perjantai 26. toukokuuta 2017

Jännittäviä aikoja rv12

Nyt kun viikot alkavat raskauden osalta lähenemään 12 ja aika niskaturvotusultraan on maanantaina, niin mahan pohjassa kutkuttaa ja kipristää. Mua jännittää kovin! Entä jos kaikki ei olekkaan niin kuin pitäisi? Mitäs sitten tapahtuu? Eihän se auta kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta, mutta on se haastavaa! Sen myönnän.

Mahakin on alkanut saamaan jo pyöreyttä. Eteenpäin kallistunut kohtu tekee vatsasta jo tässä vaiheessa hieman kookkaamman ja toinen raskaus kun on, maha tulee hieman nopeammin näkyviin. 

Pahoinvointi on pysynyt poissa viikon. Onneksi. Refluksi kun on alusta asti ollut pahana ja siitä johtuva närästys niin ei tässä sitä pahaa oloa enää kaivatakaan. Välillä itkeä pillitän illalla kun on töiden jälkeen kova väsy, mutta kun ei nukkua pysty närästyksen takia. Tämä kestänee koko raskauden, valitettavasti ja luultavasti taas pahenee loppua kohden. Mulla on kyllä lääke tähän käytössä, mutta en ihan jatkuvasti sitä halua  suusta alas vedellä. Lääke kun silti on. 

Milelihaluja tässä raskauden on tähän mennessä ollut pottumuusi ja maito, sekä suolakurkut. Mansikat vievät silti näistäkin voiton! Inhokkeja on enempikin. Meinaan oksentaa kun joku edes mainitsee sanan rennie tai magnesium purutabletit. Se mielikuva jo siitä suutuntumasta saa mut yökkimään. :D 

Ahdistuneisuushäiriö ja pakkoajatukset on pysyneet hyvin aisoissa. Muutaman kerran on tullut jumiutumista ajatuksiin, mutta olen päässyt siitä pois niin, ettei paniikkia ole kerennyt syntymään. Toivottavasti tämä jatkuu näin. 

Pyrylle olemme jo vauvasta puhuneet. En tiedä kuinka paljon hän siitä ymmärtää vielä, mutta jokatapauksessa hän tulee jo nyt spontaanisti antamaan masulle pusua ja sanoo "vaavva". En kestä kuin söpöä! 

Mulla ja I:llä vauvakuume sen kuin kasvaa. Tulee paljon katseltua Pyryn vauvakuvia ja siinähän ihan herkistyy. Miten voi oma lapsi olla niin kaunis? Käsittämätöntä. Ei malteta edes odottaa mikä toinen ihanuus sieltä tulee jouluun mennessä. (veikkaan et synnytän itsenäisyyspäivänä, tai ainakin toivon niin!). 

Muutama kuva itse blogin päähenkilöstä vielä tähän loppuun.. Palataan ensiviikolla asiaan. :) 













1 kommentti:

  1. Ihanaa odotusaikaa.. Täällä tullaan kuukausi jälessä. Ootko kirjottanu aikaisemmissa blogiteksteksteissä noista pakkoajatuksista ja ahdistuksesta. Kärsin samoista vaivoista. 😞 Nyt onneks pakot pysynyt aisoissa.

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)