Pullantuoksuinen viikonloppu!

Niin se aika hurahtaa, Pyry täyttää sunnuntaina jo vuoden! Koko viikon olen valmistellut synttärikemuja, jotka sitten huipentuvatkin koko viikonlopun pituiseksi!
Tällä hetkellä mehevän näköiset korvapuustit kärvistyvät uunissa, sen jälkeen kädet syöksyvät kakkujen kimppuun.

Tässä tulos!

Kämppäkin kiiltää kauneuttaan, sain nimittäin ihan omaa aikaa, I ja P häippäsi mummilaan perjantai illaksi!

Hirveästi en ole tänne kerennyt päivitellä kun on ollut hommaa jos toista, tai sitten illan tullen kun Pyry on saatu nukkumaan niin olen itsekkin ollut niin poikki että painunut itsekkin untenmaille.


Pyry on ollut jo monen monta viikkoa terveenä, mikä on aivan uutta mutta AH, niin mahtavaa!
Ei ole nenäimuria sitten tarvittu kuin viimeksi ehkä uudenvuoden kieppeillä! :)

ensimmäistä kertaa hyvin tyytyväisenä herrana
istuu kaupan ostoskärryissä!

Nämä lasit ostettu jo kun P oli kuukauden ikäinen.
Nyt alkaa olla oikeaa kokoa ;)

P sai ihka oman ensimmäisen pompulan
joka vielä oli poikain väriä!

Facebookin huutiksesta ostettu haalari!
Mä nii tykkään tällasesta kuosista!

Viime vuonna tähän aikaan olin vielä paksu pulliainen. Jännitin huomista päivää ihan hirveästi.

Olisi ultra missä katottaisi miten maha-asukki on kasvanut. Jotenkin vaistosin sen oman olotilani

vuoksi että huomenna synnytystä käynnistettäisiin. Uni ei  yöllä tullut. Niin sitä seuraavana aamuna 

ultrassa todettiin että aivoon menevissä virtauksissa oli jotakin häikkää. Kotia pakkaamaan sairaala

kassi ja kätilöopistolle meno käynnistykseen. Voi niitä aikoja. Toisaalta olin tosi huojentunut että

synnytys käynnistettiin, koska oloni oli 10kg turvotuksen takia erittäin tukala ja muutenkin aavistin

että jotain erityistä sieltä tulisi.

Tänään on paljon tullut mietittyä vuoden takaista viikonloppua. Päivähän oli perjantai kun Pyry syntyi.

Nyt se on sunnuntai kun Pyry täyttää vuoden. Eli toisaaltahan tänään on tasan vuosi siitä ainutlaatuisesta 

hetkestä, mikä ei unohdu ikinä! Sekavia tunteita tälläkin hetkellä. 

Mihinkään en tuota ihanaa auringonpaistetta vaihtaisi. Pyry osaa olla välillä niin ihana ja välillä niin raivostuttava suuren temperamentin omaava huutaja. Välillä meinaa pojan luonteen kanssa mennä sormi suuhun. Mitenhän tulemme pärjäämään pojan kanssa sitten uhmaiän ja murrosiän? Ehkä pitäydyn tässä hetkessä ja nautin kun ei vielä pääse multa karkuun ;) kjehkjeh.

Ja lopuksi pientä paljastusta tulevista kemuista!