Niin pieni vielä, mutta niin suurta ja ihmeellistä.

Mä en voi olla enää hiljaa. Mun on pakko kertoa teille tämä uutinen. Silläkin riskillä, että vielä aika alussa menevä asia, mutta jos huonosti kävisikin niin onpa paikka minne purkaa asiaa. 

Pyrystä on tulossa huimaa vauhtia isoveli. Me teimme sen. Mä tein sen. Mä uskalsin. Joulukuussa se ihme tapahtuisi. 

Meille tulee vauva! 

Olo on onnellinen. Mä voin psyykkisesti niin hyvin. Mutta sitten on tuo raskauspahoinvointi joka verottaa mun elämää  tällä hetkellä kovin. Oksentamiseltakaan ei olla nyt vältytty. Pyrystä ei tämmöistä nimittäin ollut. Närästystäkin on 24/7. Yöt on kehnoja olon takia. Mutta silti mun sydän tuntee isoa kiitollisuutta. 

Nyt on menossa raskausviikko yhdeksän. Maanantaina alkaa jo kymmenes. 

Mahakin jo jokseenkin pullottaa vauvamaisesti, kuulemma niin eteenpäin kallistuva kohtu kuin olla saattaa, että ei kuulemma ihmekään. Kaikki näytti muutenkin juuri siltä mitä pitää kohdussa.  

Mutta näihin tunnelmiin. Tätä vauvahuumaa ja Pyryn ymmärtämistä asiaan varmasti puimme jatkossa enemmän.