, on poika lähempänä kävelytaitoa. Enää ei suihkussakaan lattialla istuta, siinä seistään, kuten asiaan kuuluukin.
Korva on tuttu sana, kuten myös napa, tukka ja (sydänleikkaus)haava. Ne osoitetaan kysyttäessä hienosti, päälle taputus ja varmistus, että muutkin taputtavat.
Ole hyvä - lauseen jälkeen kuuluu usein puolikas kiitti, eli "ttti".
Ohikulkijat saavat hymyt naamalle kun Pyry tulee vastaan. Tomera heilutus ja "haaaaaa" sanan huuto saa kulkijat vilkuttamaan takaisin.
Akustiikkaa kokeillaan parkkihalleissa, hississä, ulkona, sisällä, vessassa, jokapaikassa. Paras kaiku tulee parkkihalleissa.
"ubba" on edelleen pusu. Sitä jaellaan kaikille. Varsinkin lapsille. "aktika" tarkoittaa lienee jotain, mutta ei tietoa että mitä.
Paras kirja on se, missä apina miettii, sormi suun edessä että "hmmmm, missä kaikki muut ovat". Yleensä se on kivointa kun itse saa laittaa äidin sormen, äidin suun eteen, ja äiti hymisee.
Sitten kun haluaa että äiti kirjan lukee, laitetaan oma sormi, oman suun eteen ja näytetään kirjahyllyä, ni äiti tietää mitä haluaa :)
On hän paljon oivaltanut asioita, kokoajan lisää. Se on liikuttavaa!
Minä oon pysyny hienosti dieetillä. Joka viikko on tankkauspäivä. Se auttaa jaksamaan tätä vielä paremmin.
Nyt kun tervekin olen, niin oon päässy pyöräilemään ja jumppaamaan! Mahtavuutta!
Tulevalla viikolla on paljon tekemistä. On omaa lääkäriä, Pyryn terapeutteja ja viittomien viimeinen tunti.
Nyt nukkumaan.
Voi ihana lapsi <3
VastaaPoista