Eilen pyörähti käyntiin 23 raskausviikko. Tänään siis on 22+1. 18vkoa ja typy voi jo olla sylissä. :)
Neuvolassa kuunneltiin sydänäänet ja ne oli oikein mallikkaat. Totesi vain täti, että pitäis tää lonkka saada kuntoon ennen kun tyttö saa jalat alleen, sillä niin mahdoton meininki oli taas sydänääniä kuunnellessa.
Hän siellä pötkötti mahassa poikittain. Pää vasemmalle ja peppu oikealle päin ja monotti ylöspäin. Näin on tykännyt siellä kokoajan olla. Vielä on tilaa onneksi kääntyillä kuin vain, vaikka pituutta alkaa olee jo lähemmäs 30cm. Painoakin jo puolenkilon verran.
Sf-mitta, eli kohdunpohjankorkeus kuuluisi olla näillä viikoilla välillä 16-21cm. Mulla se oli 23cm. Hieman mennään käyrien yläpuolella ja onhan tuo jo valtava mahakin, mut ei syytä huoleen vielä näillä viikoilla kuulemma.
Huomiseksi on aamulle varattu ylimääräinen neuvolalääkäri, sillä neuvolatäti oli huolissaan mun supistuksista, joita tulee ihan levossa, öisinkin ja jotka tuntuvat selässä. Tarkastamme siis tilanteen, ettei vain "paikat" kypsy liian aikaisin.
Jos ei siellä mitään ihmeellistä tunnu ja näy, ni sitten on vain todettava, että olen herkkä aistimaan kipua. Kipua jota ei vielä pitäisi tuntua.
Potkuja satelee ihan huimat määrät, joka hetki. I tunsi ne viikko sitten eka kerran ulospäin. Se on jotain ihan uskomattoman tuntuista. Näillä viikoilla hyvinkin ihania hetkiä. Niistä on aina kiitollinen. Sitten kun niitä ei tunne ni ollaankin jo huolissaan. Näin se vain menee. Tärkeimpiä asioita tällä hetkellä päivissä.
Si-nivel oikuttelee kovin. Ei anna nukkua öisin kun pakottaa ihan lonkasta polveen asti. Kävely osittain tosi hankalaa. Päivän lenkin jälkeen on kipu vielä pahempaa. Hieronnat ei oikein tahdo tehota, tämä on vain kestettävä.
Refluksin oireetkin ovat tosi kovia. Saa olla tosi tarkkana mitä suuhun pistää ja sekään ei auta kuin pahimpiin oireisiin.
Väsymys on edelleen kovaa, mut johtunee öisistä heräilystä. Suonenvedotkin tekee pohkeisiin kramppimaista kipua.
Mut kaikista tärkeintä on psyyke, joka on mulla pysynyt tosi hyvänä. Tietty niitä hetkiä tulee ku suututtaa kaikki jne. Mut aika harvoin kuitenkin. Oon tällä hetkellä melko lauhkea kaveri :D.
Malttamattomuus on läsnä päivittäin. Ei jotenkin jaksais odottaa sitä syntymän hetkeä. Eikä sitä kun Pyry saa leikkikaverin. Heistä tulee varmasti ihan loistava parivaljakko.
Pyry aamuisin antaa kovasti hellyyttä masulle. Pusuja, haleja ja silityksiä. Kovasti höpöttääkin vauvalle omaa kieltään.
Ihana <3
Huomenna onkin se Pyryn nukutus kun lonkka kuvataan. Mua jännittää se kovasti! Hyvin se varmasti menee, mut aina on se oma pieni jännitys matkassa.
Kerron siis huomenna lisää uutisia, jokaisen asian suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)